Miksi mies vastustaa naimisiinmenoa, vaikka siitä olisi hyötyä?
Huoh...
Ollaan miehen kanssa vakaassa ja pitkässä suhteessa jossa molemminpuolinen vakaa aikomus on että tämä on se loppuelämän suhde.
Avioliitolla ei ole meille kummallekaan romanttista merkitystä, mutta se olisi ylivoimaisesti järkevin vaihtoehto.
Minä olen meistä se ns. varakkaampi. Molemmilla on hyvät tulot mutta minulla on perittyä omaisuutta ja lisää perintöä tulossa jossain vaiheessa. Asumme minun 100% omistamassa kodissa jonka on tarkoitus olla se Loppuelämän koti. (Lapsia ei ole)
Otin jokin aika esille että mielestäni meidän olisi järkevintä mennä naimisiin, pääsyynä se että jos minä kuolisin meistä ensin, niin puolisoni asema olisi turvattu ja ylipäätään että olisimme toistemme viralliset lähiomaiset jos toiselle tapahtuisi jotain. Mutta mies jostain syystä meni todella kiusaantuneksi ja vastustelevaksi. Hän mieluummin tekisi keskinäisen testamentin, edunvalvontasopimukset, soittelisi terveysasemalle erikseen että puoliso tulisi laittaa ensisijaiseksi yhteystiedoksi jne. Hirveä paperisota. Näytin hänelle verottajan laskurista miten valtava ero perintöverossa tulisi olemaan jo pelkästään asuntomme osalta jos hän olisi testamentin edunsaaja vrt aviopuoliso. Tähänkään hän ei vastannut muutakuin "njoo... pitänee miettiä asiaa".
Hän tietää, että mitään hääjuhlia en halua, se olisi maistraattivihkiminen ja hyvä illallinen riittää juhlistukseksi. Miksi ihmeessä mies vastustelee vaikka avioliitto olisi nimenomaan HÄNEN turvakseen?
Kommentit (21)
Miehellä ei ole aikomuksena loppuelämän suhde.
Hän ei tahdo rahojasi eikä henkistä painolastia.
Mies on kanssasi niin kauan kun uusi parempi tulee eteen. Ikää et maininnut mutta ehkä kumminkin haluaisi lapsia.
Jos hän ei mene naimisiin sinun kanssa niin älä tee hänelle mitään testamenttia. Muutenkin kannattaa suurin osa perityistä rahoista palauttaa testamentilla siihen sukuun josta ne on peritty. Muuten ne päätyvät miehen kuoleman jälkeen väärään sukuun jos sinä kuolet ensin.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei mene naimisiin sinun kanssa niin älä tee hänelle mitään testamenttia. Muutenkin kannattaa suurin osa perityistä rahoista palauttaa testamentilla siihen sukuun josta ne on peritty. Muuten ne päätyvät miehen kuoleman jälkeen väärään sukuun jos sinä kuolet ensin.
Itseäni ei suoraan sanottuna kiinnosta sen pidemmälle, kuin että miehen oikeus yhteiseen kotiin olisi turvattu jos satun kuolemaan ensin. Kuten mainittua, molemmat ovat lapsettomia eikä kummallakaan ole läheisiä sisaruksenlapsia tms joille varta vasten haluaisi omaisuutta ohjata. Oma suunnitelmani oli aikoinaan ennen miestä testamentata omaisuus paikalliselle löytöeläinkodille. Minulla on yksi sisarus ja hänellä lapsia. Sisaruksen kanssa en ole väleissä ja lapsiaan en ole koskaan tavannut joten en koe että minun tarvitsisi miettiä heidän etuaan tässä.
Jos miehen kanssa tehdään testamentti, niin pidän täysin mahdollisena että sisarukseni riitauttaisi sen ja juoksuttaisi kaikki oikeusasteen läpi ihan vaan kiusaa tehdäkseen. Mieluummin varmistaisin vedenpitävästi, että kuten arjessa eletään "meidän elämää" niin myös kuoltuani kyse olisi "meidän" omaisuudesta eikä siihen voisi tulla ulkopuolisia sorkkimaan tai hämmentämään.
Ei kai kukaan järkevä mies enää nykyään mene naimisiin?
Pysyvä parisuhde on niin mennyttä maailmaa.
Huippu lapsellinen, erittäin heikosti laadittu provo.
