Saako epileptikot käydä uimassa?

Ja yksin ei epiletikko saa koskaan uida.

Hoitotasapainostahan se ihan riippuu. Esim. minä en ole saanut vuosiin epilepsiakohtausta nyt kun lääkitys on kunnossa. Eipä ole tullut mieleenkään etten saisi uida yksin.

Elämä on täynnä riskejä muutenkin.

Lapseni mietti, että voiko hän olla tämän epileptikon kaver enää sen jälkeen, kun äiti saa tietää tästä. No äidinpä hyvä ystävä on ollut epileptikko, joten äidistä tuollainen ajattelu oli vähän hassua. Ainut mitä sanoin lapselle äkkiseltään oli se, että ei saa koskaan mennä tämän kaverin mukaan kahdestaan uimaan. Muuta ei tullut minulle mieleen. Jälkikäteen jäin miettimään, että saako epileptikot edes käydä uimassa... No, mut lapsi ei voi varmasti epileptikon uimavahti olla. Tuleeko teille epilepsiaa paremmin tuntevat mieleen jotain muuta epilepsian suhteen, jota voisin omalle lapselleni vielä sanoa? Nämä pojat ovat sellaisia pojankoltiaisia nyt. Haluan, että poikani on tämän toisen pojan kaveri ja hyvä ja vastuullinen sellainen.

Mm. kylkiasentoon kääntäminen (onnistuu pieneltäkin lapselta kun osaa tekniikan), hätänumeroon soittaminen (kerratkaa mitä sanotaan ja missä järjestyksessä). Epilepsiakohtauksessa läheinen voi pitää huolta siitä, että epileptikko ei loukkaa itseään esim mihinkään kovaan tai terävään. Jos sellaista on lähettyvillä, niin siirtää vaaralliset esineet pois epileptikon läheltä. Suuhun ei nykyoppien mukaan laiteta mitään. Jos kohtaus ei nopeasti mene ohi, soitetaan ambulanssi. Sen lapsikin osaa tehdä. Tärkeintä on kertoa lapselle, että epilepsia on sairaus muiden joukossa, eikä sitä tarvitse pelätä. Epileptikko on aivan normaali kaveri ja kohtauksia ei välttämättä koskaan tule niin että kaveri ne näkee. Epileptikon seurassa on turha pelätä mitään tai turhaan rajoittaa elämää.

Saavatko heikon uimataidon omaavat käydä uimassa? Saavatko sydänsairaat käydä uimassa? Entä vanhukset?

Tottakai saa. Ei mikään maailman laki sitä kiellä :D Maalaisjärkeä saa toki käyttää. Itse en ui ilman hyvän uimataidon omaavaa kaveria vaikken kohtauksia päivittäin saakaan. Milloin vain voi jäädä auton alle ==> katson tarkkaan ennen kuin ylitän tien, milloin vain voi ajaa autokolarin ==> käytän aina turvavyötä, voin saada kohtauksen uidessa ==> uin vain uimataitoisten aikuisten seurassa. En anna sairauden rajoittaa elämää turhaan :)

sillä he voivat saastuttaa veden, aiheuttaa ylimääräistä mielipahaa toisille käytöksellään ja ärsyttää muita uimahallin asiakkaita.

ihmisillä on nykyäänkin vielä epilepsiasta.

... jonka ei saanut käydä ainakaan uimahallissa, kun ei hengitys kestä klooria.



Että minua sitten epileptikkona rassaa tällaiset ennakkoluulot vielä tälläkin vuosituhannella.



Totta on, että jos epilepsia on oikein hankala, pahoja kohtauksia tulee yhtenään ja yllättäen, niin polkupyörällä ajokin on vaarallista.



Useimmilla kuitenkin kohtaukset saadaan lääkkeillä hoitoon, niin että voi ratsastaa, uida, ajaa autoa... ja tehdä kaikkea sitä mitä ihmiset yleensäkin.

Lentolupakirjasta en tiedä, olisinko sitä saanut kun en ole kokeillut, ja se käsitys mulla on, että laitesukeltamistakaan ei suositella.

Kauhea lukea, mitä ennakkoluuloja ihmisillä on nykyäänkin vielä epilepsiasta.

