Petyin perhekerhoon

Mielenkiintoisia vastauksia tullut. Tämä oli tosiaan ensimmäinen kokemukseni perhekerhosta enkä kuvitellut, että siellä olisi sen kummempi "sosiaalinen koodisto" kuin muuallakaan: harrastuksissa, työelämässä jne.



En itsekään lähtenyt varsinaisesti ystävänhakuun (vaikka olisihan ystävän löytyminenkin mukavaa), vaan aikaa viettämään. Itselleni ajanvietto muiden ihmisten kanssa pitää sisällään kevyttä rupattelua ja on mielestäni myös kohteliasta osoittaa olevansa kiinnostunut paikallaolijoista kysymällä esim lapsen nimeä ja ikäämtai ihastelemalla mukavannäköistä mekkoa tms. Mutta ehkä olin sitten liian tungetteleva. En kuitenkaan jaksa alkaa roikkua kerhossa kuukaudesta toiseen odotellen "hyväksyntää" vaan keksin sitten jotain muuta.

ja kerhoissa on eroja. Joissakin on avoimempi meininki kuin toisissa. Vetäjillä on iso rooli siinä, millaiseksi kerhon ilmpiiri muodostuu, mut eivät hekään mahdottomiin pysty, kun omakin lapsi on hoidettavana ja usein kerhon pyörittämisessä on aika lailla muutakin hommaa. Jos on paljon kävijöitä, ei ehdi tarkkailla minkälaiseksi kerhon dynamiikka muodostuu, vaikka haluaisikin.



Mut siinä on perää, että uusi tulokas on aina jonkin aikaa marginaalissa. Itse olen sosiaalinen eikä minun kanssani tarvitse kenenkään olla ensimmäisellä kerralla matalalla profiililla, mutta sen vuoksi juuri olenkin vetäjänä. :) On kuitenkin paljon kävijöitä, jotka eivät jostain syystä aloita keskustelua uusien kanssa, vaan haluavat kököttää tuttujen ihmisten kanssa juttelemassa omista asioistaan. Sitä ei voi välttää, vaikka meillä ainakin ollaan yritetty ehkäistä sitä kaikin keinoin.



Ap, jokainen äiti joka uskaltaa käydä missään ihan yksinkin, on joskus ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin. Minä olen perhekerhoissa jo niin tuttu, että saan aina juttuseuraa, mutta uudella asuntoalueella, jonne juuri muutettiin, saan istuskella puistossa aika yksinäni, ja tiedän että menee varmasti pitkälle syksyyn, että kukaan tulee rupattelemaan minulle. Siihen asti täytyy vaan hienovaraisesti moikkailla näitä uusia puistotuttuja ja jättää rauhaan ne jotka selvästi ei halua mitään jutella. Ennen pitkää puistoon tulee uusia äitejä, joille minä olen se vanha puistokävijä (riippumatta siitä, olenko käynyt siellä puistossa kerran vai sata kertaa enemmän kuin he, ja tunnenko ketään) ja heistä sitten viimeistään saa uusia tuttavia, joilla on enemmän tarvetta tutustumiseen.

pari kertaa tällaisessa kerhossa ja en kyllä enää mene. Aikuiset ihmiset istuvat hiljaa ja pelästyvät jos jotain sanoo. Tunnelma on niin vaivautunut kun kenenkään kanssa ei voi jutella. Pitää vaan istua ja tuijottaa johonkin.Aivan kamalaa.

Nimeksi voisi muuttaa "hiljaisten hissukoiden epäsosiaalinen tapahtuma".

Onneksi olen sen verran avoin että olen löytänyt muita harrasteita kuin kyseisen kerhon.

P.S Kyllä työelämässäkin pitää osata puhua!

muistan siitä ajasta juuri yhden pomoäidin, jonka juttusille en koskaan päässyt. Hän ei suvainnut edes tervehtiä minua koko vuotena. Käänsi vain tylysti selkänsä aina kun saavuin paikalle. Oli muuten Pohjanmaalta. Hän jutteli vain tyttärensä kavereiden äitien kanssa, jotka asuivat samalla asuntoalueella. Kuulin yhdeltä äidiltä, että ei ollut päässyt sillä aluella ollenkaan piireihin, kun pomoäiti ei ottanut kaveriksi.



En olisi hänestä ystävää tahtonutkaan, mutta käsittämätöntä epäkohteliaisuutta, johon en ollut sitä ennen enkä sen jälkeen törmännyt. Onneksi oli muitakin äitejä, jotka suvaitsivat keskutella kanssani, mutta tämä yksi porukka oli aivan uskomaton. Kuinka tällaista on edes olemassa !

Olen mä huomannut, että joka kerhoon ja porukkaan tulee aina yksi sellainen hölösuu ja suupaltti, joka vaatii huomiota kaikilta muilta heti eikä osaa yhtään kuunnella mitä muut sanoo tai mikä tilanne on juuri menossa.

