Lue keskustelun säännöt.
Saanko ikinä omaa lasta.:(
17.05.2011 |
Itkettää ja masentaa tää lapsettomuus.Alan olla epätoivon partaalla.Miksei meille suoda lasta.Tunnen olevani "kummajainen"tuttavapiirin silmissä,koska ikä lähenee jo 35vuotta ja lapsia ei ole.Tuntuu ettei millään muulla ole merkitystä,kuin sillä että saisin oman vauvan.Kierto taas loppusuoralla ja olen ihan varma,että menkat ne sieltä taas alkaa..:(
Kommentit (48)
Monet ovat saaneet kirjoittamisesta helpotusta oloon. Ja jos sattuu saamaan lukijoita, voi samalla keskustella asiasta heidän kanssaan.
Voimia sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä moni lapsellinenkin ymmärtää. Monilla on taustalla lapsettomuutta tai siihen liittyvää, vaikka he eivät siitä ehkä puhu. Minulla on nyt kaksi lasta, mutta aikanaan koin useita keskenmenoja peräjälkeen ja vauvaakin "tehtiin" monta vuotta. En enää nykyään niistä puhu ja jos jollain ei ole lapsia, en mene ekaksi keskenmenoistani tai niistä "ennen menkkoja" -tunnelmista puhumaan itse. Moni niistä, kenen kanss aolen nykyään tekemisissä, ei tiedä taustoistani vaan ajattelevat mua ehkä hyvinkin nopeasti ja onnekkaasti raskautuneeksi. Mutta jos mulle, vaikka äiti olenkin, tulisi joku kertomaan omista lapsettomuustunteistaa, olisi mulla heti jaettava aja tunnistaisin tunteet! Ehkä osaisin sanoa jotain helpottavaakin (vaikka ei sellaisia sanoja oikeasti ole), mutta kuunnella ainakin osaisin.
Tsemppejä. Pidän sulle peukut pystyssä.
Kunnon hoidot, koeputkihedelmöitykset, on niin valtavan paljon tehokkaampia! Itse arkailin hoitojen aloittamista ja venytin luomuyritystä kahteen vuoteen. Sitten kävin kevyemmissä hoidoissa, inseminaatioissa, parisen vuotta (9 inssiä tehtiin sinä aikana) eikä yksikään tärpännyt. Sitten vihdoin sain mentyä koeputkihedelmöitykseen ja tärppäsi heti ensimmäisestä alkionsiirrosta! Ja kakkonen tärppäsi sen ekan ja ainoan koeputkihedelmöityshoidon toisesta pakastealkionsiirrosta. Sitten kun on liian myöhäistä, sinua voi kamalasti harmittaa, jos ette yrittäneet tehokkaita keinoja.
se vielä ihan luomunakin tulla. Ystäväpariskunnalle tuli monen vuoden yrityksen jälkeen. Toisenkin sitten saivat.
yksi tuttava yritti monta vuotta lasta, kävi tutkimuksissakin miehensä kanssa eikä kummastakaan löydetty mitään vikaa. Sitten tämä nainen alkoi laihdutuskuurille (oli pyöreähkö) ja kas, laihduttuaan laihduttuaan jotain 15-20 pamahti testiin kaksi viivaa. Nyt heillä on jo kaksi lasta, molemmat saaneet alkunsa luomusti naisen laihdutuksen jälkeen.
En tiedä, onko tästä tarinasta apua AP:lle, mutta halusin jakaa tämän kuitenkin.
Kysyisin vielä, että onko AP:ltä tutkittu endometrioosia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis tietysti laihduttuaan 15-20 KILOA :)
se vielä ihan luomunakin tulla. Ystäväpariskunnalle tuli monen vuoden yrityksen jälkeen. Toisenkin sitten saivat.
