Hain eilen postista tytön vanhojentanssipuvun

Hei
Tässä Kiira ja Henna. Olemme avanneet Päivä Prinsessana Vanhojentanssikimpan. Olemme neuvotelleet meille ryhmädiilin, jossa 10:lle tarjotaan -20% puvun hinnasta. Tilaa mallisto (noin 190 pukua), värikartta (105 väriä) ja hinnasto kiirajahenna@gmail.com. Käy tykkäämässä FB-sivuista ja laita jakoon kavereille niin saamme ryhmän nopeasti täyteen.

https://www.facebook.com/pages/P%C3%84IV%C3%84-Prinsessana-Vanhojentanssikimppa-20/441289375986092

Minä tanssin -90, hitsi menin lukioonkin vain wanhojen tanssien takia.

Äitini on hyvä ompelija, oopperan ompelimosta oppinsa saanut, joten hän ompeli minulle 1800-luvun tyylisen hameen.

Olen vähän väärällä vuosisadalla syntynyt, joten minulla oli ihan prinsessa olo, kävin myös kampaajalla laitattamassa hiukset.

En näe mitään pahaa siinä, että joskus saa viettää päivän prinsessana:)

Ja olen itsekin täpinöissäni. Miksi te jahkaatte wannabe-äideistä. Jokaiselle äidille jää joku toteutumaton unelma, jonka toivoo oman lapsen lunastavan. Minäkin olisin halunnut opiskelemaan muotoilua ja vaatetussuunnittelua, ja toinen lapsistani sitten toteutti sen idean. En missään vaiheessa yrittänyt häntä usuttaa kouluuun. Kyllä se tuli neidin omasta päästä. Se siirtyy geeneissä. Sitähän ne lapset ovat. Vanhempiensa kopioita. Enemmän tai vähemmän. Me tilattiin tytölle tanssipuku verkosta. Tyttö sen päätti. Saatiiin edullisesti. www.myday.fi. Kaiken kukkuraksi tyttö sai alennuskupongin niiden kilpailusta. Puku maksoi reilut 200 euroa. onhan se iso raha, mutta on se hienokin. Olen hiukan kade. Jos omalle lapselle saa olla.

nyt äideillä oli itsekin aikoinaan ollut wanhojen tanssit? Kyllä mulla ainakin oli, niin ei tulis mieleenkään olla sitten joskus tyttärilleni kateellinen wanhojen tansseista, kun olen itsekin ollut tanssimassa.

eli aika harva nyt tanssivan äiti on viettänyt todellisen prinsessapäivän. Muinoin vedettiin päälle naamiaisasun tapaista vaatetta jostain teatterin puvustosta tai vanhoja iltapukuja. Ja ennen sitä ei edes tanssittu.

Kyllä jo vuonna 1985 oli ihan kunnon "prinsessapuvut", ei mikään vanha kolttu tai naamiaisasu. Ja todellakin tanssittiin kaikkia niitä ihania vanhoja, perinteikkäitä tansseja. Kavaljeerini toi myös kukan ranteeseen.

Ja tämä tapahtui Helsingissä, ihania muistoja ja puku on jo uusiokäytössä:). Ja valokuvauskin oli, kiva naureskella "kasarikampaukselle", puku on kyllä kaunis.

Pieni ankdootti, että tanssiaiskavaljeerini asuu nykyään naapurissamme. Emme olleet nähneet vuosikymmeniin. Ollan hänen kanssa päivää muisteltu. Hänellä oli tietysti takatukka:), musta puku ja kukka samaa sarjaa rinnuksessa. Niin ja kapea kravatti.

Nämä ovat kivoja päiviä, joten jos mahdollista, niin antaa palaa vaan ap ja kumppanit kun pukuja hankitte. Ei se ole muilta pois ja eri hintavaihtoehtoja ja vuokrausta voi suosia.

ja tytöt olivat vimpan päälle koreina. Ei missään prinsessa puvuissa vaan vanhanaikaisia ( 1700-1800 lukujen) juhlapukuja matkivissa puvuissa.

ja tytöt olivat vimpan päälle koreina. Ei missään prinsessa puvuissa vaan vanhanaikaisia ( 1700-1800 lukujen) juhlapukuja matkivissa puvuissa.

Tosin puku oli oikeasti vanha, mutta pitkä ja hieno turnyyreineen kaikkineen. IHan prinsessana oltiin:)

Mulla olis myytävänä upea merenvihreä vanhojenpäiväpuku kokoa 36, korsettiyläosa paljetteineen ja buffattu helma (vannealushame löytyy myös). Sen kun joku ostaisi tuolta kaapista pois, tytär on jo vuosia sitten tanssinsa tanssinut. PK seudulla

Kaltaisesti wannabe-äidit ovat tuossa tilanteessa pahin mahdollinen tapaus.

Kaltaisesti wannabe-äidit ovat tuossa tilanteessa pahin mahdollinen tapaus.

Mä en kässää tätä kommenttia ollenkaan, naurattaa. Wannabe-äiti...

kun tytöllä oli vanhojentanssit ja sitten vielä pari vuotta myöhemmin poikakaveri joka meni RUKn taas sai olla päivän prinsessana ilman että piti sanoa papin edessä tahdon.

nyt äideillä oli itsekin aikoinaan ollut wanhojen tanssit? Kyllä mulla ainakin oli, niin ei tulis mieleenkään olla sitten joskus tyttärilleni kateellinen wanhojen tansseista, kun olen itsekin ollut tanssimassa.

