Lue keskustelun säännöt.
3lapsen äidin terveys vaakalaudalla, pahin oire vapina!
22.07.2011 |
Hei,
Taustaa:
Olen 26vuotias kolmen pienen lapsen äiti. Kuopuksemme on 10kk. kuopus on ollut erittäin koliikkinen ja nukutut yöt ovat sormin laskettavissa. Edelleen pikkunen nukkuu huonosti ja valvottaa. Olemme kaksi vuotta rakentaneet taloa itse aina töiden päälle ja lasten hoidon lomassa. Kuukausi sitten olemme muuttaneet ja olen taas aloittanut työt omassa yrityksessä äitiysloman päätteeksi. Suhteemme on ollut koetukselle yhteisen ajan puuttuessa. Kuukausi sitten sain myös tietää olevani taas raskaana tämä tiputti maan jalkojeni alta. mies oli varma ettei voimamme riitä. Tottakai äitinä mietin lapsen pitämistä kunnes kroppani alkoi VAPISTA ja voida huonosti. tein päätöksen keskeyttää raskaus josta on nyt kaksi viikkoa. vapina-oireet ei ole kuitenkaan hävinneet:(
Eilen kävin neurologin juttusilla joka ei kuitenkaan normaalitutkimuksessa löytänyt mitään ja passitti mut kotiin ja sanoi että "tule sitten uudestaan jos oireet ei helpota mutta en usko että joudut tulemaan. "
Aikasempia oireita:
-8kk sitten alkoi maidon tulon lopettamis lääkkeen jälkeen sormissa ja jaloissa pistely joka kesti muutaman kuukauden mutta on nyt poissa tosin sormeni ja varpaani ovat välillä kuin kauan vedessä olleet ryppyiset. (moni varmaan nauraa tälle) mutta ihan kuin sormenpääni kuihtuisi.
-sain muutaman paniikkikohtauksen vauvan ollessa muutaman kuukauden kun huutoon ei tullut loppua en meinannut saada henkeä.. oli kauhea tunne kun oma lapsi vain huusi ja huusi eikä lopettanut vaikka oli turvallisesti sylissä.
-sporiasis todettiin muutama kuukausi sitten
-hiuksia lähti alkas lähtemään niin paljon että miehnikin huolestui. Nyt se on 3kuukauden lähtemisen jälkeen rauhoittunut.
-muuton yhteydessä selkäni alkoi kylmettymään äkillisesti ajattelin sen johtuvan tupakan polton lopettamisesta ja oire kestikin noin kuukauden.
-sitten alkas paineen tunne päässä ja korvissa pieni suhina ja tikitys aina hetkellisesti. paineentunne on poissa mut suhinat ja tikitykset vaivaa ajoittain
Oireet NYT:
Nyt tosiaan pelottavin oire on tää jatkuva vapina jota en urheilussa huomaa, mutta rauhoittuessani pieni vapina on päällä koko kropassa. kesto nyt noin kuukauden. oire alkoi saatuani tietää raskaudesta ja muutaman valvotun yön jälkeen.
-olen viimeisen vuoden ajan vapissut ihan hetkellisesti erittäin väsyneenä kun olen juuri kantanut lasta monta tuntia ja sitten saan hänet nukkumaan ja itse nukahdettua ja taas on alkanut huuto niin silloin olen hetkellisesti tärissyt hyvin hyvin väsyneenä.
-silmissä sumenee välillä
-epätodellinen olo välillä
-pelko että minulla on jotain vakavaa enkä pysty huolehtimaan lapsistani.
-lihassärkyä välillä
-todella kova väsymys joka toki voi johtua valvotuista öistä.
-tuntuu että usein unohdan mitä olen tekemässä
-kädet ja jalat puutuilee välillä
-välillä' syke tuntuu tulevan ulos rinnasta ja muutenkin leposyke 90
- käyn tiheästi wc myös öisin ainakin kerran.
kilpirauhas, maksa, perusverenkuva, magnesium arvot kaikki ok.
Olen todella huolissani mikä minun on ja olisin erittäin kiitollinen jos joku osaisi minua auttaa. varasin jo lääkärille ajan kahden viikon päähän jossa meinaan vaatia tutkimuksia koska googlailun jälkeen vastaukseksi ei tullut stressi aiheuttaa vapinaa vain MS-tauti ja parkinssonin tauti:( huh!
Oli se sitten mitä tahansa haluan saada siihen apua enkä stressata itseäni kuoliaaksi.. mutta kahden viikon odotusaika on pitkä ja miksen saanut itseäni kun juuri olin lääkärissä revittyä niin että olisin saanut jatkotutkimukset.
