Millaisissa tapauksissa ero on lasten etu?

on toisen vanhemman velvollisuus turvata lasten olot.

jossa isä on peliaddikti eikä huomioi lapsia vaan pitää pelaamista tärkeämpänä. Eron jälkeen on pakotettu olemaan lastensa kanssa joka toinen viikonloppu. Ja jos sen suhteen mokaa, ei kannata tulla minulle vinkumaan :)

Lasten etu ekana.

sillon kun vanhempien elo on jatkuvaa riitelyä ja he voivat erotessaan muuttaa asumaan lähelle toisiaan, niin että lapset voivat käydä kummankin luona.



Minun vanhemmat eronneet juurikin noin. Elämästä tuli paljon vähemmän stressaavaa ja leppoisampaa, kun he erosivat. Kummankin luona helppo käydä, sopivat keskenään meidän lasten asioista (harrastusmaksut ja vanhempainillat, yms.). Elämä on paljon mukavampaa tällaisena. Olin yläasteella, kun erosivat, nuorin siskoni oli muistaakseni juuri aloittanut koulunkäynnin.

Ilman mitään väkivaltaa, tai päihderiippuvuuksia.



Olin itse 10-v kun vanhempani erosivat, ja koin sen suurena helpotuksena.



Ei ollut ihanaa elämää sekään kun vanhemmat ilta toisensa jälkeen ja vuodesta toiseen tappelivat.



Monesti tappelivat kun lapset oltiin jo nukkumassa, ja minä se siellä isosiskona pelkäsin ja mietin että jos toinen sekoaa ja tappaa toisen, miten saan pelastettua silloin 2 ja 3 vuotiaat pikkuveljeni...



Että siinä niille jotka jatkavat vain lasten takia ja luulevat ettei lapset kuule, kyllä ainakin jo koulu-ikäiset ymmärtää, kuulee ja pelkää, vaikka aikuisten mielestä ei ole mitään...

Jos esim. perheen isä on yllämainituista asioista kicksinsä saava tunnevammainen friikki, hänen lapsensa saavat paremmat eväät elämään eron myötä.

Lapset puolustavat lähes aina viimeiseen asti vanhempiaan eivätkä yleensä halua, että nämä eroaisivat. Lapset eivät ymmärrä, millainen perhe-elämä ja millainen lasten kohtelu on normaalia ja mihin heillä itsellään on oikeus. Lapselta puuttuu kyky arvioida tulevaisuuttaan ja sitä, miten nykyisyys vaikuttaa tulevaisuuteen.



Kun eroa harkitaan lapsen kannalta, vaakakupissa ovat lapsen tulevaisuus nykyperheessä ja hänen tulevaisuutensa eroperheessä. Jos elämä ja tulevaisuus nykyperheessä sisältää esimerkiksi fyysistä tai henkistä hyväksikäyttöä, väkivaltaa tai jatkuvaa pelossa elämistä, jotka estävät lapsen normaalin kehityksen, ja eron avulla näiden todennäköisyys olennaisesti pieneee, on ero lähes aina lapsen etu. Mutta tietenkin vain, jos lapsi ei eron jälkeen joudu asumaan väkivaltaisen, psyykkisesti häiriintyneen tai hyväksikäyttävän vanhemman kanssa. Näinkin voi käydä, etenkin jos tämä henkilö on lapsen äiti.

Mies tissutteli alkoholia liikaa, vaikka olikin harmiton hissukka ja kävi töissä. Täti tietysti hikeentyi siitä ja elämä oli yhtä huutamista. En muista siinä talossa yhtään rauhallista hetkeä vanhempien välillä. Tädin ainoa tapa oli vuosia jokaisen asian esittämiseen huutaminen.



Erosivat onneksi lopulta tai täti viskaisi miehen ulos. Kaksi lasta, tyttö ja poika, olivat ennen tuota todella häiriintyneitä ja hankalia lapsia. Sen jälkeen tasapainottuivat hetkessä ja olivat mukavia lapsia sen jälkeen. Nykyään pärjääviä aikuisia.

itse olen eronnut miehestä, jonka käsitys seksistä oli raiskaus. tämä ilmeni vasta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ja paheni vuosien kuluessa. mies ajoi itsensä raivoon minua kohtaan, jotta sai syyn "rangaista" minua raiskaamalla (löi, puri, nipisteli, potki, työnsi emättimeeni jopa sakset). lapsilleen hän oli erittäin hieno isä. jos olisin jaksanut jatkaa teeskentelemistä, lapset olisivat voineet elää elämänsä täydellisen onnellisena ydinperheen sisällä...