Minkälaista kokemusta teillä on tukilapsena päiväkodissa toimimisesta?
Päiväkodissa olivat kysyneet meidän poikaa tukilapseksi. Itse en osaa olla mitään mieltä, kun en tiedä asiasta mitään eli kuinka monta olis ryhmässä, minkä sortin tukea tarvitsevia lapset olis tai ketkä olis ryhmän aikuisia. Mut siitä huolimatta olis kiva kuulla minkälaista on yleensä tukilapsena päiväkodissa? Onko ryhmät pienempiä? Onko aikuisia enemmän? Jääkö tukilapset vähemmälle huomiolle? Onko tuonut jotain rikkautta elämään?
Kommentit (16)
Ryhmä on pieni, vain 13 lasta. Ryhmässä on yksi erityislastentarhanopettaja, yksi lastentarhanopettaja, lastenhoitaja ja avustaja.
Ryhmässä ei tehdä eroa tukilasten ja tuettavien lasten välillä ainakaan että näkyisi vanhemmille päin. En edes tiedä kuinka monta tuettavaa lasta ryhmässä on. Tuettavilla on kielellisiä erityisyyksiä, joihin saavat yksilöllistä tukea. Koko ryhmä tekee päivittäin kielellisiä harjoitteita ja ovat opetelleet tukiviittomia.
Ryhmässä on paljon pienryhmätoimintaa 3-4 lapsen ryhmissä.
Minusta on rikkaus, että lapsi oppii luonnollisesti olemaan erilaisten ihmisten parissa. En ole kokenut, että lapseni olisi jäänyt jostakin paitsi ryhmässä.
En ole varma mitä mieltä olisin jos ryhmän tuettavilla lapsilla olisi muunlaisia ongelmia kuin puheenkehityksen viivettä esim. käyttäytymishäiriöitä.
ryhmässä oli "kielellisiä erityistarpeita". Yhteesnä 12 lasta, 6 "erityistarpeista" ja 6 tavista. 3 aikuista eli 2 ltota ja 1 lastenhoitaja. Ne 6 erityistarpeista olivat: 2 maahanmuuttajaperheen lasta, 1 dysfaatikko, 1 adhd-lapsi, 1 kuulovammainen ja 1 laajoista kongitiivisista ongelmista kärsinyt lapsi.
Muissa eskariryhmissä täällä oli tuo sama 3 aikuista mutta pariakymmentä lasta kohti. Eli oli pienempi ryhmä ja enemmän aikuisia.
Meistä ei ainakaan missään vaiheessa tuntunut, että jäi vähemmälle huomiolle. Jos jäikin, sitä riitti kuitenkin enemmän kuin koskaan ennen tai sen jälkeen päiväkoti- ja koulu-uralla. Meille hommaa markkinoitiin silloin sillä, että ryhmässä on rauhallisempaa ja nimenomaan saa enemmän huomiota. Se oli totta.
Lisäksi siellä oli hyvin selkeä struktuuri, josta meidänkin lapsi selvästi nautti. Eskarin menetelmät oli vähän taviseskaria toiminnallisempia, esim ei ollut eskarikirjaa, vaan tehtiin kokeita ja oli työpajoja. Minusta tämä oli hyvä. Kyllä siellä ne kirjaimet ja numerotkin käytiin läpi, mutta ainakin meidän pojalle toiminnallisempi systeemi sopi paljon paremmin kuin kirjan kanssa istuminen.
Kolmanneksi minusta oli ihan hyvä, että lapsi oppi tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ennakkoluulottomuudesta on sittemmin ollut hyötyä.
Jos haittapuolia mietitään, niin se dysfaatikko ja se adhd-poika olivat hieman levottomia ja varsinkin se adhd-poika välillä vähän väkivaltainen. Hoitajat kuitenkin olivat koko ajan silmä tarkkana ja aika äkkiä meidän poika oppi olemaan ärsyttämättä ja päin vastoin vähän tasailemaan näiden puuskahduksia. TUli lopulta ihan hyväksi kaveriksi molempien kanssa, niin että kyläiltiinkin jonkun aikaa - sit kun siirtyivät eri kouluihin niin se myöshemmin laantui.
