Saamattomat lapset! :(
Mä en jaksa enää noita kahta. Eivät saa mitään aikaiseksi. Kehoitukset ja käskyt kaikuvat kuuroille korville, lelut levitellään, roskat tippuu käsistä lattialle ja millään ei ole väliä. ÄRSYTTÄÄÄÄ! Mikä avuksi. Oikeasti mulla menee pinna.
Kommentit (4)
eli lapset tietävät, että annat vielä sen viimeisen mahdollisuuden. Ja usko, kun sanon tiedän tunteen!!
Meillä tilanne parantunut niin, että aamulla ei telkku aukea ennen kuin aamupala syöty ja vaatteet päällä. Sitten, kun aika alkaa pukemaan ulkovaatteita (yleensä tähtään samaan aikaan, kun jokin ohjelma loppuu, ettei uusi kiinnostava ehdi alkamaan tai jää kesken), sammutan tv:n ja ilmoitan meneväni pukemaan ja sitten lähden, jos ei ole valmis jää kotiin. Pari kertaa piti toteuttaa uhkaus niin pitkälle, että olin jo oven ulkopuolella ja lapsi uskoi minun oikeasti lähtevän (julmaa, tiedän)ja se riitti. Nyt pukevat sillä aikaa, kun puen itseni ja kuopuksen. Jos tökkii, niin kehun miten hienosti on jo toinen villasukka, meneeköhän toinenkin yhtä hienosti. En ala räyhäämään tai sättimään niin kuin ennen.
Sitten esim. siivous, meillä on kerran viikossa siivouspv, josta ilmoitan edellisenä iltana. Sitten aamulla, kun syöty ja puettu saa vartin katsoa ohjelmia ja sitten siivoamaan oma huone leluista. Tänään esikoisella tökki pahasti ja ei meinannut millään onnistua, niin kävin hänen luonaan sanomassa, että hop hop kohta tulee imuri, vein samalla olkkariin jääneitä leluja, autoin vähän ja kehuin miten paljon onkin jo itse ehtinyt laittaa ja sitten aloitin imuroinnin toisesta päästä taloa ja reippaasti sai siivottua oman huoneensa ennen imurin tuloa.
Ole jämäkkä (eli pidä kiinni siitä mitä sanot jo alunperin, älä anna heidän osottaa sitä viimeistä uhkausta), kehu, kehu, kehu. Ja joskus voi palkitakin, mieluiten yllättäen, ettei lapsi opi tekemään asioita vain palkinnon takia. Kyllä se siitä!! :)
vartin päästä..vartissa mitään kerkee katsomaan.. säälittää sun lapset...
jota yksikään järkevä vanhempi (tai heidän lapsensa) ykisnkertaisesti eivät katso. That's it.
Pukeminen ei onnistu, vaan touhutaan kaikkea muuta ja haahuillaan ympäriinsä. Syöminen ei yleensä onnistu vaan höpötetään ja nauretaan toisen jutuille. Kaikki onnistuu vasta sitten kun 'on jo liian myöhä' eli sanon, että selvä, ei lähdetäkää tai tehdä sitä mitä oli tarkoitus. Siis sietämätöntä!
Mistä apua?
t:väsähtänyt