Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eskarin kiukuttelu. AAAAAARRRRGGGGHHHH!!!!!
01.03.2011 |
Mitä me tolle tytölle tehdään? Omaa tahtoa löytyy enemmän ku pienestä kylästä, eikä lapsi yhtään ujostele tuoda omaa näkemystään asioista ilmi. Tuntuu, ettei tyttö kunnioita vanhempiaan pätkääkään. Ja se vinkuminen... se käy niin hermoon...
Kaikki normaalit asiat, mitä nyt ihmisen pitäisi hoitaa automaattisesti aiheuttavat äärimmäisen kieltäytymisreaktion. Syöminen, hammaspesu, pukeminen, kaikesta pitää tapella tytön kanssa. Me ollaan ihan poikki.
Viedäänkö me se lapsi johonkin perheneuvolaan vai onko tää joku itsenäistymisprosessi, joka tasaantuu ajan myötä?
Kommentit (6)
eskarilainen on esikoululainen.
Ihan perustapaukselta tuo kuulostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eskariuhma helpotti kun annettii vähän lisää vapautta ja vastuuta.
Yrittää kovasti passauttaa itseään ja teettää kaiken vanhemmilla, siis sellaiset asiat, jotka vallan hyvin osaa itse. Ja sitten kamala huuto, kun niitä ei tehdä hänelle valmiiksi. Ja jaksaa tosiaan huutaa vaikka kolme varttia jostain ihan mitättömästä...
Olen huomannut, että kun vaan jaksaa itse olla rauhallinen ja selittää kaiken, miksi tehdään näin, niin se auttaa pitkässä juoksussa. AIna ei vaan ole helppoa pysyä rauhallisena, kun yksi kitisee ja mankuu joka asiasta ja kaikki on huonosti ja mitään ei viitsisi itse tehdä ja kaikesta saa tapella.
Säännölliset ruokailu- uni ja muut ajat auttaa selvästi. Jos vähänkään pääsee kertymään univelkaa tai lapsella on kamala nälkä tai ei ole riittävästi vapaa-aikaa, niin tällainen kiukuttelu lisääntyy heti.
Lohduttaudun sillä, että sukulaisilta tulee pojasta paljon positiivista palautetta, erityisesti siitä, että on niin kohtelias ja avulias ja hyväkäytöksinen. Ja istä hän kieltämättä on kyläillessään muualla. Kukaan ei käsitä, millainen kiukuttelija hän on kotona. Ei siis kiukuttele muille kuin vanhemmillleen. hän vierailee usein esim. mummulassa yökylässäkin ja siellä on kuin pieni enkeli. Eli kai tuo vanhemmille kiukuttelu vaan kuuluu asiaan.
eskariuhma helpotti kun annettii vähän lisää vapautta ja vastuuta.
Kertoisitko, millä tavalla annoitte vastuuta ja vapautta? Kiinnostaa kovasti tuo näkökulma, sillä musta tuntuu, että meillä se tilanne, mitä enemmän kiellämme sitä enemmän kiukutellaan ja pistetään vastaan muissakin asioissa.
En ole se jolle kirjoitit mutta meillä ihan asioista puhuminen on helpottanut. Eli perustelua miksi joku kielletään.
Ei saa antaa myöskään rajatonta, koska ne rajat kyllä tuo turvaa.
Meillä jopa kaverisuhde erääseen eskarilaiseen toi mukanaan pelipäivät: meillä sai tietokoneella pelata päivittäin mutta kaverin kotona oli pelipäivä ja lapsi halusi myös meille pelipäivän! :)
Sääntöjä voi muuttaa sitä mukaan kun lapsi kasvaa ja varsinkin kun lapsi niitä osaa perustella.
Näin myös opitte tuntemaan toisianne paremmin.
Suosittelen kaikkia hankkimaan kirjan: Pelastakaa pojat! Cacciatore/Koiso-Kanttila. Siinä on otteita ihan kasvavasta pienestä pojasta ihan tuonne herkkiin nuoruusvaiheisiin, miten pojasta kasvaa hyvä mies. Hyvä kirja!
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=405
Kouluun menevä/aloittanut on murroksessa: yhä pieni mutta samaan aikaan iso!
Voi olla kova paikka lapselle. Itse olen katsonut kun poikani huutaa edessäni jotain, kädet nyrkissä. Hetken on ollut rauhassa ja menen luokse ja sylitellään.
Olen saattanut sanoa että voi mennä kiukuttelemaan omaan huoneeseensa, sitten menen kohta hänen luokse ja jutellaan ja usein poika tulee syliin.
Älä huuda lapselle takasin. Hän oppii nyt käsittelemään asioita.
Alue: Aihe vapaa
laittakoon vastaan, te ette anna periksi.