Lue keskustelun säännöt.
Selasin kännykkäni puhelinmuistiota...
29.07.2006 |
etsiäkseni jonkun jolle voisin soittaa. Vauvan kanssa kaksin kun poijjat reissussa. Vaan eipä sieltä ketään sellaista löytynyt.. yksi, ainoa " hyvä" ystävä on reissussa. Kahville olisin kysynyt.
Muistan ne opiskeluajat kun oli ystäviä... mihin ne kaikki ovat vuosien saatossa kadonneet? Häiden ja lasten myötä suurin osa kaikkosi..ihan itsestään. Kun elämäntilanne oli erilainen. Vaikka minä mielestäni osasin puhua muustakin kuin omasta perheestäni. Mutta kaipa se vaikutti, että en lähtenyt enää baareihin. Olisin tykännyt ihan saunailloista..tai teatterireissuista... vaan eipä nuo sinkut mitään sellaista halunneet.
Nyt, liki 3-kymppisenä ystävän löytäminen on erittäin vaikeaa. Onko muilla sama juttu?
Kommentit (7)
Ennen pystyi soittamaan tunninkin pituisia puheluita, jos ei tekemistä ollut tai halusi vain jutella. Nyt ei enää pysty, jotenkin on jo vieraantunut niin että pitäisi olla ihan oikeata asiaakin että soittaisi.. Harmi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etsikää uusia, jos vanhat ovat jonnekin kadonneet. Omani olen löytänyt omien ja lasten harrastusten kautta, sekä työkuvioista.
Jos juttukumppania kaipaat. Teet kuule vastaanottajan iloiseksi! : )
Minä ystävystyn nykyään helpommin kuin nuorempana.
Kannattaa hakea ystävät paikasta, jossa itsekin viihtyy. Esim. joku harrastus tms. Ovat sitten samanhenkisiä.
Voitko lähettää tekstiviestejä? Ne ovat kyllä kalliita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on, että monet tuntuvat kaipaavan ystävää, mutta eivät löydä toisiaan? Minä koetan pitää kiinni niistä ystävyyssuhteista, joita vuosien varrella on syntynyt. Uudet tuttavuudet ovat sitten kavereita. Mutta en heitä toivoa - kaveruuskin voi syvetä ystävyydeksi. :)