Kommentit (7)
mulla kans tontapaista oirehdintaa.
Otettiin aivojen ja selkäytimen magneettikuva. Ei löytynyt mitään.
Vieläkään ei tiedetä mikä on, paitsi että siinä tutkiessa löytyi toinen sairaus. Harvinainen, ei sulla sitä ole. (eds)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
burn-out,stressi,paniikkihäiriö.
Mene ihmeessä uudestaan lääkärille ja vaadi lisää tutkimuksia ja hoitoa.
Sairasloma olisi varmasti myös paikallaan.
Tuota litaniaa kun luki, niin ei mikään ihme jos voimat on huvenneet.
Voimia sulle tulevaan, kyllä sä siitä vielä tervehdyt!
T: saman kokenut ja sieltä pikkuhiljaa ylös rämpinyt, nyt osaan jo tunnistaa rajani ja ottaa rennosti.
kun esikoinen oli vauva ja valvotti paljon.
aiheuttaa juurikin tuollaisia oireita mitä kuvailit. Nyt lääkityksellä tilanne parantunut huomattavasti, tosin huonojakin päiviä välillä on... siloin pitää vain pyrkiä rauhoittamaan tilanne kaikelta "ylimääräiseltä"
purskahdin itkuun näitä lukiessani, ehkä siksi että kaikki olitte samaa mieltä jota itse vain on vaikea uskoa. Kiitos. Ihanaa että on ihmisiä jotka jaksaa olla toisille tukena. Sitä on vaikea uskoa että stressi saa aikaan näin pahoja fyysisiä oireita, joista tottakai kärsii koko perhe kun äiti ei voi hyvin.
Taidan varata ajan myös psygologille ennen kuin minusta tulee hullu... pystyn kuitenkin avoimesti ystävieni kanssa puhumaan oireistani ja elämästäni. Siksi olen jotenkin ajattelut että tämä ei olisi psyykkistä koska puhun asioista enkä pidä niitä sisälläni. Taidan kuitenkin tarvita ammattiauttajaa stressin purkamisessa.
Te joilla on samoja oireita ja sinä jolta oli kuvat otettu oletko itse ajatellut oireiden tulevan stressistä? Toivottavasti saadaan inhottavat olomme pois.
t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tartte olla mitään muuta stressiä kuin riittävän pitkä ja rankka univaje niin johan on nuo oireet ja monella moni muukin päällä.
Ota rauhallisesti, hätä ei ole tämän näköinen, terveytesi tuskin romahtaa, kunahn nyt ymmärrät että järjestys pitää laittaa kuntoon. Ensin koko perheen perustarpeet listan kärkeen, se on terveyden edellytys, eli tarpeeksi lepoa ja unta, monipuolista hyvää ravintoa (ei tarvitse olla monimutkaista, perusruuat terveellisiä ja helppoja usein) tarvittaessa lisäravinteita vaikka kunnon kuuri ainakin sinulle ,ehkä muillekin (?), ulkoilu ja lepo ja rento yhdessäolo ovat myös hyvinvoinin edellytyksiä. Vasta näiden jälkeen tulee työhön panostus, siitäkin huoimatta vaikka mahdolliset rahahuolet voivat toista saada ajattelemaan. Jos ei pidä perustarpeista huolta, ei pysy terveenä eikä myöskään työkykyisenä.
Anna itsellesi aikaa toipua rankasta elämänvaiheesta, olet kohtuuton kroppaasi kohtaan jos oletat että se palautuu koliikkivalvomisesta ym. rääkistä hetkessä. Palautuminen voi vielä kaksinkertaisenkin ajan verrattuna siihen aikaan jonka elimistö oli kovilla.
Armahda itseäsi ja koko eprhettäsi, vaatimusten kaikkiaan on nyt loputtava ja vain pakollinen on listalla ja siinäkin hyvinvointi ensimmäisellä listasijalla!
nimim. been there done that ja loppukommenttina se että mulla nukahtamisvaikeus palaa heti jos en ota hetkeen isohkoa säännöllistä D-vitamiiniannosta.
ekana yrittäisin rauhoittaa tilanteen - stressi ihan oikeasti saa aikaan kaikenlaista kummaa ja noi kaikki sopisi siihen hyvin. Parkinson nyt yleensä tulee vasta yli 60 v joten tuskin siitä on kysymys, enkä uskoisi MS:kään olevan.
Etsi toinen lääkäri, jos epäilyttää, mutta voisin kyllä sun sijassa etsiä psykologia. Veikkaisin, että sieltä löytyisi apua paremmin.