Mitä mieltä olet masennuslääkkeistä ja niiden käyttäjistä
Kommentit (28)
Millaista vastausta oikein haet? Ja ennenkaikkea, miksi? Tarvitsetko itse masennuslaakkeita? Jos niista on apua, se lienee tarkeinta? Jos niista ei ole epamiellyttavia sivuvaikutuksia, lienet erittain onnekas?
Eihän ole olemassa muutakaan todella tehokasta apua masennukseen. Masennuslääkkeiden käyttäjiä on monenlaisia, suuri osa on työelämässä tai opiskelee.
Lääkkeet palauttavat toimintakykyä. Ainakin minulla.
Pelastavat monta elämää. Fiksuja ne, jotka käyttävät lääkkeitä, jos niitä tarvitsevat. Sillä ei ole välilä onko lääkkeet mielialalääkkeitä, syöpälääkkeitä, kipulääkkeitä tai jotain muuta. Tarpeeseen kun käyttää, niin hyvä.
parempi olis kun pärjäis ilman mutta totuushan taitaa olla, että suuri osa meistä niitä syö. itse en pärjäis arjessa ilman.
Hyvä että on lääkkeitä saatavilla. Kun maailmanmeno on nykyään sellaista, että monet eivät sitä jaksa.
En pärjäis kans ilman, olen kyllä joitakin kertoja yrittäny, huonolla mmenestyksellä. muutama ystäväni tietää että käytän lääkkeitä, ilman lääkettä en edes pystyisi käymään töissä.
Surullista mutta totta. Masennuksesta on tullut kansansairaus. Lääkkeet auttavat selviämään.
Hyvin on auttanut toimintakyvyn palautumiseen. Mitäpä mieltä olisi, parempi kun sairautta ei olisi, mutta minkäs teet.
Mietin sellaisia asioita, määrätäänkö niitä liian helposti?
Mietin onko lääkityksen saaneen seuranta liian höllää ja huonoa?
Mietin miten paljon lääkkeitä syöviä täällä Suomessa on?
Mietin ovatko jyrkästi kielteisellä kannalla olevat saaneet millaisia henkilöhkohtaisia kokemuksia lääkkeistä?
"normaalimman" elämän ilman pahoja paniikkikohtauksia. Masennuslääkkeiden käyttäjistä en ole mitään mieltä, koska niin moni nykyään on niitä ainakin jossain vaiheessa käyttänyt.
Mietin sellaisia asioita, määrätäänkö niitä liian helposti? Mietin onko lääkityksen saaneen seuranta liian höllää ja huonoa? Mietin miten paljon lääkkeitä syöviä täällä Suomessa on? Mietin ovatko jyrkästi kielteisellä kannalla olevat saaneet millaisia henkilöhkohtaisia kokemuksia lääkkeistä?
no, ainakin lääkitystä aloitettaessa potilalla pitäisi olla huomattavasti nykyistä parempi yhteys hoitavaan tahoon. Hoitoa aloitettaessa oireet yleensä pahenevat viikon-muutaman viikon ajaksi ja tuona aikana olisi mielestäni paikallaan, että potilas saisi tarvittaessa vaikka milloin tahansa yhteyden hoitavaan tahoon. Käytännössä nykytilanne on kaukana siitä.
Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet jyrkän kielteisiä masennuslääkkeiden käyttöön, mutta kuitenkin ovat joutuneet niitä syömään sairauden pahennuttua. Jotkut eivät ole saaneet apua niistä. Jotkut puolestaan kokevat, että eivät ole saaneet apua, mutta ulkopuolisena olen huomannut, että ovat olleet paljon hyväntuulisempia ja energisempiä ja esim vähemmän itkuisia jne.
En ole lääkäri, sen haluan vielä sanoa.
Entäpä kilpirauhaslääkkeistä ja niiden käyttäjistä? Tai särkylääkkeistä ja niiden käyttäjistä?
joita ei määrätä liian helposti, pikemminkin päinvastoin. Lääkkeitä, joiden käyttöä turhat ennakkoluulot ja harhakvitelmat edelleenkin estävät. Monille lääke tuo avun nopeasti ja ilman mitään haittoja. Käyttäjät ovat pohjimmiltaan fiksuja, itsestään huolehtivia ihmisiä. Osa heistä tulisi toimeen lääkkeettömälläkin hoidolla, mutta vain, jos masennus on lievää. Lääkkeet sopivat kuitenkin helpommin raskaisiin elämäntilanteisiin kuin lääkkeetön hoito eli rankka hikiliikunta, valohoito, ruokavalio, meditointi ja D-vitamiini.
juuri pari kuukautta sitten purin lääkityksen. Saa nähdä palaanko vielä lääkitykseen jossain elämänvaiheessa vai pärjäänkö tarvittaessa terapialla. Kunpa olisin aloittanut lääkityksen paljon aiemmin. Elämä olisi voinut palata raiteilleen nopeammin.
ja sen kyllä huomaa niistä katkerista ja kateellisista vastauksista, mitä täällä on.
Söin itse Sepramia vuosia (kävin samalla terapiassa) ja niistä oli minulle suuri apu.
En ole kovinkaan perillä siitä mitä lääkkeitä ihmiset syövät, ei kuulu keskeisiin puheenaiheisiin tuttavapiirissä. :)
Jos saan tietää jonkun syövän masennuslääkkeitä toivon hänen saavan niistä avun. Sitten varmaan unohdan koko jutun.
Olen hieman yksinkertaistaen sitä mieltä, että lääkkeet helpottavat oireita, terapia parantaa masennuksen. Jos potilaalle työnnetään pelkkä resepti eikä häntä ohjata terapiaan samalla, niin se on minusta vähän arveluttavaa.
Söin itse Sepramia vuosia (kävin samalla terapiassa) ja niistä oli minulle suuri apu.
En ole kovinkaan perillä siitä mitä lääkkeitä ihmiset syövät, ei kuulu keskeisiin puheenaiheisiin tuttavapiirissä. :)
Jos saan tietää jonkun syövän masennuslääkkeitä toivon hänen saavan niistä avun. Sitten varmaan unohdan koko jutun.
Olen hieman yksinkertaistaen sitä mieltä, että lääkkeet helpottavat oireita, terapia parantaa masennuksen. Jos potilaalle työnnetään pelkkä resepti eikä häntä ohjata terapiaan samalla, niin se on minusta vähän arveluttavaa.
Olen myös sitä mieltä, että lääkkeet mahdollistavat terapian onnistumisen ja siinä jaksamisen ja näin ollen ne on tärkeä osa masennuksesta (esim.) toipumista. Terapiapaikat vaan on valitettavan tiukassa ja silloin noita lääkkeitä annetaan sen toivossa, että ne aiheuttaisivat "ihmeparanemisen".
En kuitenkaan ole alan asiantuntija, joten tämä on todellakin vain mielipide, ei mikään fakta.
15 tai mikälie..
Miten ihmeessä masennuslääkkeen käytön huomaa katkerista vastauksista????
Olisikohan ennemmin niin, että kyseiset henkilöt olisivat juurikin ILMAN lääkitystä..
kun ovat hakeneet apua ja pyrkivät hoitamaan masennustaan. Itsekin jouduin aloittamaan masennuslääkkeet, koska muuten olisi kaikki tod.näk. hajonnut päälle. Nyt minulla menee paremmin, kun liialliset mielialanytkäykset ovat tasaantuneet ja paha olo helpottanut.