Näitä näkee niin töissä, kursseilla, kuin harrastuspiireissäkin. Tyyppi itse ei yleensä edes itse tajua tekevänsä mitään väärin vaan syyttää muita koppaviksi kun nämä eivät ole heti ja koko aikaa juttelemassa hänen kanssaan vaikka samaan aikaan esitelmöijä tai kerhon vetäjä puhuisi.

Taidat itse kuunnella muita ihmisiä yhtä huonosti kuin luet... Kukaan ei vaadi kaikkea huomiota itsellen, vaan yrittää vaihtaa pari sanaa, esim. juuri tuon "onpas sinulla nätti mekko". Eikä kukaan todellakaan ole aikeissa olla äänessä samaan aikaan esitelmöijän kanssa.

Mutta kuten todettua - liian monissa perhekerhoissa tyyli on tuo pelokas, ahdistunut kontaktien vältteleminen. Jos haette normaalia aikuiskontaktia, älkää etsikö sitä näistä kerhoista.

Mun poikani on jo 7 vee, joten perhekerhosta on jo aikaa, mutta mä pidin sitä tosi kivana paikkana! Ei oltu edes asuttu alueella vielä kauaa, joten tuttuja ei entuudestaan ollut, mutta sinne vaan ponkastiin pojan kanssa mukaan. Mä olen sosiaalinen tyyppi kanssa, ei mua tarvinnu erikseen vetää mukaan toimintaan, mutta en kyllä kokenut et mua olis syrjitty tai mitään muutakaan, pelkästään hyviä muistoja. Ainoastaan harmitti kun se alkoi jo klo 10 ja mulla sattui olemaan tosi aamu-uninen vauva :)

Niin ja tämä siis koillis-Helsingissä, ei missään pikkupaikkakunnalla, josko sillä nyt siten on merkitystä.

Minä lähdin aikoinaan perhekerhoihin ja aika sama kokemus aluksi. En kuitenkaan jaksanut olla vain kotona niin menin sinne aina istuskelemaan. Olin ujo enkä juuri itse ottanut kontaktia ja reilusti nuorempi kuin muut äidit. Kuitenkin ne mammat alkoivat sitten juttelemaan parin kerran jälkeen aina enenmän. Ja sitten tajusin etsiä myös muita paikkoja. aloin käydä leikkipuistojen sisätiloissa leikkimässä, muiden alueiden perhekerhoissa, perhekahviloissa jne. PAIKOISSA ON HIRVEÄSTI EROA! Jos olet Helsingistä niin Vuosaaren perhekerho oli todella mukava! (columbuksen vieressä) ja perhetaloissa kannattaa käydä. Oikeastaan tuo ensinmäinen paikka mihin menin oli kaikista huonoin juuri sisäpiirin vuoksi mutta varsinkin perhetaloissa kaikki tulee juttelemaan ja kyselemään oletko ekaa kertaa :)

sama täällä.. noi "perusmammat" on jotenkin tosi tuomitsevia ja nyrpeitä ja olevinaan parempia.. sellanen olo tuli mulle kun menin perhekerhoon. itse tykkään näyttää hyvältä, en ole päästäny itseeni repsahtamaan ylipainoiseksi verkkarimammaksi ja käytän jopa meikkiä ja kynsilakkaa (huiii, se on varmasti mun lapsilta pois)olen iloinen ja reipas. Just noista uusista sit saa itselleen kavereita tai kannattaa vaihtaa paikkaa, mennä vaik perhekahvilaan tai kauemmas perhekerhoon tai vähän myöhemmin leikkipuistoon.. tsemppiä :)

Minulla onneksi päinvastainen kokemus kun ap:lla! Pelkäsin juuri tuollaista vastaanottoa. Asun tosi pienessä kylässä ja lykkäsin tosi kauan kerhoon menemistä. Tässä kerran sitten uskaltauduin ja kivaa oli. Osa äideistä mukavampia kuin toiset, mutta kaikenkaikkiaan meni hyvin ja ihmiset tulivat juttelemaan ja kyselemään kaikenlaista. Nyt ollaan käyty jo monta kertaa ja mukavaa on ollut!

harmi, jos noin monella on tällaisia kokemuksia. Minut otettiin aikoinaan iloisesti vastaan MLL:n perhekahvilassa ja nyt olen itse vetäjänä. Kahvilan perusperiaatteisiin kuuluu että uudet tulijat huomioidaan erityisesti ja kaikki ovat tervetulleita. Meillä käy paljon paikkakunnalle muualta muuttaneita ja muutama maahanmuuttaja ja varmaan osittain tästä johtuu ettei suurempia kuppikuntia ole, kun kaikki ovat entuudestaan tuntemattomia.

Pari hyvää kaveria olen saanut perhekerhosta.



Toki tietyt porukat mielellään juttelevat keskenään, mutten ole huomannut, että ketään jätettäisiin ulkopuolelle, jos on halua osallistua. Ihan luonnollista, että tietyt porukat juttelee, jotka on ennestäänkin hyviä tuttuja, isommat lapset on samalla luokalla, samassa harrastuksessa tms.