Synnytyksestä: jos vauva ei olekaan terve...miten se kerrotaan äidille?

Jotkut osaavat esittää asian kauniisti, toiset töksäyttävät rumasti. En ihan ymmärrä mitä haet kysymykselläsi, mutta kertomistapa riippuu varmasti myös siitä mikä vauvalla on. Äidille toivottavsti kerrotaan aina rehellisesti asiat niinkuin ne ovat.

että heti vauvan synnyttyä kätilö totesi, että tämä ei ole ihan normaali vauva. Sillä taitaa olla down. Sanat eivät varmaankaan olleet juuri noi, mutta sisältö kumminkin. Heti tieto siis kerrottiin ainakin tuntemassani tapauksessa.

synnytti down-vauvan, oli kätilö kertoi ihan tavanomaisesti, että tyttö tuli mutta oli down-asiasta hiljaa ja sanoi, että pyytää lääkärin paikalle. Lääkäri sitten kertoi suoraan epäilevänsä downin syndroomaa ulkoisten piirteiden perusteella, mutta että odotetaan vielä kromosomitestin tuloksia.

Hoitajalla ei ole oikeutta oman päätelmänsä perustella kertoa että vauva on down

lapsella pieni epämuodostuma pippelissä. Jouduin itse hätäsektioon, joten oli heräämössä. Ukolle oli hoitaja todennut, että "pippeli on pieni2, mutta ei ollut sanonut muuta. Kun itse tokenin, ei tosiaan sairaanhoitaja puhunut muuta kuin sektiosta. Lääkäri tuli ja kertoi, että pieni epämuodostuma, joka voidaan kyllä korjata. Oli helpottuneen ja yllättyneen njäköinen, kun totesin, että ei se mitään haittaa, pääasia, että selvittiin hengissä hätäsektiosta...

synnytti down-vauvan, oli kätilö kertoi ihan tavanomaisesti, että tyttö tuli mutta oli down-asiasta hiljaa ja sanoi, että pyytää lääkärin paikalle. Lääkäri sitten kertoi suoraan epäilevänsä downin syndroomaa ulkoisten piirteiden perusteella, mutta että odotetaan vielä kromosomitestin tuloksia.

Äitini on kertonut, että kun synnyin, kätilö kertoi jo samalla hetkellä tietojaan vaivastani, kuinka hoidetaan sekä kertoi myös tuntevansa saman asian kanssa syntyneestä tutustaan.



Oletan, että kertoi myös, ettei asia liity mihinkään muuhun kuin ulkonäköön ja että sekin saadaan leikkauksilla korjattua.



Synnyin siis huuli-ienhalkion kera.



Omien sanojensa mukaan äiti ei yhtään säikähtänyt tai muuta, suhtautui asiaan aika rennosti.



Eiköhän niitä tapoja kertoa vauvan terveydentilaan vaikuttavista asioista hyvinkin monia... Ei liene mitän yhtä oikeaa ohjenuoraa siihen tilanteeseen.

Minua pelottaa ihan että millainen vauva sieltä putkahtaa. Mitä jos sillä on kahdet kasvot, 90 sormea, maha auki ja suolet pihalla, käärmeennahkatauti, viisi pippeliä, yksi silmä tms. Pitää kai yrittää olla tyynenä ja sanoa äidille että onnea, tuli tyttö/poika... ja juosta lääkärin luokse että tämä selittää tilanteen?



t. eräs pelokas kätilöopiskelija

väittäisin että koulun myötä tulee kypsymistä myös olla läsnä tällaisissa tilanteissa vaikka ei vielä kertaakaan olisi ollut. Ainakin meidän kurssilla käytiin läpi että miten ensitieto vanhemmille annetaan ja kenen vastuulla on mitäkin sanoa.



t. myös klöopiskelija

vauvan ulkomuodossa on piirteitä, joiden takia hänet viedään lastenlääkärin tutkittavaksi. Lastenlääkäri tulee kertomaan mitä epäillään ja että minkälaisia tutkimuksia on tulossa. Yleensähän diagnoosi ei ole selvillä heti synnytyshuoneessa, vaan tarvitaan tarkempia tutkimuksia.

Siinä puolikuolleena en pelästynyt tai mitään, tulkitsin vamman vähäiseksi. Todellisuudessa mitään kampurajalkaa ei ollut, joten pisti ihmetyttämään kätilön "diagnoosi"..

Sain vauvan synnytyksen jälkeen tavallisesti masulleni. Levättiin siinä molemmat ja tutkittiin samalla toisiamme. Kätilö oli siinä vierellä ja kertoi, että on tämmöinen pieni ja hyvin tavallinen poikkeama tytössä joka korjataan siinä ehkä vuoden iässä sillä ihan pikkuvauvoja ei leikata kuin hätäsyistä. Kirurgi vielä tutkii tilanteen ja kertoo jatkosta.



Musta oli kiva, että sitä ei heti siinä haarat levällään tilanteessa kerrottu. Jos ois ollu joku vakavampi juttu joka ei kuitenkaan vaadi mitään heti nyt just hoitoa ( joku down esim.) niin ois ehkä ollu kans kiva saada levätä, tutustua vauvaan, käydä suihkussa (palata ihmismuotoon kaiken sen kärsimisen jälkeen). Hoitaja voisi kai sanoa jotain tyyliin "käyn vielä hakemassa lääkärin tarkistamaan yhden jutun" tai jättää vaikka kokonaan sanomatta ja tulla vaan myöhemmin lääkärin kanssa katsomaan tilannetta.



En usko, että sillä sinänsä on mitään väliä kuuleko sen, että vauvalla on down tai down epäily heti siinä kun synnyttelee vielä jälkeisiään vai kerrotaanko se vasta vähän myöhemmin.

Nykyään aika iso osa naisista käy raskauden ajan ultraäänitutkimuksissa, joten valtaosa poikkeavuuksista näkyy jo siellä. Laitteet on parantuneet huomattavasti! Ja ainakin omassa ultrassani (jossa kaikki oli hyvin), niin ultraaja näytti ja kertoi, että löytää kaikki raajat, huuli on kunnossa jne. Eli eiköhän tämä ole ennemminkin ultraajan ongelma nykypäivänä kuin synnytystä hoitavan kätilön...



Vammaisuudesta lukeneena voin todeta, että harva tajuaa kuunnella yhtä lukua riittävän tarkasti: vauvan ensimmäiset apgar-pisteet... Kaikkea ei voi todeta heti vastasyntyneestä, mutta jälkikäteen on todettu, että valtaosalla henkisesti jälkeen jääneistä (anteeksi ruma ilmaus, yritän selittää kansantajuisesti) on alkuhetken pisteet olleet selkeästi alentuneet. Eli jos vauva saa esim. 5/10 pistettä aluksi, niin vaikka seuraavat pisteet olisivatkin jo 9/10 niin on silti aika iso riski, ettei kaikki ole ihan kunnossa...