Miten aiotte käsitellä tätä Japanin tilannetta pienen koululaisen kanssa?

Sano että meri nielasi Japanin.

9-vuotiaalle kertonut pitkin päivää kun olen lukenut uutisia netistä. Näytin myös kuvia ja selitin mistä on kyse.

kun yksikään ei tullut kotiin koulusta ja alkanut kyselemään asiasta.

Eli enpä ala asiaa sen enempää puhumaan, jos ei nouse esille.

Ei kaikkia maailman uutisia ole pakko tietää eikä niitä seurata. Traaginen tapahtuma, en sitä kiellä mutta miksi sellaista niin jauhaakaan, jos ei itseä kosketa aihe lainkaan.



Juur kuulin ihan hyvän ohjeen kuinka suhtautua asioihin elämässä. Jos asia ei ole sun päätettävissä etkä voi mitenkään siihen vaikuttaa, ei kannata edes sellaista mielessään vatvoa.

Tilanne, jossa voisitkin jotenkin vaikuttaa, on sitten toinen.

Nykymaailmassa ihmiset eivät osaa sulkea "turhaa" informaatiota pois elämästään. Ahdistutaan ja murehditaan tavallaan liian suuria asioita ja tunnetaa maailmantuskaa vaikka omassa elämässä olis tärkeämpää säästää voimavarojaan asioihin, joihin oikeasti voi vaikuttaa ja niillä on isompi merkitys omassa elämässä.



Turha kuormittaa myöskään lapsia liian isoilla asioilla. Monille tuollaiset pahat tapahtumat tulevat sitten uniinkin. Miksi aiheuttaa omelle lapselleen turhaa pahaa mieltä..

että väkisinkin näkee ja kuulee asioita, jotka eivät välttämättä aina ole hänelle hyväksi.Lisäksi ainakin minun lapseni opettaja käsittelee koulussa näitä vaikeita asioita tunnilla. Teet lapsellesi karhunpalveluksen, jos lähetät hänet kouluun tietämättömänä asiasta.

joka kertoo miten järistykset jne syntyvät. 9 vuotias katsoi pienen uutispätkän kanssani mutta ei ahdistunut tms.

puhumaan 9v:lle. Sanoi heti, että ei halua kuulla, näkee vaan painajaisia. Lopetin sitten siihen. Pitäiskö kuitenkin vielä yrittää jotain kertoa?

että väkisinkin näkee ja kuulee asioita, jotka eivät välttämättä aina ole hänelle hyväksi.Lisäksi ainakin minun lapseni opettaja käsittelee koulussa näitä vaikeita asioita tunnilla. Teet lapsellesi karhunpalveluksen, jos lähetät hänet kouluun tietämättömänä asiasta.

Jos opettaja käsittelee aihetta tunnilla ja lapsi silloin kuulee aiheesta, tuskin se sen huonommin tulee kerrottua.

Miksi tiedottaa lapselle kaikesta kauheasta, miksei lasta saisi suojella niin pitkään kuin mahdollista?

että, jos hänellä on kysyttävää, saa vapaasti esittää.

puhumaan 9v:lle. Sanoi heti, että ei halua kuulla, näkee vaan painajaisia. Lopetin sitten siihen. Pitäiskö kuitenkin vielä yrittää jotain kertoa?

ettei ole tarvinnut mitään ihmeellistä selitellä tai kertoa

Kaikki ihmiset kuolevat joskus, tämän 10v lapseni tietää. Kokoajan maailmalla tapahtuu katastrofeja, tämänkin lapsi tietää. Lapsi myös tietää että maapallon alueilla on eroja ja siksi jotkut osat ovat herkempiä luonnonkatastrofeille.



Minusta luonnon aiheuttamat katastrofit ovat normaaleja asioita, joita ei pidä salailla lapsilta. Eri asia on naapurikunnassa tapahtuva kouluammuskelu, sen voi vaikka pitää salassakin. Näin tein Kauhajoen tapauksessa.

no jos on absoluuttisen varma, että lapsi ei kuule asiaa mistään muualta kuin omilta vanhemmiltaan tai mahdollisesti opettajalta, niin ei tietenkään tarvitse kertoa. Monet lapset kuitenkin saattavat nähdä lööppejä, jutella muiden lasten kanssa, vahingossa kuulla vaikka mummun ottavan asian esiin tai muuten törmätä asiaan.



