Vauva-lehden nettijatkot: Vielä kerran äidiksi
Siis minulla oli lapsi kun nykyisen mieheni kanssa muutimme yhteen. Nyt meillä on kaksi yhteistä lasta. Vanhin asuu luonamme ja käy isällään joka toinen viikonloppu, sekä 2 viikkoa kesällä ja joka toinen joulu. Nykyinen mieheni on siis kasvattanut myös "minun" lapseni kaksivuotiaasta asti (nyt 8v). Minä tunnen olevani aina puun ja kuoren välissä. Ymmärrän, että mieheni on turhautunut, koska hänellä on velvollisuuksia vanhinta lasta kohtaan, mutta ei mitään oikeuksia. Tilanne vain on se, että lapsella on myös toinen isä, jolla on oikeuksia.
Molemmat miehet väittävät minun aina pitävän vain toisen puolia, vaikka yritän pitää lapseni puolia. Hän haluaa tavata biologista isäänsä ja saa siellä ollessaan jakamattoman huomion, mitä kotona ei saa. Olen monta kertaa miettinyt, että olisi ollut helpompaa yksinhuoltajana. Minulle kyllä, mutta ei varmasti lapselle.
En siis DORIS usko, että miehesi on sitä mieltä, että sinä olet väärässä. Ota kissa pöydälle ja keskustele miehesi kanssa. Niin ikävää kuin se onkin, niin miehelläsi on edellinen elämä, joka tulee aina vaikuttamaan teidän perheen elämään. Ole kuitenkin ylpeä itsestäsi, että olet ottanut haasteen vastaan. Älä luovuta, vaan yritä ymmärtää myös miestäsi, hän varmasti rakastaa lapsiaan yli kaiken. Kerro myös omista tunteistasi avoimesti ja vaikka miehesi reagoisikin niihin "suuttumuksella", hän luultavasti reagoi niin, koska hänestä tuntuu pahalta. Niin minä ainakin teen, tuntuu että minussa on vikaa, vaikka en sitä ehkä miehelleni myönnäkään.
Voimia!
Kommentit (3)
Meille syntyi yhteinen lapsi 1,5v. sitten. Raskaus aika oli vaikea, hermot oli tosi piukassa miehen lapsiin, tuntuivat jotenkin niin ylimääräisiltä, olisin halunnut jakaa onneni vain mieheni kanssa.Miehen lapset olivat meillä tuolloin joka toinen viikonloppu ja yhden arkipäivän vkossa.Lisäksi miehen ex-vaimo on aina se, jota mies puolustaa. Se ei sano koskaan mitään väärää, se olen miehen mielestä aina minä. Synnytyksen jälkeeisestä ajasta olimme sopineet olevamme oman perheen kesken vauvaan tutustuen, yhteisestä päätöksestä. Mutta kuinkas ollakaan mies otti heidät kotiutumista seuraavana päivänä meille, voitteko kuvitella?? Mun mielipiteillä ei ollut mitään merkitystä.
No, nyt myöhemmin asiat ovat menneet jo paremmin, oma lapsemme tykkää näistä sisaruspuolistaan ja hekin hyväksyvät hänet. Ex-vaimon typerine kommentteineen kun saisi vielä rauhoittumaan... Onko tähän kellään konsteja??
Meidän perheeseen kuuluvat miehen ja minun lisäksi 2 lasta minun aikaisemmasta avioliitostani. Tytär on kohta 11- vuotias ja poika 3,5-vuotias. Poikaa odottaessani ajattelin, että hän on minun toinen ja viimeinen lapsi ja yritin ottaa odotus-ja vauva-ajasta kaiken elämisen arvoisen irti. Kävi kuitenkin niin, että erosimme lasten isän kanssa ja tuo aika oli rankkaa. Taisin vihdoin löytää itsestäni uusia puolia ja älytä sen, mitä oikein elämältäni ja kumppaniltani halusin.
Nykyisen mieheni olen tuntenut jo 5 vuotta, olemme työkaverit. Oli jännää huomata se, miten se ainoa ja oikea ihminen minulle onkin ollut ihan nenän alla koko tämän ajan. Meidän välillä vain naksahti asiat paikoilleen. Ja kun parisuhde toimii, alkoi minunkin pää kääntyä vauvakuumeen puolelle. Menimme naimisiin 6kk sitten ja odotamme ensimmäistä yhteistä lasta viikoilla 25+5.
Isosisko ja -veli ovat innoissaan odotuksessa mukana ja mieskin, onhan lapsi hänen ensimmäisensä. Kaikki odotamme malttamattomana kesää kun uusi perheenjäsen syntyy. Sikäli vähän huolestuttavaa on se, että minulla on jo valmiiksi vauvakuume jo seuraavasta vauvasta. Saas nähdä kuitenkin miten tämän kanssa pääsemme arkeen kiinni. Miehelle tuo neljännen hankkiminen vain huolestuttaa siinä mielessä että silloin pitäisi vaihtaa auto isompaan :D
Ei pidä koskaan sanoa ei koskaan.
- MansikkaPirkko
Miltä tuntuu odottaa vauvaa uusperheeseen? Lue maaliskuun Vauvasta, kun kolmatta lastaan odottava Camilla pohtii äitiyttä ja parisuhdetta. Millaisia haasteita ensimmäinen yhteinen vauva tuo sinun mielestäsi ydinperheeseen tai uusperheeseen? Keskustele!