Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Petyin perhekerhoon
17.05.2011 |
Minulla on 5 kk vauva ja aloin kaivata kotonaoloon sosiaalisia kontakteja. Otin selvää paikkakuntamme perhekerhosta ja lähdin käymään.
Tuli jotenkin oudosti siitä tunnelmasta mieleen yläasteen tyttöjen pukuhuoneet tai heppatallin arvohierarkiat. Paikalla olleet olivat sisäpiiriä, johon oli tosi vaikea mennä mukaan.
Tulin hymyillen ja kyselin vauvojen nimiä ja ikiä ja muita kuulumisia, mutta KUKAAN ei kysynyt minun nimeäni puhumattakaan vauvastani. No ajattelin, että seuraavalla kerralla on helpompaa ja menin taas iloisesti paikalle ja kyselin jo oppimillani vauvojen nimillä tyyliin "miten Petteri on nukkunut viime aikoina" tms. ja taas lyhyt vastaus ja keskittyminen toiseen suuntaan. Kukaan ei taaskaan kysynyt minulta mitään. Vaikutti, että porukka tunsi toisiaan esim. saman perhevalmennusryhmän tms. kautta. Tuntui, ettei minua aikuisikäni aikana ole noin pahasti jätetty ulkopuolelle vielä kertaakaan ja monet uudet työpaikat ja muut on kyllä koluttuna.
Huh huh.. pitää yrittää sitten hakea kontakteja jostain muualta. Onko kenelläkään samanlaisia kokemuksia, vai oliko minulla vain huono tuuri?
Kommentit (31)
mutta sinnikkyys ja ystävällisyys palkitaan. Helpompaa se on silloin, kun oma lapsi on isompi, eli liikkuu ja leikkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samat kokemukset kuin ap:lla. Jatkoin kerhossa käymistä, eikä asia muuttunut. Äidit olivat tulleet kaverin kanssa kerhoon tai tunsivat 1 tai 2 äitiä hyvin entuudestaan, eikä niihin pikkupiireihin enää uutta jäsentä mahtunut.
En silloin tajunnut antaa palautetta kerhon vetäjälle. Olisi voinut auttaa, sillä kun oli ohjelmaakin: vetäjä olisi voinut järkätä sellaista puuhaa, jossa on "pakko" tutustua ja ottaa kontaktia.
Jos ohjaajaa ei ole, on vaikea joskus pitää toiminta kivana uusillekin tulijoille.
jospa sinne kohta tulee uusi "uusi" ja saat siitä ystävän!
Eli sen verran, että vaikeaa on sisään päästä...
Itse sen sijaan koin vielä vaikeammaksi sen, että vanhempi lapseni jo liikkui ja leikki, kun perhekahvilassa oli enimmäkseen esikoisvauvojen hysteriaan taipuvaisia äitejä, joita kovasti häiritsi tuo liikkuminen... Kyseisessä paikassa oli kaksi salia; kahvilapuoli ja liikuntasali. Liikuntasalissa oli tarkoitus isompien voida liikkua ja heitellä vaikka palloa ynnä muuta, mutta nämä ihmeellisten esikoisten mammat aina toivat ne vauvansa liikuntasalin puolelle köllöttämään, niin isommat saivat sielläkin puolella olla ihan kusi sukassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kökköö noi perhekerhot ...siel mammat rupattelee vain kaverin kanssa ja kun koitat aloittaa keskustelun niin nyrpeenä pakon omaisesti vastataan... että kuinka ollakkaan ne mammat voikin olla ilkeitä !!
Eli sen verran, että vaikeaa on sisään päästä... Itse sen sijaan koin vielä vaikeammaksi sen, että vanhempi lapseni jo liikkui ja leikki, kun perhekahvilassa oli enimmäkseen esikoisvauvojen hysteriaan taipuvaisia äitejä, joita kovasti häiritsi tuo liikkuminen... Kyseisessä paikassa oli kaksi salia; kahvilapuoli ja liikuntasali. Liikuntasalissa oli tarkoitus isompien voida liikkua ja heitellä vaikka palloa ynnä muuta, mutta nämä ihmeellisten esikoisten mammat aina toivat ne vauvansa liikuntasalin puolelle köllöttämään, niin isommat saivat sielläkin puolella olla ihan kusi sukassa...