Mutta jos ovat jo 5 vuotta yrittäneet, on ihan mahdollista, että se vauva ei luomuna koskaan tule. Hoidoilla saisi paljon parannettua mahdollisuuksiaan tulla vanhemmiksi. Eihän tuossa kannata aikailla. Ellei ole jotain vakaumuksellista syytä olla menemättä hoitoihin? Tsemppiä joka tapauksessa ap:lle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tosiaan kannattaisi hakeutua hoitoihin? raskaita nekin ovat, mutta alkuselvittelyissä selviää johtuuko lapsettomuus jostain tietystä tekijästä vai onko kyseessä selittämtätön.
Tämän jälkeen voitte miettiä hakeudutteko varsinaisiis hoitoihin, odotatteko yllätystä vai jäättekö lapsettomiksi (jos siis kyse jostain vakavasta häiriöstä)
t. yksi, joka juuri hoitotauolla
En kärsi ylipainosta.Olen pienikokoinen ja normaalipainoinen.
Endon pelosta olen käynyt tutkimuksissa neljä vuotta sitten.Kaikki oli kunnossa,endosta ei tietoakaan.
Ollaan aktiivisesti yritetty n.kaksi ja puoli vuotta,Sitä ennen TJOT linjalla.Ja olen nyt tutkimuksiin menossa.Lääkäri aika on varattuna.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse ryhdyin lasta tekemään 32v, mies vanhempi. Puoli vuotta yritimme ja sitten yksityinen gyne jo laittoi lähetteen julkiselle lapsettomuuspuolelle. Miehen sperma katsottiin valmiiksi yksityisellä hommaa jouduttaaksemme. Tulin sitten raskaaksi kesken tutkimusten ja nyt lapsia 3. Yksikään ei saanut alkuaan nopeasti, mutta itse ajattelin, että vuodet hupenee luomua odotellessa. 2 lasta oli haaveissa ja loppujen lopuksi ehdittiin vielä se kolmaskin saada ennen kuin ikä tuli vastaan.
kun vasta nyt alan olemaan todella huolissani ja loppu.Viime vuoden puolella sain plussan testiin,mutta olikin sitten kemiallinen raskaus.Oireet oli vahvat ja siinä kierrossa en edes osannut toivoa mitään,kun mielestäni olin "hukannut"ovulaation ja luulin etten ovuloinut ollenkaan.Tämä siis ainoa kerta,kun olen plussannut.
Niinhän monelle on käynyt,että raskautuvat juuri ennen tutkimusten/hoitojen alkua.Toivon itselleni sitä samaa..vaikka kirves on jo puoliksi kaivossa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On totta, että osa ei voi käsittää. Näin esim. omat ystäväni, joilta tuli niitä kipeitä sammakoita suustaan, kun kerroin. Mutta toisalta kun ne kestin, tajusin hirveän paljon paremmin myös heidän kipupisteitään ja osasin arvostaa sitä, että jaksoivat sentään yrittää tukea. Tosin piti suodattaa alkuun pois nämä "älkää stressatko niin se tulee" tai "kyllä meillä vaan tärppäsi ekasta kierrosta, miten ihmeessä ei teillä". Mutta löysin myös ihania jo lapsia saaneita tukijoita, joilta näitä sammakoita ei tullut.
Minulla kesti esikoisen yritystä viisi vuotta. Kolme vuotta yritettiin ihan itse, oli suuri kynnys lähteä hoitoihin. Kun 30 vuotta pamahti lasiin, oli pakko myöntää, että en ainakaan tämän hedelmällisemmäksi tule. Mieskin suostui hoitoihin, kun huomasi, että mitään ei tapahdu ja miten paljon se ihan oikeasti satutti meitä molempia. Hoitoihin lähdettiin kokeilumielellä tyyliin, katsotaan, mitä vikaa löytyy. Vikaa ei löytynyt ja kokenut lääkäri totesi heti, että kolmen vuoden jälkeen on aika turhauttavaa yrittää kevyillä hoidoilla. Oltiin sitten suoraan ivf-hoidoissa. Eka kerta ja siitä pakastetut alkiot eivät tuottaneet tulosta, puolen vuoden päästä toinen ivf, jonka ekasta pakastetusta alkiosta sai meidän esikoinen alkunsa.
