Miten päästä eroon pelosta, että mies pettää?

mutta minulla on sama juttu. Ahdistun ja itken jos mies on poissa ja pelkään heti, että nyt se on panemassa muita jos ei ilmoita missä on tai menee pitkään töissä. Ei oikeasti mitään syytä epäillä, koska on hyvä mies, mutta näin vaan on. Järjellä selitän itselleni asiat, mutta sitten tulee se tilanne ja menen aina paniikkiin. En mahda sille tunteelle mitään. Mies on ahdistunut tilanteesta ja pelkään, että se pettää sen takia, että olen niin ahdistavaa ja poisajavaa seuraa. Apua? Meillä on kolme lastakin.



Itse asiassa olen varma, että kaikki miehet pettävät puolisoitaan ennemmin tai myöhemmin. Miehet itse vahvistavat tätä kuvaa puhumalla kuinka vieraat naiset kiihottavat ja tilaisuuden tullen kuka vaan voisi panna hyvännäköistä naista jos ajattelee ettei jää kiinni. Myös se, että ukkomiehet bylsivät pikkujouluissa niitä muutamaa anteliaaksi tunnettua naista ei yhtään lisää luottamusta miehiä kohtaan.

Muistan yhdestä vuosien takaisesta Ben Furmanin ohjelmasta, miten se sanoi (aika ohimennen) että tietyntapainen voimakas mustasukkaisuus on oikeastaan eräänlainen fobia. Ja siltähän tuo vähän kulostaa. Ja näyttää ainakin aiheuttavan aika kauheaa kärsimystä ja elämänilon laskua (kuten fobiat useasti).



Teidän paikalla minä alkaisin pistää vähän rahaa syrjään lyhytterapiaa varten. Siis ihan ongelmakeskeistä kognitiivista terapiaa yksityisellä, jotain kahdeksan tai kymmenen tapaamiskertaa, ja tavoitteena päästä oman pelon herraksi. Niin että vaikka niitä pelkoja ja tunteita on, ne ei pääse ottamaan ylivaltaa ja halltsemaan ajatuksia.

päässyt yli samankaltaisista tunteista. Tai tunteita ja pelkoja tulee joskus harvoin mutten ala toimimaan niiden ohjastamana. Pääsen aika nopeasti yleensä yli niistä. Enkä edes usko,että kaikki miehet pettävät. Ymmärrän kyllä että petetyksi tuleminen on aina mahdollista,jokaisen kohdalla,mutta en käytä aikaani turhaan murehtimiseen. Jos tulevaisuudessa niin tapahtuisikin,niin miksi silti pilaisin tämänkin hetken?

Jos olet edellisessä elämässäsi kokenut petetyksi tulemisen, niin se heijastuu tähän elämään. Suosittelen sinulle regressioterapiaa...

Joku terapia taitaa olla ainoa keino.



Mnekää ihmeessä hakemaan ulkopuolista apua. Itse olen nainen, ja olin pakotettu jättämään tosi hyvän mieheni ja kolmen lapseni isän juuri tuollaisen aiheettoman mustasukkaisuuden takia. Se on yhtä helvettiä kumppanille. Olisin varmasti ajautunut itsemurhaan, jos en olisi pystynyt lähtemään pois. Piti jättää uusi omakotitalo ja muuten kiva elämä, mutta en pystynyt enää elämään siinä jatkuvassa kyttäyksessä. Vaikka hän ei olisi mitään sanonutkaan, tiesin, että jatkuva epäily oli päällä. Jopa musiikki, jota kuuntelin tarkastettiin, ettei sanoituksissa ollut jotain "kaipuuta" tai "ikävää". Sehän oli sen merkki, että ikävöin jotain muuta miestä. Huoh.



AEro oli hirveän raskasta, mutta ainoa vaihtoehto. SAin miehen kanssani psykiatrille, mutta siitä ei ollut apua. Lääkkeitä määrättiin, mutta tuntui hassulta lähteä ruokakauppaan, ja miehen piti ottaaa lääkeitä, että hän kesti minun kaupassa käymisen.



Erottuamme mustasukkaisuus loppui kuin seinään. Meillä on yhteishuoltajuus ja asiat hyvin, mutta ero oli tavallaan turha. Eli tehkää asialle jotain, se taitaa olla sairaus. Ja ymmärrän hyvin, että sille epäilevälle osapuolelle tuollainen elämä on myös hyvin raskasta.

Mulla on ihan sama juttu! Tää on ihan kamalaa, syö suhdetta tosi paljon...oon vaan ihan varma, että kaikki miehet pettää

Ei kaikki miehet petä. Olen tehnyt 15v reissutöitä ja mahdollisuuksia vaikka kuinka paljon, mutta ei muut naiset kiinnosta kuin oma vaimo.

Minä pelkään että kun menen synnyttämään niin sillä välin mies käy pettämässä kun olen sairaalassa. Ahdistaa jo nyt miettiä.

Ajattelen, että luottamus on vaikeaa ja jotain siinä sinulle on tapahtunut, että lähtökohtaisesti et luota. Ei ehkä olisi pahitteeksi tarkastella elämänsä historiaa ja käydä läpi pettymyksiään, ettei heijasta niitä pelkoina ihmisiin, joilla ei menneisyyteesi ole osaa eikä arpaa.

Yksi näkökulma on, että hyväksyt sen tosiasian, ettet voi koskaan kontrolloida toista etkä mitenkään taata että hän ei pettäisi. Se on yksin miesystäväsi teko ja valinta, etkä voi olla varma siitä. Yhtä lailla et voi olla varma kun lähdet kauppaan, ettet jäisi auton alle tai etteikö asuntosi kauppareissun aikana palaisi poroksi. Elämän epävarmuuden hyväksyminen on paradoksaalista kyllä vapauttavaa. On asiotia joihin voin itse vaikuttaa, mutta sitten on niitä, joihin en voi. Sinä voit vaikuttaa siihen, että työstät itseäsi ja menetyksen pelkoasi/luottamuspulaasi, mutta et siihen, pettääkö mies.
Minusta kannattaa tehdä kaikkensa että oppii luottamaan. Jos luottaa ja pettyy se on kuitenkin 'enemmän elämää' kuin että pettymyksen pelossa käpertyy henkisten lasiseinien sisään, kieltää ketään tulemasta todella lähelle ja kieltää itseltään luottamuksen. Ihmissuhteiden suuruus on osittain haavoittuvaisuudessa ja siinä, että ajan mittaan tajuaa, ettei toinen haavoittanutkaan vaikka olisi voinut.
Hyvää työskentelyä sinulle toivotan asian parissa. Aavistelen, että matka voi olla pitkä, mutta se kannattaa.