Vauvan perusturvallisuus pilalla????
Siis meidän 5 kuukautinen vauva on välillä aika mahdoton. Kun katoan esim. olohuoneesta keittiöön (pois vauvan näköpiiristä), alkaa ähinä ja kitinä ja kiukkuinen yskintä. Olen ruvennut miettimään, että onko vauvan perusturvallisuudessa jotain vikaa?
Eikö turvallisesti kiintyneen vauvan kuuluisi kestää hetkittäisiä erossaoloja äidistä? Ajattelen asiaa niin, että turvallisesti kiintynyt vauva tietää, että äiti kyllä tulee pian takaisin.
Olen välillä jättänyt vauvan hoitoon muutamiksi tunneiksi. Vauvan ollessa 4-kuinen, hän vietti yhden yön mummolassa.
Olenko siis pilannut vauvani perusturvallisuuden tunteen? :(
Kommentit (9)
vielä: vauva nukkuu päiväunia tosi huonosti. Maksimissaan tunnin unet kerrallaan.
Yöllä kyllä nukkuu 11 tuntia putkeen.
ihan vastasyntyneestä asti vauvalleni aina, kun katosin hänen näköpiiristään, jotta vauva oppisi, etten häviä kokonaan.
turha siitä on huolissaan olla. Mä kanssa aina kerroin vauvalle kun lähdin ja kun kitinää kuului, niin huutelin vauvalle toisesta huoneesta.
Päiväunet tuskin liittyy asiaan mitenkään, meidän kaikki lapset ovat nukkuneet maksimissaan 30 min kerrallaan päivällä ja olen itse ollut vauvana samanlainen enkä aikuisenakaan osaa päivällä nukkua. Yöt on unia varten :)
ensimmäiseen kahdeksaan kuukauteen häntä ei olisi saanut saanut laskea käsistään edes vaipan vaihdon ajaksi. Ei siinä mitään, minähän sitten kantelin vauvan joka paikkaan mukaan. Nyt iän myötä on ruvennut helpottamaan :)
En ole ollut huolissani vauvan perusturvallisuudesta, koska häntä ei ole koskaan jätetty itsekseen huutamaan eikä hoitajalle huutamaan. Muiden sylissä ja minä poissa näköpiiristä on ollut, jos on viihtynyt. Kun hän on ruvennut itkemään hysteerisenä rahoittumatta muutamassa minuutissa, olen palannut ottamaan hänet omaan syliini.
Juu, ja kivittäkää vaan av-mammat vauvan omimisesta, mutta tuollainen hän on ollut syntymästään lähtien enkä ole halunnut häntä turhaan huudattaa, jotta "tottuisi olemaan ilman äitiä" tai muuta vastaavaa..
vasta n. 5 kk iässä ylipäätään suostui olemaan edes hetken lattialla vaikka olin vieressä, sitä ennne piti olla sylissä tai kantoliinassa.. Nyt 11kk ikäinen roikkuu lahkeessa ja tunkee kakallekki mukaan, mutta imetyksen loputtua myös isi kelpaa hoitamaan jos mulla on kodin ulkopuolisia menoja.
että perusturvallisuuden tunne on vasta kehittymässä. Ensimmäiset elinvuodet, ehkä juuri se ensimmäinen vuosi, on merkitysellisin lapsen psyykkiselle turvallisuuden tunteen ja kiintymyssuhteen kehittymiselle. Et ole traumatisoinut lastasi, vaan hän kehittymässä kuvauksesi mukaan ihan normaalisti!
Kiitos rohkaisusta.
Mietin jo, että olen ihan kelvoton äiti ja jopa pilannut lapseni mahdollisuudet luoda tulevaisuudessakaan normaaleja kiintymyssuhteita, kun ensimmäinen ja tärkein suhde on pilalla.
juttele vauvalle, kun menet toiseen huoneeseen, niin vauva alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, ettet "katoa". Sanot tyyliin: "äiti käy nyt keittiössä laittamassa veden kiehumaan, äiti tulee kohta takaisin".