Saatiin kuulla lääkäreitä myöten, että nyt on tulppa auennut ja toinen sitten tulee varmaan luomusti. Ei tullut ei. Eikä runsaista pakastetuista alkioistakaan. Tarvittiin taas ivf-hoito, jotta kuopus sai alkunsa.
Nyt meillä on kaksi lasta. Kolmannestakin haaveillaan, mutta ikää on jo 37 vuotta ja hoidot olivat sen verran rankkoja, että henkisesti olen edelleen vereslihalla sen asian kanssa. Myös fyysisesti olen huonossa kunnossa. Hoitojen aikana sain ylimääräisiä kiloja, jotka pitäisi saada ensin pois, jotta olisi mitään järkeä yrittää kolmatta.
En yritä kaunistella sitä, etteivätkö hoidot ole rankkoja. Ne ovat. Mutta meille oli vielä rankempaa tuo luomuyritys ja odottaminen. Hoitojen aikana koin tekeväni asialle jotain ja pystyin tavallaan tulemaan sinuiksikin jopa asian kanssa. Puhuimme miehen kanssa, että katsomme tämän tien loppuun, jotta ei myöhemmin harmita. Kun esikoista ei kuulunut, sovimme pitävämme hoitotauon kaikkien pakastettujen alkioiden jälkeen, mutta tulinkin sitten raskaaksi juuri ennen tätä suunniteltua taukoa.
Rakensimme myös samalla omaa elämäämme siltä pohjalta, että niitä lapsia ei ehkä tulisikaan. Hoidot veivät tajuttomasti rahaa (olimme yksityisellä ja kaikki ylimääräinen, mitä säästimme meni hoitoihin), mutta otimme ison lainan ja ostimme mökin, koska täytyihän meidän tehdä elämässämme muutakin kuin vain odottaa sitä lasta. Muistan erään lapsellisen ystäväni todenneen kuultuaan mökin ostosta, että meidän pitäisi vähän miettiä prioriteettejamme, jotta rahat säästyisivät hoitoihin. No, elämässä on oltava muutakin kuin se lapsenteko, koska muuten on aika tyhjä olo, kun sitä lasta ei kuulu. Me pinnistimme mahdollisimman paljon resursseja hoitoihin, jotta ei sitten vanhempana kaduttaisi, mutta samalla loimme myös sitä omaa elämää, jotta ei jäätäisi kellumaan tyhjän päälle. Voimavarat kannattaa kyllä jakaa useampaan lokeroon. ;)
Kun on saanut kaksi lasta hoidoilla, ilman muuta niitä suosittelee. Mutta tämäkin asia on jokaisen oma juttu. Minulle oli tärkeää, että kaikki keinot on kokeiltu loppuun asti. Esikoisen tekoon meni se viisi vuotta, kuopusta teimme vain kolme vuotta. Rankkaa oli, ja välillä mietti jopa pään kestämistä. Mutta meidän tapauksessamme se kannatti.
Ap, tiedän, että tämä ei auta nyt, mutta se kipu lapsettomuudesta ei poistu koskaan. Se vähän vaimenee, varsinkin jos saat lapsia, mutta ei se poistu kokonaan. Kyllä se jättää jälkensä kaikissa tapauksissa. Siksi on tärkeää oppia elämään sen kanssa. Minä lämpimästi suosittelen esim. sen koiran hankkimista ja oman elämän järjestämistä sellaiseksi, että se on mahdollisimman miellyttävää eikä pelkkää lapsen odotusta.
pysty itkemättä näitä teidän kirjoituksia lukemaan.Osuu ja uppoaa tosiaan pintaa syvemmälle.
