Toisen vauvan hoitaminen vs. esikoisen vauva-aika

saa nähdä millainen kolmas

ainoastaan kaipaan sitä, että miten ihmeellistä oli katsella esikoisen kasvua ja kehitystä, nyt kaikki on jotenkin jo ennakoitavampaa, eikä ihan niin jännää. Mutta toisaalta ehkä tätä kakkosta ihailen enemmän omana itsenään, vailla odotuksia että joko se nyt kohta alkaa kontata tai onpa se taitava lapsi kun tekee jo sitä ja sitä :)



Minkä ikäinen esikoisesi on? Varmaan nuorempi kuin minulla, meillä on 2v7kk eikä hänen perässään tarvitse juosta, toisaalta ei ole ikinä juurikaan tarvinnut. Vauva on jo 10 kk, mutta en ole ollut kummankaan vauva aikana väsynyt kuin satunnaisesti. Olen sitä tyyppiä, että kun alkaa nukuttaa, niin ilmoitan miehelleni, että minä nukun nyt... siis joinain viikonloppuaamuina tyyliin klo 11 saakka, ja toisinaan unet kun hän tulee töistä.



Nytkin molemmat lapset ovat nukkuneet jo puolesta päivästä, ja voisin nukkua jos väsyttäisi, mutta nyt ei ollut tarvis. Eilen nukuin torkut.



Kannattaa pitää huoli omasta nukkumisestaan, meillä ainakin kaikki lähtee siitä, että äiti on virkeä!! Sitten jaksaa touhuta esikoisen kanssa, ja nauttia kummastakin lapsesta.

Ja ne on sitä jo syntymästään lähtien. Mulla sattui ensimmäinen olemaan se vaativampi vauva ja se on vaativa edelleen nyt isona. Kyllä sen jälkeen se toisen vauvan hoitaminen oli helppoa kuin mikä, kun toinen lapsi oli ihan tyytyväinen kun sen vain syötti ja laittoi taas nukkumaan.



Mutta ihan yhtä hyvin se toinen voi olla vaativampi, joten ei ole olemassa mitään sellaista sääntöä, että toisen kanssa on jo helpompaa.



Mutta sellaiset äidit, joiden lapset ovat jossain määrin "tasalaatuisia" kokevat asian niin, että toisen kanssa on jo helpompaa, koska ekan kanssa on jo harjoiteltu. Tämä "totuus" ei vain sun kohdalla päde, koska sulla ei ole mitään apua ekan kanssa harjoittelusta, kun samat toimet eivät toimikaan tän toisen kohdalla yhtä helposti.

minulla oli sama juttu. Nyt vähän helpottaa kun vauva alkaa olla vuoden ikäinen. .

että kiitos, lapsikiintiö nyt täynnä. kahden lapsen kaa oli tsiljoona kertaa vaikeampaa kuin ton ekan helpon.

On siis ollut varsin mukava tämä vauva-aika, kun en edes ollut ymmärtänyt miten helppoja vauvat voivatkaan olla. Ikäeroa reilu vuosi, joten todella on kyllä kädet täynnä päivät, mutta kyllä silti menee hyvin ja on helppoa vauvaa hoitaa.



Mutta ap, vaikea vauva on vaikea. Siihen auttaa onneksi aika. Mitenkään ei ehdi kakkosvauvaa samalla tapaa hoitaa kuin ensimmäistä, eikä mitenkään ehdi samaan tapaan puuhata esikoisen kanssa toisen synnyttyä. Sun täytyy vain antaa itsellesi synninpäästä ja miettiä miten ihanan lahjan olet molemmille lapsillesi antanut kun heillä on sisarus. Se se vasta on tärkeää.

Niin, monilla kavereillani eka vauva on ollut vähän haasteellisempi (ja ehkä ovat stressanneetkin vauvan hoidosta) joten ehkä toinen tuntuukin vähän helpommalta sitten. Esikoinen on aina ollut tosi hyväntuulinen, paitsi nyt ei ole, kun tajusi että vauva jääkin meille asumaan, ja keksii kaikenlaista projektia saadakseen huomitoa ja itkee ja kiukuttelee joka asiasta. Esikoinen siis 2,5 vuotta.



Kuopus on varmasti jonain päivänä hyväntuulinen hänkin, nyt vain päivässä on hyvin harvoja hetkiä että hän on tyytyväinen. Osasyy on varmasti se, että hän pulauttelee niin paljon, että syöttöjen välissä on vain vähän sellaista aikaa että hän voi olla selällään, muun ajan päivisin kanniskelen häntä, öisin hän onneksi nukkuu aika hyvät pätkät. Kovasta pulauttelusta johtuen hän ei myöskään saa nukuttua kuin lyhyitä pätkiä, ja herää aina säikähtäen siihen että puklua on kurkku täynnä. Neuvolasta sanottiin että tuo on ihan normaalia, mutta mua vähän kyllä huolettaa,ja harmittaa vauvan puolesta. Luulen että vauvan tyytymättömyyteen vaikuttaa paljon se, että hän tarvitsisi päivisin pitempiä unipätkiä.



Ehkäpä tämä tästä ajan kanssa. Pitää vaan tottua siihen että nyt ei kummankaan lapsen kanssa ehdi olla niin paljon kuin haluaisi.



ap.