Kaltaisesti wannabe-äidit ovat tuossa tilanteessa pahin mahdollinen tapaus.

kaikesta sitä voikin olla kateellinen!

kiva kun joku äiti on tyttärensä puolesta iloinen!

nyt äideillä oli itsekin aikoinaan ollut wanhojen tanssit? Kyllä mulla ainakin oli, niin ei tulis mieleenkään olla sitten joskus tyttärilleni kateellinen wanhojen tansseista, kun olen itsekin ollut tanssimassa.

ei kaikki käy lukiota..

nyt äideillä oli itsekin aikoinaan ollut wanhojen tanssit? Kyllä mulla ainakin oli, niin ei tulis mieleenkään olla sitten joskus tyttärilleni kateellinen wanhojen tansseista, kun olen itsekin ollut tanssimassa.

eli aika harva nyt tanssivan äiti on viettänyt todellisen prinsessapäivän. Muinoin vedettiin päälle naamiaisasun tapaista vaatetta jostain teatterin puvustosta tai vanhoja iltapukuja. Ja ennen sitä ei edes tanssittu.

Kaltaisesti wannabe-äidit ovat tuossa tilanteessa pahin mahdollinen tapaus.

että ei se ole rahasta kiinni, vaan mielikuvituksesta ja viitseliäisyydestä.

Itse en aikoinaan maksanut puvusta penniäkään ja itse väsäsin kampauksenkin. Myös kaikki asessorit oli mikä mistäkin lainattu ja kaivettu, itse ompelin hanskat, vaikken osannut yhtään. Ja ihan hyvin meni ja hyvältä näytti.

Okei, jos pystyminen on vähävaraisuuden lisäksi laiskuutta ja typeryyttä, niin sitten ei voi muuta kuin ottaa osaa. :(

Mutta kyllä toiset saavat silti laittautua, jos haluavat. Mutta eihän kenenkään ole myöskään pakko, jos ei halua jostain syystä.

onneksi mulla on poika, ei tule niin kamalan kalliiksi sitten kun tuo tapahtuma on.

vanhojentanssit. Pojan ei tarvinnut ostaa kuin kravatti, joka sopi tytön pukuun, maksoi 30 euroa. Pojan tyttökaveri oli äitinsä kanssa ommellut aivan ihanan puvun. Hiukset tyttö kävi laitattamassa ammattikoulun kampaajalinjan oppilastyönä.



Kyllä siellä tansseissa oli upean näköistä! Poikakin oli osannut olla herrasmies: tilasi taksin koululta tanssipaikalle, ettei tytön tarvi liukastella ulkona ja maksoi ruuan ravintolassa.

on kyllä tanssittu iät ja ajat. Ehkä jonnekin perähikiälle on tullut vasta 90-luvulla, mutta kyllä kaupunkilukioissa on ollut wanhojen tansseja jo kymmeniä vuosia.

nyt äideillä oli itsekin aikoinaan ollut wanhojen tanssit? Kyllä mulla ainakin oli, niin ei tulis mieleenkään olla sitten joskus tyttärilleni kateellinen wanhojen tansseista, kun olen itsekin ollut tanssimassa.

Nää tanssit tuli vasta 90-luvulla, siihen asti oli hieman erilaista asua eli aika harva nyt tanssivan äiti on viettänyt todellisen prinsessapäivän. Muinoin vedettiin päälle naamiaisasun tapaista vaatetta jostain teatterin puvustosta tai vanhoja iltapukuja. Ja ennen sitä ei edes tanssittu.

Äitini on syntynyt vuonna 1946 ja on tanssinut vanhojen tanssit Helsingissä. Itse olen aloittanut kouluni vuonna 1978 Helsingissä ja jo silloin "wanhat" kävivät ala-asteellakin pyörähtämässä tytöt ihanissa puvuissaan ja pojat frakeissaan. Tanssin vuonna 1988 ja todellakin oli päivä prinsessana, kampaaja laittoi nutturan ja puku oli teetetty (oikeastaan siksi että olin niin pienikokoinen ettei vuokraamoista oikein löytynyt, tosi moni luokkakaveri vuokrasi).

Eroa oli lähinnä siinä, että 90-luvulla puvut ja kampaukset jäljittelivät vanhoja, itselläni oli sellainen Jane Austin -aikakauden tyyppinen puku. Nythän ne ovat lähinnä viimeisen muodin mukaisia iltapukuja :)

Itse en käynyt lukiota ja se oli ainut syy jonka vuoksi lukioon olisin edes voinut haluta ;)

Niinpä häissä sain sitten olla muhkeassa rubiinin punaisessa mekossa...

Puku on säilössä jos vaikka lapseni menevät lukioon... Jos poikien tanssiparit tahtovat lainata tai tyttäreni käyttää. Onneksi on monipuolinen ja monikäyttöinen mekko.

prinsessapukuja ei ennen ollut, asut sillä 45 syntyneellä äidilläkin oli jotain muuta kuin juhlapukuja. Nyt saa olla tosissaan nätti.