Lue keskustelun säännöt.
analysoikaa minut
12.07.2011 |
Olin isän tyttö pienenä kunnes jossain vaiheessa eriydyimme. Äitini syyllisti aina isääni että puolusti minua ja oli eri mieltä hänen kanssaan. Jossain vaiheessa syytin isääni kaikesta sitten isälläni oli suhde toiseen.
Nyt isona olen parisuhteessa mutta koen etten rakasta miestäni oikeista syistä ja olenkin pettänyt häntä. Olen etsinytsitä prinssiä/pelastajaa mutta nämä toiset miehet eivät ole sanoneet että olisivat ihastuneet minuun. Monesti olen särkenyt sydämeni näissä suhteissa. Tuntuu etten oikeaa rakkautta ja läheisyyttä voi saada.
Kommentit (7)
Yritän kyllä miellyttää ja antaa miellyttävän kuvan itsestäni mutta toinen vaihtoehto on sanoa suoraan mitä ajattelee eikä mieleistellä ja sillä taas saa vihamiehiä.
Miehistä ihmettelen vaan että miksi kukaan joista olen itse ollut kiinnostunut niin ei rakastu minuun? Pitääkö minun olla ei kiinnostunut heistä sitten? En usko että sittenkään onnistuisin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä vastakaikua on helpompi saada, kun teillä on jotakin todella yhteistä. Jos koet olevasi ujo, epämusikaalinen, ruma, tyhmä... - Et voi saada itsellesi noita ominaisuuksia metsästämällä kumppania, joka on erittäin sosiaalinen, ammattimainen muusikko, miesmalli ja älykkö.
ja siksi haet vahvistusta muista, haet rakkautta vaikket ehkä tiedä mitä siltä odotat?
olet hukassa itsesi kanssa. Etsit ihmistä, joka pelastaisi sinut omalta itseltäsi.
Voit parantua vasta, kun ymmärrät, että onnellisuus tulee sisältä päin. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea, eikä sinua mistään eikä keneltäkään pelasta.
Kun löydät onnen sisältäpäin, olemalla yksin vaikka vuositolkulla jos tarve vaatii - sitten voit löytää rakkauden.
olet hukassa itsesi kanssa. Etsit ihmistä, joka pelastaisi sinut omalta itseltäsi.
Voit parantua vasta, kun ymmärrät, että onnellisuus tulee sisältä päin. Kukaan toinen ihminen ei tuo sinulle onnea, eikä sinua mistään eikä keneltäkään pelasta.
Kun löydät onnen sisältäpäin, olemalla yksin vaikka vuositolkulla jos tarve vaatii - sitten voit löytää rakkauden.
Minusta liika itsensä etsiminen sisältään voi laittaa oikeasti sekaisin. Itselläni siitä kokemusta. En kuullut mitään sisäistä ääntä Minulla on omatunto mutta se on eri asia. Ei se sano minulle asioita.
Miksi ihmisen pitäisi olla vuositolkulla yksin vain löytääkseen itsensä tai rakkauden. En ymmärrä. Ei toista ihmistä löydä yhtään helpommin olemalla yksin. Siinä voi katkeroitua. Tulla yksinäiseksi. Eikö ihmisen tee ihmiseksi juuri läheisriippuvuus? Tahto olla toisten kaltaistensa kanssa? Eikä yksin lauman ulkopuolella.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität miellyttää, että sinusta pidettäisiin. Yrität mennä mutkalle, että sinusta pidettäisiin vielä vähän enemmän ja kauemmin, mutta mikään ei riitä.
Etsit mielellään tähän selitystä isäsuhteesta ja dominoivasta äidistä ja saattaahan siellä arvottomudentunteen perusta ollakin, mutta ihan oikeasti aikuisen ihmisen pitää jossakin vaiheessa lakata syyttämästä lapsuutta ihan kaikesta. Jos joku poika ei rakastu sinuun, syynä ei ole se, että äitisi kerran mulkaisi isääsi.
Hyvä että pohdit menneitä ja analysoit käyttäytymisesi syitä, mutta älä uppoa liikaa kyökkipsykologiaan. Sinun on aika kypsyä taas joitakin askelia kohti aikuisuutta.