Kertoisitko, numero 9, miksi lapsen pitäisi opetella kylkiasento juuri epileptikkoystäväänsä varten? Odotan kiinnostuneena vastausta, kun en itse epileptikkona yhtään syytä keksinyt. Mutta tosiaan, mullahan on pelottava aivovamma ja saatan säädä sätkyn hetkenä minä hyvänsä :D Mielipiteitäni ei siis kannata ottaa kauhean vakavasti.

Epilepsioita on valtavan paljon erilaisia ja samojen epilepsiatyypienkin sisällä hoitotasapaino ja vakavuusaste vaihtelevat paljon. Varminta on kysellä epileptikkolapsen vanhemmalta, tarvitseeko sairaus jotenkin huomioida. Todennäköisesti ei sen kummemmin.

t: Epileptikko, joka ui yksin (joskus järvessä ja meressäkin), ei infoa uimavahteja sairaudestaan ja elää muutenkin täysin tavallista elämää

Kouristuskohtauken jälkeen, että hengitystiet pysyy avoimina ja mahdolliset eritteet valuu ulos. Ei siitä asennosta mitään haittaakaan ole.

Uimiseen liittyen, niin mulla ei ole ikinä käynyt edes mielessä ettenkö voisi uida. Yksinkin.

Mistä te muuten revitte pahemmatkin ennakkoluulot tästä ketjusta?

Kertoisitko, numero 9, miksi lapsen pitäisi opetella kylkiasento juuri epileptikkoystäväänsä varten?

Kouristuskohtauken jälkeen, että hengitystiet pysyy avoimina ja mahdolliset eritteet valuu ulos. Ei siitä asennosta mitään haittaakaan ole.

Uimiseen liittyen, niin mulla ei ole ikinä käynyt edes mielessä ettenkö voisi uida. Yksinkin.

Mistä te muuten revitte pahemmatkin ennakkoluulot tästä ketjusta?

Kertoisitko, numero 9, miksi lapsen pitäisi opetella kylkiasento juuri epileptikkoystäväänsä varten?

Parempi vain antaa kohtauksen mennä ohi ja sitten antaa ihmisen rauhassa virota ja orientoitua aikaan ja paikkaan kuin ruveta kääntelemään. Kohtaus ei (sanotaan nyt vielä, että yleensä) sulje hengitysteitä, ja mahdollista vaahtoa (tätä ei todellakaan tule kaikilta) tulee hyvin vähän.

Lapselle voi vaikkapa opettaa että sairautta ei tarvitse pelätä ja jos kohtaus tulee, se ei ole kenenkään vika. Ja kohtauksen tullessa ei saa lähteä pakoon, vaan huutaa tai soittaa lähellä oleva tuttu aikuinen paikalle. Jos se ei ole mahdollista niin soittaa ambulanssi. Varsinkaan pieni lapsi ei ehkä osaa arvioida mikä on pitkä kohtaus, jos ei sellaista ole ennen nähnyt, joten mielestäni voi hyvin sanoa että soittaa ambulanssi paikalle.



Riippuen nyt lapsen iästä, mutta kyllä jo koululaiselle voi sanoa että kohtausta ei saa yrittää estää pitämällä kiinni, suuhun ei saa laittaa mitään.

Sanoinpahan vaan mitä ammattilaiset on suustansa päästänyt. Itse kanssa ensin ihmettelin tuota kylkiasentoa, mutta totesin sitten että mitäpä haittaakaan siitä on.



16

Lapseni mietti, että voiko hän olla tämän epileptikon kaver enää sen jälkeen, kun äiti saa tietää tästä. No äidinpä hyvä ystävä on ollut epileptikko, joten äidistä tuollainen ajattelu oli vähän hassua. Ainut mitä sanoin lapselle äkkiseltään oli se, että ei saa koskaan mennä tämän kaverin mukaan kahdestaan uimaan. Muuta ei tullut minulle mieleen. Jälkikäteen jäin miettimään, että saako epileptikot edes käydä uimassa... No, mut lapsi ei voi varmasti epileptikon uimavahti olla. Tuleeko teille epilepsiaa paremmin tuntevat mieleen jotain muuta epilepsian suhteen, jota voisin omalle lapselleni vielä sanoa? Nämä pojat ovat sellaisia pojankoltiaisia nyt. Haluan, että poikani on tämän toisen pojan kaveri ja hyvä ja vastuullinen sellainen.

