Mua salaa ärsyttää, kun oma 5-vuotiaani ei vielä lue ja kaverin lapsi oppi lukemaan

tajuat varmaan itsekin, että tuo on tyhmää

esim iltapäivälehtien lööpit voi olla pienelle lapselle aika hämmentävää luettavaa ja ymmärrettävää. Niitä on vaikea välttyä näkemästä, vaikka yrittäisikin.

tajuat varmaan itsekin, että tuo on tyhmää

Ärsyttää silti :)

Syy on varmasti minussa itsessäni, koska mulla ei ole ollut niin paljon aikaa lukea ja tehdä esim. tehtävävihkoja lapsen kanssa kuin aiemmin.

ap

...siis jos lapsi olisi muuten ihan terve.



;-D

eka- ja tokaluokkalaiset lööppejä edes luo, vaikka osaisivat...

vaikka ei olla ikinä tehty yhtään ainutta tehtävävihkoa ja luen iltasatujakin vain 2-3 iltana viikossa...

Miksi? Älykkyyttä kasvattaa kun ei osaa nuorena lukea.

Muualla on aina aloitettu koulu noin 4v ja opittu silloin lukemaan.



Suomalaiset ovat menestyneet pisatutkimuksissa ja lukutaidossa kautta aikain, vaikka ennen lapset aloittivat vasta 7v lukemaan.

Oma lapsi oppi koulussa ja erittäin älykäs. Matemaattisloogisesti.



Apinakin oppii lukemaan. 28 merkkiä. se ei vaadi mitään. Mutta harva oppii koskaan ajattelemaan itse. suurin osa tekee aina kuten muut.

oppi kirjaimet leikkiläppärin avulla ja nyt on seurannut siskonsa lukemaan opettelua.



Mutta voisin vaihtaa tuon lukutaidon rauhallisempaan luonteeseen, ettei ole aina muksimassa ja tönimässä toisia. Vaihdatko, ap?

Itse siis menin töihin kun lapsi oli 10 kk ja ei ollut aikaa tehdä tehtäviä lapsen kanssa. Ja lapsi on hyvin älykäs. Vaikka hänen kasvatus on ollut pääasiassa kotitöitä.



En ollut lukenut lapsikirjoja enkä edes ymmärtänyt että suurin osa ostelee läppäreitä ja härpäkkeitä, kun menin töihin.



Meillä lapsella hyvin vähän leluja, ja virikkeet olivat pelkkiä kotitöitä. Lapsi on älykäs. Mm. eräällä leirillä ratkaisi 6-vuotiaana älykkyyttä vaativan tehtävän, jota minä en ratkaissut ja jota suurin osa aikuisista ei ratkaissut. (perheiden kesken kisailtiin, vain yksi ryhmä meidän lisäksi ratkaisi tehtävän, ja meidän perhe tämän 6vuotiaan ansioista)

Syyttä kehotatte katsoman peiliin yms. Aapeehän kertoo asian _salaa ärsyttävän_ eli ymmärtää tiedon tasolla, ettei pitäisi ärsyttää. Tunteilleen taas ei mitään voi, mutta positiivista on se, että tunnistaa tällaisenkin tunteen ja uskaltaa sen itsellen (ja anonyymisti muille) tunnustaa.



Eli tee, ap, se minkä tunnet oikeaksi - anna lapsesi rauhassa oppia sitten kun oppii ;-)

Hän täyttää ensi kuussa 5v ja on osannut kirjaimet jo yli vuoden.

Ennustan hänestä takuuvarmaa kouluhäirikköä, jos siellä on liian helppoa.

Sälli on fiksu, mutta vilkas.

Itse olin nuorena häiris.

Tehtävät olivat helppoja ja keskityinkin sitten kumipalojen ampumiseen viivottimella.

Koulu meni ihan lörinäksi.

hiukan sellainen salaisen kilpailun laji :).



Mä olen vasta vaiheessa, jossa keskustellaan, kenen lapsi on jo päässyt eroon vaipoista. Harmittaa, kun meidän tenava lähestyy jo kolmea, ja käyttää vielä vaippaa, ja kaverin lapsi on käynyt omatoimisesti potalla kaksivuotiaasta. Tätä ennen on ollut ainakin jo kävelemäänoppimiskilpailu. Toi lukemisjuttu on tämän salaisen lapsikilpailun tulevia vaiheita...

oppi itsestään lukemaan, kun täytti 4. tällä hetkellä tyyppi lukee iltasatuja sekä pikkuveljelle että äidille, mutta nauttii toki yhä, että hänellekin luetaan.



vähän kaksipiippuinen juttu. on ihanaa, että tyypillä on taito, josta selvästi nauttii suuresti, saattaa istua pitkään lueskelemassa ja rakastaa kirjoja. oppi myös kirjoittamaan aika samoihin aikoihin kuin lukemaan. MUTTA juuri nuo lehtijutut ja lööpit ahdistavat.

kiinnostusta lukemista kohtaa ja oppi tosiaan vasta ekalla. Mutta sitten innostui ja kiri nopeasti muut kiinni.



Joillekin ne lukemisen palaset vain heti loksahtaa paikoilleen ja lapsi oppii kuin itsestään lukemaan, toisia ei vaan vois vähempää kiinnostaa.



Lohdutuksena kannattaa muistaa, ettei se kuinka nuorena on mitäkin oppinut välttämättä mitenkään korreloi oppimistuloksiin myöhemmin.

Lapsella menee hyvin vahvasti kausittain kiinnostuksen kohteet. Kirjaimet se oppi jo monta vuotta sitten, silloin tahkottiin aapisia aamuin illoin ja päivällä. On ollut avaruuskausi, maalauskausi, sienikausi, kukkakausi, kirjoituskausi oli viimeisin ja uskoin jo, että oppisi samalla lukemaan, mutta kausi vaihtuikin numeroihin.



No joo, ei pitäis yhtään nurista, muksuhan on tosi hauska ja välkky tapaus. En tosiaan halua tuputtaa mitään, ihan lapsen omien kinnostuksenkohteiden mukaan menen.



ap

Kyllä mullakin on joskus käynyt samanlaisia tuntemuksia mielessä, vaikka tiedän miten tyhmää ja turhaa se on! Itselläni on semmoinen tilanne että minulla ja siskollani on ihan samanikäiset tytöt...

Muuta jos nuo on vaan hetkellisiä ajatuksia niin ei niistä kannata välittää. Kokonaan eri juttu olisi jos ne jäisi mieltä kalvamaan ja vaikuttamaan esim suhteisiin ko ihmisten kanssa.