Itse olen kyllä sitä mieltä, että jos oma luonne sallii, niin yrittäisin sitä perhekerhoa aina välillä. Voishan sitä yrittää keksiä jotain tapahtumia yms. joilla tutustuminen pääsisi vauhtiin. Muuten en tällaiseen varmasti uskoisi edes, ellen olisi tällaista oikeasti nähnyt. Eräs tuttuni, äiti, järjesti itse äitikerhon. Kyseli kaupunginosayhdistyksen tilasta tyhjän ajan ja laittoi ilmoituksia kaupan seinälle. Itsekin sinne sitten menin ja hurraa, tuli paljon ystäviä. Kaikki ovat hyviä ystäviä siitä saakka. Luonne kysymys toki tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omat piirit perhekerhossa ja kaiken lisäksi toinen kerho-ohjaajista "suosii" tiettyjä äitejä ja lapsia. Voi voi Siiri, tulethan ensikerralla ja missäs Siiri on ja Siirille sitä ja Siirille tätä. Ko. lapsen äidille näyttää jo nousseen hattuun, katselee nenänvarttaan pitkin toisia. Ihme touhua.
Enkä ole edes sosiaalista tyyppiä... ja ikääkin jo kohta 39, eli äipät jopa 15-vuotta nuorempia. Aloitin syksyllä, ja olen kahden äidin kanssa ystävystynyt niin, että tavataan joskus muutenkin ja tykätään jutella kaikesta. Pari kolme äitiä vielä lisäksi, joiden kanssa juttu luistaa hyvin aina kerhossa.
Meillä on myös hyvät ohjaajat, jotka käyvät aina juttelemassa meidänkin kanssa, aluksi vielä enemmän, kun emme tunteneet vielä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä hyökännyt heti tuolla tavalla. Se EI ole Suomessa tapana.
Aikoinaan kun kävin perhekerhoissa oli tapana mennä silleen hiljaksiin mukaan ja vähitellen ruveta sitten moikkailemaan jos näki jonkun äidin siellä useammankin kerran. Näin sain minäkin, melko pian kuitenkin muutaman tuttavan kun pikkuhiljaa tein naamani tutuksi.
Muistan elävästi kun yksi tuli juuri tuolla sun asenteella ja rupesi vaatimaan muita esittäytymään ja kertomaan jotakin itsestään niin kaikki mammat vaikenivat kiusaantuneina ja vaivoin puristivat hampaidensa välistä muutaman sanan. Tunnelma oli tosi kiusaantunut. Tulokaskin ilmeisesti huomasi käyttäytyneensä sopimattomasti sillä ei tullut toista kertaa.
yrittänyt käydä ja molemmilla kerroilla on ollut samanlainen vastaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin aikoinani niissä sen takia että sain vähän tuulettaa päätäni 4 seinän sisältä ja jutella muidenkin kuin omien lasteni kanssa. Ja tärkein syy oli se, että lapseni saivat vähän ikäistään leikkiseuraa.
Kyllä itsekin mietin että meininki oli kuin yläasteajoilta.Kaksi äitiä jos oli niin kolmas ei mahtunut keskusteluun :)
Tyypillistä oli myös se, että perhekahviloissa oli yksi "pomo" eli jota muut peesasivat ! Olivat siis samaa mieltä kaikesta. Ja mistään muusta kuin lapsiin liittyvästä ei saanut puhua, jos käänsi keskustelun vaikkapa kesälomasuunnitelmiin niin juttelu käännettiin heti lasten vaippoihin, vaatteisiin ja ennenkaikkea miesten mollaamiseen.
usein kyllä kerhoihin tuli uusia äitejä joten heidän kanssaan sai juttua aikaiseksi kyllä.
