Te, joiden kotona lapset eivät jatkuvasti kinaa keskenään!

Ja kannustan myös sisaruksia niin tekemään keskenään. Tänäänkin kaupassa pussailivat ostoskärryn lomassa leikillään toisiaan ja nyt leikkivät yläkerrassa kiltisti yhdessä. Ko. poika 6 ja tyttö 3,7 v

Koskaan en keskinäisiin skismoihin ole joutunut puuttumaan kovalla kädellä tai juur muutenkaan... Ikäeroa vajaa 2v ja samaa sukupuolta ovat. Hyvin sävyisiä ovat kotona ja hoidossa.



Ovat tuollaisia hippejä nuo lapset. Nyt tölläävät tota kotimaista leffaa tuolla ja hihittävät ääneen: " se sano rakkaus!" .



Oikeudenmukaisuus ja rauhaan kasvattaminen periaatteina meillä.

Varmaan moni haluaa ajatella, että oikeudenmukaisuus ja rauhaan kasvattaminen ovat periaatteina, minäkin. Itse ehkä sanoisin ennemmin, että itsensä ja muiden kunnioittaminen ovat minulle ykkösasioita, joita haluaisin päähän takoa.

Mutta miten se näkyy käytännössä?

SofterSin:

...

Oikeudenmukaisuus ja rauhaan kasvattaminen periaatteina meillä.

ulkonäön, uskonnollisen vakaumuksen, sukupuolen, etnisyyden tms. muun piirteen tähden. Laitapuolenkulkijaa ei saa nimitellä, poikienkin kanssa voi leikkiä ja eriväriset voivat mainiosti olla ystäviä.



Lapsille olen yrittänyt saada omaa ajattelua käyntiin. Keskustelemme aamuisin mennessämme töihin/tarhaan. Esim. jos näkyy roskia pitkin piennarta, kysyn lapsilta mitä on tapahtunut ja onko se oikein. En arvostele heidän vastauksiaan, annan vain itse päätellä. Sama koskee vaikkapa mainoksia tms., aina kysyn, mitä siinä tapahtuu ja mitä ajattelevat siitä.



Luetaan paljon, käydään taidenäyttelyissä ja konserteissa. Tavataan erilaisia ihmisiä ja käydään tapahtumissa. Tutustutaan muuhunkin kuin omanlaisiin.



Lapsilla on omat aivot. Heitä voi opastaa niiden käyttöön. Keskustelua, keskustelua ja ruokaa ajatuksille. Myös leikeissä lapset tarvitsevat toisinaan aikuisen ohjausta. Lapsille tärkeää myös lepo, kunnollinen ruoka ja raitis ilma, sekä mahdollisuudet toteuttaa itseään ja säännöllinen liikunta.

Ratkotteko niitä pitkään ja antaumuksella? Ärtyneinä?

Huudatteko toisesta huoneesta muutaman uhkauksen?



Joskus itsestäni tuntuu, että mitä perusteellisemmin yritän hoitaa riitatilanteita, niin sitä enemmän niitä syntyy...



-ap

Kuuntelen missä mennään ja puutun tarvittaessa. Neljä lasta on ja ovat aika hyvin oppineet tulemaan toimeen.

oikeastaan vain väsyneinä eivätkä silloinkaan aina. En tiedä, missä on epäonnistuttu tai onnistuttu :) mutta pyrimme aina selvittämään isommat riidat ja pienemmät rohkaisemme ratkaisemaan keskenään (lapset 2,5 ja 3,5). Silloin ne yleensä menevät nopeimmin ohi :). Jos selvästi huomaamme, että toinen kiusaa toista tahallaan, puutumme heti. Jotenkin tuntuu siltä, ettei nyt ihan kaikkeen voi eikä pidä puuttua...tuntuu liialta höösäämiseltä, kun selvästi pystyvät asioita ihan järkevästikin ratkomaan, kun saavat tilaisuuden.



Pääasiassa leikkivät kiltisti keskenään, korkeintaan komentavat toisiaan aina välillä.

Lapsia on viisi, 2 - 3 vuoden välein syntyneet. Eivät he riitele oikeastaan koskaan. Edes autossa ei kuulu takapenkkien räpätystä, vaan on ihan hiljaista, koska kukin kuuntelee omia iPodejaan. Kuitenkin he ovat ihan eläväisiä ja normaaleja lapsia. Varmaan luonnekysymys. En ole mitenkään opettanut, että ette sitten riitele.