Miten lestadiolaiset selviävät lapsettomuudesta?
Siis jos ei niitä lapsia yrityksestä huolimatta vain tule? Eroavatko? Luulisi olevan vieläkin rankempaa heille kuin ei-lestoille.
Kommentit (4)
Eivät eroa, koska avioliitto on elämänmittainen. Tavallaan tietenkin on rankempaa se lapsettomuus, koska yhteisö on niin lapsikeskeinen. Ja kun seassa on niitä noita-akkoja, jotka ovat elämäntehtäväkseen ottaneet toisten naisten vyötärönseudun kyttäämisen ja sitten takanapäin juoruavat että minkähän takia niillekään ei vauvoja tule, niin toki se on raskasta. Mutta itse lapsettomuuden tuska on varmaan yhtä suuri kaikille jotka lapsia haluavat, eivätkä saa.
vl, jonka lähipiirissä paljon lapsettomuutta
En oikein ymmärrän ap:n pointtia; siis miksi lestadiolainen lapsettomaksi jäänyt pariskunta eroaisi yhtään sen todennäköisemmin kun "tavallinen" lapsettomuudesta kärsivä pariskunta?
Itselleni ei tulisi mieleenikään luopua myös rakkaasta ihmisestä vierelläni ja elämänmittaiseksi tarkoitetusta avioliitostani siksi, että Jumala ei ole suonut meille (ainakaan vielä) omia lapsia.
On totta, että näin lapsikeskeisessä yhteisössä oma erilaisuus jotenkin oikein korostuu, mutta uskon, että lapsettomuuden tuskan jakaa samalla tavalla kaikki ei-lestadiolaisetkin.
Sitä paitsi; olemme oppineet mieheni kanssa aidosti iloitsemaan ystäväpiirin ja sukulaisten lukuisista lapsista ja kummilapsistamme. Jos emme olisi lestadiolaisia, niin ympärillämme ei varmastikaan olisi näin paljon noita ihastuttavia pikkuisia, eikä syliintulijoita.
Kun joku tuolla aiemmin kirjoitti toisten mahanseutuja tarkkailevista korppikotkista, joita kuulemma keskuudessamme on, niin en ole kyllä ainakaan itse tavannut ketään sellaista vaan suhtautuminen meihin on ollut luonnollista ja ystävällistä. Paljon voi olla omasta asenteestakin kiinni!
Oikeastaan helpompihan meidän lestadiolaisten on hyväksyä myös lapsettomuus, kun minä ainakin uskon vakaasti siihen, ettei "lapsia tehdä", vaan jokainen alkanut elämä on tarkoitettu alkamaan juuri silloin ja lapset ovat jumalan suurinta lahjaa.
Täten me ei mieheni kanssa etsitä syytä itsestämme tai toisistamme, ulkopuolisista tekijöistä tai mistään, vaan uskomme että Jumalalla on vara antaa meille vielä oma piltti, jos niin on tarkoitettu.
Uskohan se antaa voimaa hyväksyä asiat, jotka ymmärretään Taivaan Isän tahdoksi.