Näitä perhekerhoäitejä asui myös naapurustossa ja sama meininki jatkui hiekkalaatikolla. Pohdin usein, että vaikka kuinka yritin olla ystävällinen niin kohtelu oli päivästä riippuen josku hyvin tylyä.
Tulin myös siihen tulokseen, että kiusaamisen malli saadaan kotoa juuri näistä sisäänpäinlämpiävistä mammapiireistä. On niin helppo syrjiä ja huolehtia vain omista eduistaan!
heippa:)
oletko ap mistäpäin? laittaisitko säkköpostiosoitteesi jos haluat kirjoitella:)?
minulla on 3kk ikäinen vauva ja noin 2 vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etkä hyökännyt heti tuolla tavalla. Se EI ole Suomessa tapana.
Aikoinaan kun kävin perhekerhoissa oli tapana mennä silleen hiljaksiin mukaan ja vähitellen ruveta sitten moikkailemaan jos näki jonkun äidin siellä useammankin kerran. Näin sain minäkin, melko pian kuitenkin muutaman tuttavan kun pikkuhiljaa tein naamani tutuksi.Muistan elävästi kun yksi tuli juuri tuolla sun asenteella ja rupesi vaatimaan muita esittäytymään ja kertomaan jotakin itsestään niin kaikki mammat vaikenivat kiusaantuneina ja vaivoin puristivat hampaidensa välistä muutaman sanan. Tunnelma oli tosi kiusaantunut. Tulokaskin ilmeisesti huomasi käyttäytyneensä sopimattomasti sillä ei tullut toista kertaa.
Ahdistavaa!!!
vaan mun mielipiteeni ja kokemukseni aihesta perhekerhot.
Miksi se olisi provo?
Vihaan itse yli kaiken esittelyjä erilaisten kerhojen ja kurssien alussa ja nähtävästi tässä perhekerhossa oli muitakin tässä kohdin estyneitä äitejä, koska heistä kaikista näki kuinka olivat kiusaantuneita. Minusta perhekerhoon on OIKEUS mennä anonyyminä ja vähitellen ruveta tutustumaan muihin jos haluaa.
Kyllä sitä normaaleilla hoksottimilla varustettu ihminen yleensä huomaa kuka näyttää siltä, että on halukas jutteluun heti ja kuka ujompi ja tarvitsee hitaampaa lähestymistapaa.
että uusien pitää noin kuukauden verran käydä "näyttäytymässä" tehdäkseen naamansa tutuksi ja pysyä hienovaraisesti piirien ulkopuolella ja olla ihan hissukseen, jotta nämä arat alkumammat voivat totuttautua ajatukseen siitä, että tämä uusi, uhkaava olento saattaa yllättäen osoittaa sanansa heille?
Villihevosen kesyttäminenkin lienee vähemmän vaativaa. Luuletko, että piireihinne pääseminen on niin upeaa, että sitä kannattaisi nöyrästi pohjustaa viikkokaupalla?
että voi vähän käyttää tuntosarviaan ja katsoa kenen kanssa rupeaa juttusille eikä törmäillä kuin norsu posliinikaupassa.
Ei kaikki hae perhekerhosta uusia ystäviä. Jotkut menevät sinne mukaan vain lasten takia tai aikansa kuluksi. Tai joillakin on jo omat äititutut joiden takia sinne menee.
että uusien pitää noin kuukauden verran käydä "näyttäytymässä" tehdäkseen naamansa tutuksi ja pysyä hienovaraisesti piirien ulkopuolella ja olla ihan hissukseen, jotta nämä arat alkumammat voivat totuttautua ajatukseen siitä, että tämä uusi, uhkaava olento saattaa yllättäen osoittaa sanansa heille?
