Miten saan 3v. tottelemaan?

Siihen auttoi vain se, että otettiin syliin (ja vietiin toiseen huoneeseen jos häiritsi muita) ja pidettiin siinä niin kauan, että temppuilu ja huuto loppui. Hermoja se kiristi, mutta lapsi oppi aika nopeasti, että ei kannata, kun joutuu kuitenkin antamaan periksi.



Lisäksi juttelin lapsen kanssa (kun oli rauhoittunut), ja kerroin, että äidille tulee paha mieli kun temppuilet. Selitin, miksi ei saa tehdä niin kuin lapsi tekee.



Nykyään meillä on tosi mukava ja tottelevainen hieman alle 3 v.

että ekalla kerralla poika huusi tunnin, tokalla puoli tuntia, kolmannella kymmenen minuuttia ja sitten enää pari minuuttia, ennen kuin antoi periksi. Aika nopeasti siis tajusi, että tulee häviämään tämän taistelun.



Meilläkään ei auttaneet mitkään kiristykset, uhkailut, lahjonnat tai edes vihainen äänensävy. Vasta tuo konkreettinen väärän toiminnan estäminen toimi.



t. 2

Eli esim kenkienpukemis- kohtaus vältettiin isolla yllättyneellä huudahduksella "oi katso miten iso koira tuolla on, nyt mennään äkkiä ulos!" (supernopea pukeminen) tms.



Ja se pakottamispuoli päti (ja pätee) sellaisiin juttuihin jotka on pakko tehdä, esim hampaiden pesu. Jos ei hauskuudella ja rutiinilla vältä uhmia, on vaan otettava lapsi kainaloon ja tehtävä homma. Eli kärjistäen, jos käsket lasta laittamaan lelun laatikkoon ja tuloksena on uhma jota ei voi kiertää harhautuksella tai leikillä, otat lapsen kainaloon ja poimit hänen kädellään sen lelun laatikkoon. Tarkoituksena on antaa uhmisrassukalle varmuus siitä että ainakin vanhemmat ovat se varma vuori, asiat eivät ole häilyviä vaan selkeitä. Vanhempi johtaa, asiat tapahtuvat.



Tuonikäisellä on vaikeaa, henkiset ja fyysiset kyvyt kasvavat pyrähdyksittäin eri tahtiin.

kiellä normaalilla äänellä ja sano lempeästi "kuules plikka, tuollanen potkiminen kuuluu naapuriin ja naapurin täti on jo nukkumassa ja sillän on varmaan huomenna pitkä päivä töissä... missäköhän se täti on töissä... ja tarina jatkuu jos ymmärrät :)

Poika täyttää kohta 3 v. Uhmaa kesti 2-3 kuukautta. Sitten vain aloin keksimään hänelle enemmän elämänsisältöä. Mm auttaa paljon minua kotitöissä. Pidän paljon sylissä ja keskustelemme paljon. Hän saa jakamatonta huomiotani. Seurasaan hänen silmiään, kunnes hänelle on kestämätöntä keksiä uusia huudon aiheita. Kiellän aina aiheesta ja siitä syntyy nykyisin lyhyt itku, jos enää sitäkään. On aivan että "äiti, minä rakastan sinua". Vaiheko päällä?