G: Te, joilla on tai on ollut syömishäiriö:

1. Anoreksia 13 vuotiaasta, bulimia 18 - 22 vuotiaana ja 32-33 vuotiaana.



2. koulukiusaamista, balettia ja heikko itsetunto oman ulkonäön suhteen. En myöskään halunnut muuttua tytöstä naiseksi. En edelleenkään suhtaudu ihan täysin mutkattomasti naiseuteen.



3. En ole parantunut lopullisesti. Mutta suhteellisen selkeä kausi oli tuossa 25 - 32 vuotiaana. Anoreksia vaivasi korkeintaan muutamia päiviä tai viikkoja kerrallaan, bulimia tuntui kaukaiselta ajatuksenakin. Tunsin itseni terveeksi vaikka ehkä valta-osan ajasta sairastinkin ortoreksiaa. Se tuntuu kuitenkin ns. terveelliseltä kaiken muun jälkeen.



4. Kyllä. Tulin heti raskaaksi. Syömishäiriö ei vaikuttanut raskaaksi tuloon mutta en osannut arvata että raskaus saa jälleen taakse jääneet pakko-ajatukset nousemaan mieleen. Vaikka oma hyvinvointi jäikin kakkoseksi lapsen parhaan edessä, toipuminen raskauden jälkeen on ollut pelkkää anoreksiaa ja bulimiaa vuorotellen. Ihme että pystyin silti imettämään reilun vuoden.



Toivottavasti toivun vielä raskautta edeltäneeseen tilaan henkisesti...

Olen sairastunut siihen jo 10-vuotiaana.



2. Koulukiusaus + kotona omat vanhemmat eivät koskaan kehuneet tai kannustaneet missään --> huono itsetunto, omakehonkuva vääristynyt, itseinho ja itsetuhoisuus, keskivaikea masennus. BED:stä johtuva ylipaino lisäsi itseinhoa ja masennusta entisestään.



3. En ole parantunut, enkä usko että syömishäiriöstä voi koskaan edes täysin parantua. Terapian ja hyvän lääkityksen ansiosta ollut hyviä pitkiä kausia ilman ahmimista, jolloin myös paino laskenut luonnollisesti. Parhaimmillaan ollut 6kk jakso ilman ahmimista.



4. Vaikka BMI on 34, niin olen saanut kolme lasta, raskaaksi tulo ollut helppoa, raskauden sujuneet todella hyvin ja oma vointi ollut loistava. Raskauksien aikana olen kyennyt hallitsemaan ahmimista.

1. Mikä syömishäiriö sinulla on/oli?





Oli anorexia 14 v alkoi. Häitä ennen läheni "puhkeamista" uudelleen - siis käytösmallit tuli uudelleen, paino ei päässyt putoamaan niin paljon. Sitten raskaus ym. aikoina tilanne hyvä, nyt nuorimman ollessa 3 v ja ylipainokiloja siitä, mitä olin ennen raskauksia 26, niin bulimian oireina - ahmimista ja oksentamista, ei säännöllisesti, mutta kerran kahdessa viikossa suunnilleen - sitä vastaan taistelen kyllä kovasti.



2. Miksi ja miten sairautesi puhkesi?



Olin pullukka, lopetin karkin syömisen, koska halusin laihtua. Isoveli oli aina kiusannut pullukkuudesta, ystävällisesti leikillään, mutta kuitenkin jättänyt jälkensä. karkin lopettaminen oli tosi helppoa, joten pian jäi herkut ja sitten kaikki muu vähänkin lihottava (ainakin kuvitelmissa) ja sitten syötiinkin tomaatti ja porkkana/päivä ja urheiltiin varsin tehokkaasti. Varmasti kontrollintarve taustalla, vanhemmilla hankala avioliitto, riitoja, ei mitään ihmeempää, mutta herkkänä koin, että vaikka en ollut mitenkään syypää, mun elämäntehtävä olisi ollut saanut heidät lopettamaan (esim. huomautukset, jos ei sua olisi syntynyt niin oltaisiin varmaan erottu...), ja koska en siihen pystynyt, kontrolloin sitten sitä, mitä pystyin. Tämä ihan itse analysoituna.



3. Miten paranit (jos koet parantuneesi)?



Näin silloin 15 v dokumentin anoreksiasta ihan sattumalta, tytöt oli todella kammottavan näköisiä ja siinä katsoessani kun juoksin paikallani huomasin, että mähän ajattelen ja käyttäydyn ihan samalla tavalla kuin ne. Järkytys oli sen verran kova ja tahdonvoimaa sen verran paljon, että se loppui siihen, aloin tietoisesti syömään ja liikkumaan vähemmän. Mutta en siis ole parantunut vaan taistelen edelleen.



4. Oletko saanut lapsia sairautesi jälkeen? Onko syömishäiriö voinut vaikuttaa siihen, miten helposti saat lapsia



4 lasta, tosi helposti raskaaksi (yhden kuukautiset pillerien lopettamisen jälkeen, 2 kuukautisen kullakin kerralla imetyksen lopetettua. Lisäksi välissä 2 keskenmenoa, eli 6 kertaa raskaaksi helposti. Ei siis vaikuttanut mun kohdalla. Ekaa alkaessa odottamaan alipainon rajoilla, kolmen seuraavan kanssa ylipainoinen.

1. BED

2. Vaikea lapsuus, syöminen helpotti surua, ahdistusta jne.

3. En varmaan koskaan parane kokonaan. Terapia ja masennuslääkitys auttoivat jonkun aikaa. Masennus onneksi on selätetty, mutta ahmiminen vaan jatkuu.

4. Olen saanut lapsia. Tulin raskaaksi helposti.