Mulla on paha mieli kun huudan aina lapselle! :(

Lapsethan " vastaa" samalla tavalla kun heillekin puhutaan. Koetappa seuraavalla kerralla kun tulee raivokohtaus lapselles niin ite rauhottua ja puhut lapselle nätisti ja otat syliin ja halit.

ja mieti eteläeurooppalaista tempperamenttia..



lepo vain, ole iloinen sopuisista hetkistä

pahinta on tuo jatkuva pahanteko kun hän tekee kaikkea minkä tietää olevan kielletty. Esim. kaataa maidot pöydälle tahallaan, rikkoo lelujaan tahllaan jne.

Oma lapseni teki ihan samaa ja vastasin huudolla. Katsoin itseäni peiliin ja muutin tapoja. Vastaan aina rauhallisesti ja kun hän raivoaa olen tosi rauhallinen ja puhun nätisti. Annan tarhapäivien jälkeen aikaa eli keskityn joka ilta ½-1 h pelkästään häneen. Pidän kiinni viikonloppuina rytmeistä eli nukkuu päikkärit ja syö normaaliaikoihin.

Tyyppi on muuttunut täysin. Tässä ihan itsekkin on ruvennut nauttimaan hänestä kun minulla oli tosiaan samat ajatukset kuin sulla ap.



Ystäväni lapsi on samanlainen kuin sullakin ja olen huomannut että hän syö miten sattuu, nukkuu miten sattuu. On aina selkeästi yliväsynyt ja hänellä on tiedostamaton nälkä. Eli sekin on syy miksi lapsi saattaa olla kiukkuinen.

Ja mulla se johtuu ihan omasta temperamentista, ei lapsen rytmistä tai siitä, ettei huomioida. Mä olen aina ollut jääräpäinen kiukkupussi, ja nyt lapsi on perinyt ainakin sen jääräpäisyyden multa. Heti kun oon väsynyt tai stressaantunut, niin tuppaan olemaan tyly kanssaihmisille. :( Mua harmittaa tämä todella paljon, koska olen juuri ollut useamman päivän vähän masiksessa erään perhetilanteen takia ja lapsiraukka on saanut sen kokea.



Onneksi olen opetellut myös pyytämään anteeksi, ja lapselle kerrotaan monta kertaa päivässä, kuinka ihana ja upea hän on. Paljon myös halitaan ja pussaillaan. Yritän tottakai hillitä kiukunpuuskiani, mutta aina välillä sorrun, vaikka tiedän tekeväni väärin. Pelkään jo valmiiksi sitä, millaista arki sitten on, jos ja kun esikoinen saa pikkusisaruksen ja olen TODELLA väsynyt. Mutta pikkuhiljaa tässä kehitytään ja kasvetaan...

et jaksa hoitaa yhtäkään! Samat sanat sinulle ap.

Huolimatta latinotemperamentistani sekä mieheni että muu lähipiirini (jotka kyllä tietävät, millainen olen) pitävät mua erinomaisena äitinä. Kumma juttu. Olen kyllä kateellinen niille äideille, jotka ovat täydellisiä viilipyttyjä tilanteessa kuin tilanteessa, mutta on selvää, etten mä ole sellainen. Mutta sentään mä tiedostan omat puutteeni ja yritän kasvaa ihmisenä. Onkos näin seiskan huushollissa?

Lapsen pitää nähdä että hänen käytökseensä myös petytään ja suututaan sillon kun aihetta on.