Mm. kylkiasentoon kääntäminen (onnistuu pieneltäkin lapselta kun osaa tekniikan), hätänumeroon soittaminen (kerratkaa mitä sanotaan ja missä järjestyksessä). Epilepsiakohtauksessa läheinen voi pitää huolta siitä, että epileptikko ei loukkaa itseään esim mihinkään kovaan tai terävään. Jos sellaista on lähettyvillä, niin siirtää vaaralliset esineet pois epileptikon läheltä. Suuhun ei nykyoppien mukaan laiteta mitään. Jos kohtaus ei nopeasti mene ohi, soitetaan ambulanssi. Sen lapsikin osaa tehdä. Tärkeintä on kertoa lapselle, että epilepsia on sairaus muiden joukossa, eikä sitä tarvitse pelätä. Epileptikko on aivan normaali kaveri ja kohtauksia ei välttämättä koskaan tule niin että kaveri ne näkee. Epileptikon seurassa on turha pelätä mitään tai turhaan rajoittaa elämää.

opeta lapsi mieluummin hakemaan apua ja soittamaan hätänumeroon mutta älä pydä kääntämään kylkiasentoon. Se on useimmiten tarpeetonta (vaikka kohtauksen tullessa saattaa näyttää tarpeelliselta) ja voi vaarantaa poikasi. Kouristellessa jopa lapsi käyttää aivan järkyttävän määrän voimaa ja voi tarrata poikaasi esim kurkusta. harvinaista tietysti mutta mahdollisuus on.

ja näitä kouristusliikkeitähän ei saa ikinä ikinä estää! eli ei saa "pidellä kiinni"

eli näyttelijätär Hunter Tylon parikymppinen poika hukkui muutama vuosi sitten, koska sai epilepsiakohtauksen kotinsa puutarhassa tullessaan illalla yksin kotiin. Putosi uima-altaaseen ja sinne jäi, koska kukaan ei ollut näkemässä.

Lapseni mietti, että voiko hän olla tämän epileptikon kaver enää sen jälkeen, kun äiti saa tietää tästä. No äidinpä hyvä ystävä on ollut epileptikko, joten äidistä tuollainen ajattelu oli vähän hassua. Ainut mitä sanoin lapselle äkkiseltään oli se, että ei saa koskaan mennä tämän kaverin mukaan kahdestaan uimaan. Muuta ei tullut minulle mieleen. Jälkikäteen jäin miettimään, että saako epileptikot edes käydä uimassa... No, mut lapsi ei voi varmasti epileptikon uimavahti olla. Tuleeko teille epilepsiaa paremmin tuntevat mieleen jotain muuta epilepsian suhteen, jota voisin omalle lapselleni vielä sanoa? Nämä pojat ovat sellaisia pojankoltiaisia nyt. Haluan, että poikani on tämän toisen pojan kaveri ja hyvä ja vastuullinen sellainen.

kas kun epilepsia voi tarkoittaa noin miljoonaa eri asiaa eikä ole kaikilla ollenkaan samanlainen...

Ystäväni on epileptikko, siis ihan aikuinen. Hän käy uimahallissa uimassa. Ilmoittaa aina vahdeille tullessaan sairaudestaan, jotta nämä tietävät katsoa vähän tarkemmin. Valvomattomalle rannalle hän ei mene uimaan.



Riippuu varmasti hoitotasapainosta.

esimerkiksi hoitotasapainosta. Jos on hoido kunnossa eikä ole kohtauksia niin joo. Ja vaikka ois kohtauksia, mut ei kauhean usein, niin usein katsotaan että normaaliin elämään kuuluu se että saa uida silä tavalla, että on vahti mukana ihan vieressä, mutta toki aina, ihan vain poissolokohtaustenkin kohdalla kohtaus vedessä on aina iso riski: vaikka joku onkisi sieltä ylös, on jo voinut vetää vettä keuhkoihin. ELi kyse on aika pitkälle riskinarvioinnista ja siitä, minkä riskin itse on valmis ottamaan.



Ja yksin ei epiletikko saa koskaan uida.