Meillä on ollut aika rankkaa aikaa viim.neljä vuotta.On tapahtunut kaikenlaista onnettomuutta ja surua niistä.Saattaahan ainainen stressikin vaikuttaa,vai mitä?
Ehkä me hankitaan se tassuterapeutti vielä.:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottamista, jos olet eläinihmisiä. Ajatukset saa helposti muualle :) Ja koiranpennun pyytetön olemus on todellakin terapeuttista...
Ja muista vain, että koira on koira. Kun sen paikka laumassa on selvä, niin vauvan voi helposti tuoda koiraperheeseen. Kuria kannattaa pitää. Labradorinnoutajaa voin suositella, meillä 8-v noutajakin vielä sopeutui vauvan tuloon ja rakasti lapsia ensisilmäyksellä. Meille tuli kaksi lasta koiran vanhuusvuosilla...
Toivon todellakin sinulle omaa vauvaa!!
oliskin ihana!Oon aina tykännyt niistä,lempeitä koiruuksia.:)
kun lisäsin sydän merkin.Mutta siis *sydän*sinulle. t:ap
Mulla ikää 33 vuotta ja takana kuusi vuotta yritystä saada oma vauvakäärö kainaloon. Eipä ole onnannut... Tutkimuksissa kummastakaan ei ole löytynyt mitään vikaa, hormonihoidot ym. ei ole auttaneet, ivf-hoito ei tuottanut tulosta. Parisuhde on ollut aikalailla kovilla ja kuusi vuotta on vierähtänyt haaveillessa vauvasta. Meidän kohdalla taisi käydä niin, että syli jäi tyhjäksi... Toivon parempaa onnea Teille ja me alamme haaveilemaan hauvavauvasta...
vaikeuttaa raskautumista. Siksi minäkin suosittelen koiran tai jonkin muun elukan hankkimista ja ajatusten siihen keskittämistä. Usein käy niin, että kun stressaaminen loppuu, lapsi tuleekin aika pian. Helppo tietysti sanoa sivusta, mutta noin se vain usein on. Toivotan vauvaonnea kaikille, jotka lapsen haluaisivat.
En itse olisi voinut ikinä uskoa, että oikeasti saisimme sen oman pienen nyytin ja vielä syliin sati. Vielä synnyttämässäkin ajattein, että kyllä se synnytyksessä kuolee. Kun ei kuollutkaan, mietin epätoivoisena henkilökunnan elvytystaitoja kun olin varma, että hetkenä minä hyvänsä vauva lakkaa hengittämästä. Niin syvällä oli oma epäilykseni. Mutta ihmeit tapahtuu! Hirveästi tsemppiä ja jaksamista!!!! Tiedän tasan tarkkaan tuon suon rämpimisen! Mielestäni muiden oli aivan turha sanoa, että joskus vain täytyy ryhdistäytyä ja jatkaa elämää. Se tulee varmasti jokaisella silloin kun tulee, kun tuntee tulleensa tien päähän, jolloin kaikki mahdollinen on tehty. Voimia!
Meilläkin lapsettomuutta takana ja ensimmäinen raskaus päätyi keskenmenoon. Kun esikoinen viimein syntyi, uskoin vielä muutaman kuukauden ajan, että hänelle tapahtuu jotain. Jotenkin ajatus, että meille ei mitään hyvää ja onnistumista voisi tapahtua, oli niin syvällä.
Ap: halaus sinulle. Toivon todella, että saisitten oman lapsen. Lapsettomuus on jotain niin syvää haavaa tekevää, ettei sitä voi verrata mihinkään.
Harmittaa,koska en tiedä ketään samassa tilanteessa olevaa,jolle voisin puhua.Kaikilla ystävillä lapsia.Ei ne ymmärtäis tätä tuskaa niin pohjamutia myöten,kuin toivoisin..
ap