Lue keskustelun säännöt.
2-vuotiaan uhmakkuutta
22.01.2011 |
Poika lyö, heittelee ruokaa, kaataa maidot, sylkee. Pääasiassa ihana 2-vuotias, mutta uhmakkuus vie kovasti voimia. Ollaan yritetty olla johdonmukaisia; rauhoittumispenkki käytössä, kielletään , jutellaan (poika kielellisesti hyvin lahjakas). Kauanko teillä kestänyt pahin vaihe, minkälaiset keinot auttaneet? Pliis, asiallisia vastauksia!
Kommentit (4)
ei välttämättä tarvitse neuvoja olla. Ihana olisi tietää, onko muilla uhmakkaita saman ikäsisiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri samanikäisiä... Huo, välillä jo mietin onko tämä ihan normaaliakaan, vaikka olen niin sanotusti alalla. Poika saa vihaisuuteni välillä sekunnissa nollasta sataan ja omien tunteidenkin kanssa on välillä raskasta...
-ap
noin 2v: Testailee rajojaan. Onko kielletyt asiat aina kiellettyjä? Jotain tuhat kertaa kun toistetaan ja aina vaan se on kiellettyä niin alkaa ehkä uskoa. Suutuspäissään saattaa purra, käydä koiran kimppuun, siskon tai veljen kimppuun, lyödä, potkia... Mikä vaan herättää jonkinlaisen reaktion. Protestoi äänekkäästi, kun "kaikki kiva kielletään" eikä isommat ota leikkiin mukaan yms. Lentävät lelut otan pois, siirrän pois tilanteesta, kiellän, perustelen yksinkertaisesti (jos puret siskoa, siskoon sattuu -tyyliin), protestoinnit jätetään omaan arvoonsa. Huutamalla ei saa mitään. Itse teen kärsivällisyysharjoituksia ;D
noin 2,5v-3v: Raivarit kehissä, itkua, huutoa, kiljumista, riehumista. Siis itkupotkuraivareita. Milloin mistäkin. Joskus kun kielletään "kaikki kiva", joskus siksi kun hanskat on väärän väriset tai herneet koskettaa perunamuusia... Kts. edelliset. Noiden lisäksi jäähypenkki käytössä (varoitan aina ensin), kunnon raivarin iskiessä kiinnipitoakin, jos meinaa hajota paikat, satuttaa itseään tai muita. Rauhoitutaan ensin ja sitten jutellaan. Opetellaan pyytämään anteeksi ja pohditaan mikä meni vikaan.
3 ikävuoden jälkeen alkaa hiljalleen seesteisempi kausi. Tai ainakin normaalisti alkaa... Meillä keskimmäisen kakkosvaihe kesti perin pahana yli 4-vuotiaaksi. Hänellä oli oma rauhoittumispaikka jäähypenkin sijaan, johon paineli ihan mielellään itsekin, jos alkoi käydä kierroksilla. Isommalla on ollut myös käytössä pidempikestoiset rangaistukset, palkkiot ja siirretyt rangaistukset (eli tänä iltana jää pikkukakkonen kattomatta, jos et ala käyttäytyä... tms.)
Kuopus on nyt vaiheessa 1. Ikää 1v9kk eikä tuo ainakaan jalkoihin ole jäämässä... :P Että parempia aikoja odotellessa... (ja sit alkaakin esikoinen varmaan aloitella noita murkku tuittuiluja...)
ihan samanlaista, poika 2v3kk. Mitään neuvoja en osaa antaa... :/