Ap elää fantasiamaailmassa. Uskoo olevansa varakas nainen. Tyypillistä skitsofreniassa ja harhaluulohäiriöissä.
Vierailija kirjoitti:
Ap elää fantasiamaailmassa. Uskoo olevansa varakas nainen. Tyypillistä skitsofreniassa ja harhaluulohäiriöissä.
Jep. Ap on valmiiksi hullu. Ei häntä kukaan vaimokseen huoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap elää fantasiamaailmassa. Uskoo olevansa varakas nainen. Tyypillistä skitsofreniassa ja harhaluulohäiriöissä.
Jep. Ap on valmiiksi hullu. Ei häntä kukaan vaimokseen huoli.
" Hulluna on helppo olla
ei huolet paina, ei rasitu polla"
(Hassisen Kone)
Naimisiinmenossa on miehen kannalta yksi ikävän hankala ja potentiaalisesti varsin kalliiksi käyvä sudenkuoppa. Se on nimeltään isyysolettama.
Vaikea sanoa mitä mies ajas takaa kun ei kerro.
Omatunto soimaa. Hän ei näe sinua loppurlämänsä kumppanina eikä varsinkaan kunnioita vaimona. Kuinka vanhoja olette ja mitä mies tekee, opiskeleeko? Mies suunnittelee suurella todennäköisyydellä nuorempaan vaihtamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kukaan järkevä mies enää nykyään mene naimisiin?
Pysyvä parisuhde on niin mennyttä maailmaa.
Ja sitten kirjoitellaan valtakunnanmedioita myöten, mikseivät naiset suostu synnyttämään alkeellisten elukoiden omistukseen, jotka elävät kuin apinalaumassa. Ja poikaset pitäisi hylätä näiden siittäjien armoille joka toiseksi viikoksi. Hohhoti-hoijaa
Minä menen kanssasi naimisiin vaikka huomenna. T: kiltti ätmi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän ei mene naimisiin sinun kanssa niin älä tee hänelle mitään testamenttia. Muutenkin kannattaa suurin osa perityistä rahoista palauttaa testamentilla siihen sukuun josta ne on peritty. Muuten ne päätyvät miehen kuoleman jälkeen väärään sukuun jos sinä kuolet ensin.
Itseäni ei suoraan sanottuna kiinnosta sen pidemmälle, kuin että miehen oikeus yhteiseen kotiin olisi turvattu jos satun kuolemaan ensin. Kuten mainittua, molemmat ovat lapsettomia eikä kummallakaan ole läheisiä sisaruksenlapsia tms joille varta vasten haluaisi omaisuutta ohjata. Oma suunnitelmani oli aikoinaan ennen miestä testamentata omaisuus paikalliselle löytöeläinkodille. Minulla on yksi sisarus ja hänellä lapsia. Sisaruksen kanssa en ole väleissä ja lapsiaan en ole koskaan tavannut joten en koe että minun tarvitsisi miettiä heidän etuaan tässä.
Jos miehen kanssa tehdään testamentti
Niin siis mies loisii sinun omaisuudessasi nyt, mutta ei ole sitoutunut sinuun. Sinä haluat nähdä hänet epätoivoisesti yhtä hyvänä kuin itse olet, vaikka hän ei tuo pöytään nytkään mitään. Sinulla on ilmeisesti aika huono itseunto kun suostut tuollaiseen
Tuntuu hassulta, että muut mankuu naimisiin, toiset haluaa pelkän parisuhteen. Mulle riittää me myself and I ja joskus joku hyvä pano mieheltä. Se on ainoa mihin miestä tarttee. Toki kaveriksi miehet on ihan jees, mutta kaverimiehet ja panomiehet erikseen.
No kysy siltä mieheltä äläkä meiltä!
Ja anna hänen pitää päänsä noin henkilökohtaisessa asiassa ja lopeta siitä jankuttaminen. Vaikka idea sinun mielestäsi olisi kuinka hyvä, hänellä on oikeus kieltäytyä.
Mitä sinä siitä saisit, jos olisitte naimisissa? Miksi asia olisi sinulle tärkeä? Äläkä nyt luettele, mitä kaikkea hyvää siitä miehelle seuraisi, vaan se mitä sinulle?
Hän on unohtanut erota edellisestä avioliitostaan.