Villihevosen kesyttäminenkin lienee vähemmän vaativaa. Luuletko, että piireihinne pääseminen on niin upeaa, että sitä kannattaisi nöyrästi pohjustaa viikkokaupalla?
että voi vähän käyttää tuntosarviaan ja katsoa kenen kanssa rupeaa juttusille eikä törmäillä kuin norsu posliinikaupassa.
Ei kaikki hae perhekerhosta uusia ystäviä. Jotkut menevät sinne mukaan vain lasten takia tai aikansa kuluksi. Tai joillakin on jo omat äititutut joiden takia sinne menee.
Minä kyllä pysyisin kaukana teidän perhekerhosta. En itsekään kaipaa mitään uusia ystäviä, mutta kyllähän nyt "kerho" viittaa sosiaaliseen tapahtumaan, jossa voi hieman rupatella vaikka vieraittenkin kanssa. Jos itse haluan olla eksklusiivisesti vanhojen ystävieni kanssa, enkä halua tulla häirityksi, sovin tapaamisemme johonkin yksityisempään tilaan. Kenenkähän sosiaalisissa tuntosarvissa tässä mahtaa olla pitkällisen käyttämättömyyden jäljiltä olla kilokaupalla karstaa?
että voi vähän käyttää tuntosarviaan ja katsoa kenen kanssa rupeaa juttusille eikä törmäillä kuin norsu posliinikaupassa.
Ei kaikki hae perhekerhosta uusia ystäviä. Jotkut menevät sinne mukaan vain lasten takia tai aikansa kuluksi. Tai joillakin on jo omat äititutut joiden takia sinne menee.Minä kyllä pysyisin kaukana teidän perhekerhosta. En itsekään kaipaa mitään uusia ystäviä, mutta kyllähän nyt "kerho" viittaa sosiaaliseen tapahtumaan, jossa voi hieman rupatella vaikka vieraittenkin kanssa. Jos itse haluan olla eksklusiivisesti vanhojen ystävieni kanssa, enkä halua tulla häirityksi, sovin tapaamisemme johonkin yksityisempään tilaan. Kenenkähän sosiaalisissa tuntosarvissa tässä mahtaa olla pitkällisen käyttämättömyyden jäljiltä olla kilokaupalla karstaa?
Olen mä huomannut, että joka kerhoon ja porukkaan tulee aina yksi sellainen hölösuu ja suupaltti, joka vaatii huomiota kaikilta muilta heti eikä osaa yhtään kuunnella mitä muut sanoo tai mikä tilanne on juuri menossa.
Näitä näkee niin töissä, kursseilla, kuin harrastuspiireissäkin. Tyyppi itse ei yleensä edes itse tajua tekevänsä mitään väärin vaan syyttää muita koppaviksi kun nämä eivät ole heti ja koko aikaa juttelemassa hänen kanssaan vaikka samaan aikaan esitelmöijä tai kerhon vetäjä puhuisi.
Alue: Aihe vapaa
Mä en tietoisesti ole vaivautunut mihinkään meidän paikallisista vauva- ja perhekerhoista. Siellä on juurikin näitä sisäänkasvaneita mammapiirejä.
En myöskään ymmärrä, miten on mahdollista että aikuiset ihmiset käyttäytyvät noin. Mitä nää mammat ylipäätään siellä kerhossa tekee, jos eivät halua tutustua uusiin ihmisiin ja haluavat juoruta vain omien tuttujensa kera...
En aio jatkossakaan mennä kerhoihin. Menen mieluiten vaikka kaupungille, mummulaan, omien ystävieni luo tai sitten etsin ystäviä muualta. Törmäsin lenkillä toiseen mammaan, jolla samanikäinen poika kuin minulla. Menin pokkana morjestamaan ja keskustelussa kävi ilmi, että hän ei myöskään erityisemmin halua käydä kerhoissa juuri tuon takia... sittemmin olemme käyneet yhdessä vaunulenkeillä.