Te jotka ihastutte onnellisessa suhteessa toisiin: olitteko jo suhteen

Olen aina ollut helposti ihastuva. Olen kuitenkin onnellisesti naimisissa enkä petä.



Ei ihastumisella ole mitään tekemistä rakastamisen tai edes rakastumisen kanssa. Ihastuminen ei vaadi tekoja! Oikeastaan se on vaan hauskaa ja siitä saa hauskoja ajatuksia.



Mutta jos joku selittää sillä pettämistään, niin sitten puhumme eri asiasta.

Seurustelin pari kuukautta yhden tyypin kanssa, sanotaan nyt vaikka "Matti". Ihastuin toiseen ("Tommi"), jätin Matin ja pian aloinkin tutustua paremmin tähän Tommiin. Alettiin Tommin kanssa seurustella ja nyt kaksi vuotta avoliittoa takana, enkä ole koko aikana ihastunut kehenkään muuhun. Eli ei ole harmittanut tai kaduttanut kertaakaan, että jätin Matin, vaikkei siinäkään tyypissä mitään vikaa varsinaisesti ollut, mutta ihastuminen Tommiin oli tosi voimakasta jo silloin kun olin Matin kanssa.



Nyt jos ihastuisin johonkin toiseen, en taatusti jättäisi elämäni ihaninta miestä typerän ihastuksen vuoksi, koska rakkaus painaa vaakakupissa niin paljon enemmän, ettei ihastumisilla olisi enää väliä, ne menee ohi.



Ei minulla mitään ns järkisyytä ollut erota Matista ja tutustua Tommiin, mutta se tuntui silloin paremmalta, eli ihan fiiliksen mukaan toimin sen pidemmälle asioita ajattelematta. Ja tajusin kyllä senkin, että saatan jäädä yksin, eihän se mikään itsestäänselvyys ollut, että Tommikin oli kiinnostunut minusta.

ihastunut edes omaan mieheeni, kummallista, eikö? En kyllä muihinkaan. Kuitenkin onnellisesti nyt 15v yhdessä, olen tän suhteen aikana ollut ihastunut 3-4 eri mieheen muutaman kuukauden ajan. Yhden vähän pidemmän ihastumisen kanssa sorruin kerran pikku huppelissa vähän pussaamaan, mutta muutoin en ole kertaakaan pettänyt. En halua, vaikka ajatuksissa joskus pyöriikin enemmän joku muu kuin oma mies. En ole koskaan kokenut oman mieheni kanssa sellaista superhullaantumisen tunnetta ja seksi ei ole maailman parasta, joten ehkä niitä asioita kaipailen ajatuksissani välillä jonkun ihastumisen kautta.

Meillä menee oikein hyvin, mutta nyt eka kertaa ihastuin toiseen. Kukaan ei saa sitä koskaan tietää, mutta joskus on hauska mielikuvitella asioilla. Seksiä en osaa kuvitella kenenkään muun kuin oman mieheni kanssa.

10 yhteisen vuoden jälkeen ihastuin toiseen. Ihastus oli molemminpuolinen, muta ei johtanut flirttiä kummempaan. Se kuitenkin avasi silmäni jotenkin ja aloin miettiä omaa suhdettani. Nyt olen ihastunut erääseen toiseen ihmiseen, jonka tunteista minua kohtaan en tiedä. Mutta harkitsen eroa - en tämän ihastuksen takia, vaan siksi että omat tunteeni miestäni kohtaan ovat laantuneet. Ja myös hänen tunteensa minua kohtaan. Mikä on harmi, koska 10 vuotta meillä oli ihanaa yhdessä.

naimisissa, ja toki välillä tapaa ihmisiä, jotka jollain lailla säväyttävät. Jotenkin minusta pitäisi olla henkisesti kuollut, ettei sellaista tapahtuisi lainkaan.



Mutta en minä sellaisia missään alkuhuumassa miettinyt.

muutamaan ihmiseen pitkän suhteeni ja lapsiperhe-elämän loppupuolella. Ihastukset eivät olleet mitenkään vakavia, pientä piristystä vain enkä olisi voinut kuvitella niiden johtavan pidemmälle. Haikailin myös yhden vanhan ihastuksen perään.



Myöhemmin ajateltuna minun olisi pitänyt tuolloin ottaa ihastuminen vakavasti ja oikeasti miettiä, puuttuiko suhteesta jotain ja olisiko asiaa voinut korjata. Lopussa nimittäin rakastuin palavasti ihan yhtäkkiä - sellaisella tavalla etten pitänyt sitä mahdollisena. Asia ei edennyt sen pidemmälle vielä tuossa vaiheessa, mutta se oli piste entiselle suhteelleni: tajusin, että minulta puuttuu jotakin sellaista jota oikeasti tarvitsen. Nuo aiemmat ihastukset olivat olleet sen saman etsimistä, näillä ihmisillä oli se tietty juttu jota etsin.



En tosin usko, että vanhaa suhdetta olisi voinut pelastaa - siinä ei koskaan ollut sen tason yhteyttä. Pidin pelkkää haavettakin romanttisena haihatteluna, kunnes se sattui kohdalle ja vei jalat alta.

suhteen alussa sellainen :)

Pari vuotta ainakin meni niin etten 'nähnyt' muita miehiä ollenkaan.

Sen jälkeen on tullut ihastumisia harvakseltaan (1-2 vuoden välein). Kestävät aikansa ja unohtuvat.

Ihastun todella herkästi, olen aina ihastunut.



Ensimmäisessä avioliitossani jouduin taistelemaan sen kanssa kovastikin, että en petä. No suhteen loppuvaiheessa minulla sitten olikin sivusuhde pitkän aikaa ja olin todella ihastunut. Lopetin sen kuitenkin, kun ero tuli.



Nykyisen aviomieheni kanssa olen ollut viisi vuotta ja nyt hän on niin ihmeellinen, että olen ollut ihastunut muutaman kerran, mutta vain ihan vähän.



En luottaisi kuitenkaan vilkkusilmäiseen mieheen, ne on niin nähty ystäväpiirissä! Jossain vaiheessa ne aina lankeaa kuitenkin. Alussa vielä sinnittelevät, mutta parin vuoden päästä sortuvat jossain yökerhossa tai laivalla.

etten nähnyt mitään ja ketään mutta kun suhde arkipäiväistyi jne... aloin näkemäänn muitakin. Meillä on todella onnellinen parisuhde mutta tasaisin väliajoin ihastun/minuun ihastuu joku. Näitä ihastumisia tulee ja menee mutta ne eivät ole johtaneet yhtään mihinkään, eivätkä tule johtamaankaan. Olen aina helpostunut ihastunut eipä se ominaisuus häipynyt kun menin naimisiin.



Jos olet ollut miehesi vasta muutaman kuukauden niin todella outoa, että katselee muita. Sorry vaan mutta itse laittaisin välit poikki. Kyllä parisuhteen alussa, kun tutustutaan toisiin, ei kyllä katsella / ihastuta muihin. Voi olla, että tunnet itsesi aina vähän epävarmaksi suhteessa, jos miehesi "ihastelee muihin."

vain mieheeni. Mutta kun suhteen alkuhuuma meni ohi ja arki alkoi, olen säännöllisen epäsäännöllisesti ihastunut muihin miehiin. Mutta en tee ihastukseni suhteen mitään, en edes flirttailekaan, olen vain ihastunut. Se menee sitten ennemmin tai myöhemmin ohi.