Ei helvetti, kaverin mies repiny tukasta ja lyönyt ja
mimmi vaan aikoo jäädä! Just silloin kun tapahtui niin kertoi ihan raivoa puhkuen kuinka ukkonsa oli tullut baarista ja jostain saanut raivari, repinyt tätä mimmiä tukasta jne. Seuraavana päivänäkin vielä oli vihainen, mut nyt ollaankin jo vaiheessa "nokun se oli niin kännissä ja baarissa joku oli turhaan hyökännyt sen päälle". Niin ja sit "mihin mä nyt tästä lähtisin xxx koulu on lähellä ja xxx päiväkoti, samoin mun oma työmatka on niin lyhyt" Ei helvetti, mä en voi uskoa tollasta, mun tietääkseni oli eka kerta, muttei varman vika...
Kommentit (4)
on niin yleistä. Eikä se mihinkään lopu. Alkaa tönimisellä, sitten tulee tukasta repiminen ja läpsiminen. Sitten lyöminen ja joissain tapauksissa myös väkisinottaminen (niinkuin mulla) Siitä vaan menee kovemmaksi aina. Kokemusta on omasta takaa ja nyt sitten lähipiirissäkin parissa suhteessa. Kynnys on helvetin korkea lähteä siitä. Ei oo auttanut, vaikka olen omat paskat kokemukseni kertonut ja huomauttanut, että samassa kaavassa teilläkin mennään :(
alakoululta asti. Pakollinen oppiaine. Karate on ratkaisu tälläisiin tilanteisiin. Se antaa myös itsevarmuutta katkaista sairas suhde ilman väkivaltaa, mutta antaa valmiuksia selviytyä agressiivisesta miehestä.
Karate suunniteltiin pienille ja heikoille. Se tekee myös pienestä ja heikosta nelinkertaisesti voimakkaamman, mikäli harjoittelee ahkerasti aamuisin ja iltaisin.
T: N44
naimisissa. Onneksi ystävä on kertonut minulle ja lähipiirilleen asiasta. Myös mies tietää, että me tiedetään. No nyt ei sitten enää hakkaa vaan haukkuu ja alistaa puheilla. Jopa lasten edessä haukkuu tyhmäksi, idiootti äidiksi. Mut en millään saa häntä lähtemään liitosta. Ja syyt ovat samoja, koulut, raha, asunto. Mies tienaa huimasti enemmän ja on saanut ystävän mielen sille, että ei saisi lapsia vaan ne jää isälle. On niin vaikea ymmärtää. Mutta on vain oltava tukena ja kuunnella edes.
Koska tuo vaarantaa lasten perusturvallisuuden jos isä on väkivaltainen äitiä kohtaan.
Lisäksi se äiti saattaa olla niin henkisesti jo löyty ja pelkää tulevaisuuttaan, ettei itse jaksa/osaa apua hakea.