Mun oma kokemus on se, että lapsille yleensä kannattaa puhua totta ja valmistella heitä tilanteisiin etukäteen. Tietenkään maailman pahuudella ei pidä mässäillä enkä anna heidän esim. uutisia katsoa, mutta mä en pysty pitämään heitä umpiossa.

sellainen,että murehtii kovin maailman asioita.vähän aikaa sittenkin suri sitä kuinka jossain vanhemmat joutuvat muuttamaan muualle ansaitakseen perheelleen vähän rahaa.Uskon,että tätä pohtii paljonkin, vastaan mitä kysyy ja voidaan etsiä tietoa,jos joku on epäselvä.

katsottiin kahdeksanvuotiaan kanssa uutisia.

Hän ymmärsi että kyse on normaalista luonnonilmiöstä ja sen että tuossa kuolee valitettavan paljon ihmisiä.

Olemme olleet ekaluokkalaisemme kanssa monessa maanjäristyksessä, ja kolmasluokkalaisemme on kokenut Thaimaan tsunaminkin. Aihe siis on tuttu eikä herätä lapsissa pelkoa.

Ei lasten päätä tarvitse ihan kaikella rasittaakaan. Tottakai puutaan asiasta ja vastataan kysymyksiin, jos aihe nousee esille. Mutta miksi kaikesta kamalasta tarvitsisi tiedottaakaan. Eiköhän lapsella ole kaikenlaista asiaa muutenkin päässään pyörimässä.

Toki saa kertoa ja puhua lasta kiinnostavista aiheista. Moni lapsihan itse kiinnostuu erilaisista ilmiöistä ja asioista ja silloin tietoa on hyvä tarjotakin.

Mä olen kai outo, kun en tosiaan kaikkia pahoja asioita lapselle kerro eikä lapsi onneksi kaikkia lööppejä luekaan, kun ei päivittäin esim. kaupungilla kulje.

Sanomalehteä lukee ja uutisista puhutaan, jos lapsi kaipaa tausta-tai lisätietoja.

Kaikki ihmiset kuolevat joskus, tämän 10v lapseni tietää. Kokoajan maailmalla tapahtuu katastrofeja, tämänkin lapsi tietää. Lapsi myös tietää että maapallon alueilla on eroja ja siksi jotkut osat ovat herkempiä luonnonkatastrofeille.

Minusta luonnon aiheuttamat katastrofit ovat normaaleja asioita, joita ei pidä salailla lapsilta. Eri asia on naapurikunnassa tapahtuva kouluammuskelu, sen voi vaikka pitää salassakin. Näin tein Kauhajoen tapauksessa.

Enkä ajatellut erikseen ryhtyä kertomaan, että nyt on kuulkaa Japanissa sattunut kamalia!



Me ei katsota lasten kanssa uutisia (5v. ja 7v.) koska niissä monesti näkyy lapsille sopimatonta. Ja kuuluu. En halua lapseni näkevän ventovieraita verisiä ruumiita, tuhoutuneita kaupunkeja sodan tai luonnonilmiön jäljiltä tms. Mielestäni tuollaiset kuvat ei sovi lasten silmille.



Lapsilleni on muutenkin tällä hetkellä kuolema herkkä juttu, koska isomummo kuoli juuri. En todellakaan ala järkyttämään heitä (tarpeettomasti) maanjäristyksillä ja tsunameilla. Etenkin esikoiselta menee yöunet ja tulee painajaisia helposti. En koe, että tällainen luonnonkatastrofi on sen arvoinen, että lapseni pitäisi siitä kärsiä (kun se ei meitä kosketa).



Olen kutakuinkin samaa mieltä sen vastaajan kanssa, jonka mielestä ihmiset kokevat liikaa maailmantuskaa ja miettivät asioita, jotka eivät heihin vaikuta.



Enkä kyllä mitenkään usko, että koulussa maanantaina tätä vatvottaisiin.