Todellisempi ongelma oli, että seuraavana vuonna lähikouluun samalle luokalle tuli eskariryhmästä vain kaksi lasta, molemmat tyttöjä ja niistäkin se toinen oli erityislapsi, joka jäi ensimmäisenä keväänä luokalleen. RInnakkaisluokille tuli sitten muitakin, mutta eihän se ole sama kuin omalle luokalle. Siksi oma lapsi joutui tavallaan yksin ja vieraana lunastamaan itselleen paikan luokalla, jossa useimmat muut tunsivat toisensa eskarista. Siinä oli vähän tekemistä.
Mutta kannattaa kysellä, millainen ryhmä on kyseessä ja mikä sen koko ja aikuisten määrä on jne.
tukilapseksi päiväkodissa, mutta isänsä ei antanut siirtyä siihen toiseen ryhmään. Asiasta ei voinut edes keskustella. Minusta se olisi ollut kunnia-asia, mutta eipä voinut isä hyväksyä...no periaatteemme olivat niin eroavaiset että erokin tuli myöhemmin. Sain lapsen mennessä ekaluokalle voimia vastustaa miestä, ja sainkin kuin sainkin tytön sitten erityisluokan tukilapseksi. Ex-miehelläkään ei ollut lopulta mitään syytä valittaa asiasta, koska luokka ja opettajat olivat ihania! :)
Lottovoitto päästä ryhmään.
Meillä ryhmä oli 13 lasta, joista 6 tuen tarvitsevaa ja 7 tukilasta. 4 aikuista: elto, lto ja 2 hoitajaa. Meidän ryhmän tuettavat lapset oli kielellis-motoorisen kehityksen tuen tarvitsijoita. Yksi vaikeammin, ei puhunut alkuu paljoakaan, kehittyi, useampi dysfasia lapsi.
Paljon kiellisiä harjoituksi ja itsetunnon kehittämiseen keskittyviä harjoituksia mm viikottainen kehupiiri. Rauhallista, käyttivät tukiviittomia apua (kaikki lapset ja aikuiset).
Ihana ryhmä, en ikinä vaihtaisi pois. Ja eron huomasi lapsessa todella kun siirtyi 21 lapsen ryhmästä 13 lapsen ryhmään. Jaksoi illatkin paremmin ja oli rauhalisempi ja iloisempi.
pienempi ryhmä (lapsia 16, joista 7 erityislasta esim. viivästynyt puheenkehitys (3kpl), yksi down tyttö), enemmän aikuisia 4kpl. Oppivat tosi suvaitsevaisiksi. Normilapsilla oli oma vastuu lastentarhanopettaja, erityislastentarhanopettajalla oli vastuulla erityislapset. Lapset oppivat myös tarhassa viittomia.
Rikastuttivat lasten elämää.
Ovatko jo olemassa olevia päiväkodin lapsia vai haalitaanko näitä muista päiväkodeista?
Kuulostaa arvokkaalta!
ainakin meidän päiväkodissa tukilapset kysytään talon sisältä, eli lapset vaihtavat toisesta ryhmästä. Päiväkodin henkilökunta miettii ryhmän dynamiikkaa, tukilasten pitää osata toimia ryhmässä ja myös perheiden pitää olla ns suvaitsevaisia eli hyväksyä tuettavien lasten eritysipiirteet. Näin meillä, ryhmään ei voinut toivoa, paikkaa tarjottiin jos hyvin kävi. t. 2
ryhmä jossa olisivat tukilapsina. Ja annettiin suostumus.
hienoa jos lastani pyydettäisiin tällaiseen tehtävään. Mielestäni lapsi (ja perheemme arvomaailma muutenkin) sopisi hienosti tällaiseen tukilapsitoimintaan... mutta en kai voi lähteä tällaista mistään ihan ehdoin tahdoin kalastelemaan ja anelemaan... eli on ilmeisesti tosi hieno ja arvostettu kunniamaininta koko perheelle. Hatunnosto kaikille tukilapsille ja heidän perheillensä. Tunnutte olevan ihania!
Ryhmässä oli 12 lasta, 4 hoitajaa (myös elto). Tuettavat lapset kielellisistä/kuulon vaikeuksista kärsiviä. Oli todella mukava lämminhenkinen pieni ryhmä, lapsi oppi jnkv viittomakieltäkin=) Päiväjärjestykseen paneuduttiin huolella, oli kuvia jos jonkinlaisia ja asioiden kulkua kerrattiin usein. Sopi erinomaisesti myös meidän lapselle, joka on vähän aina muissa maailmoissa...meni perille kun koko ajan muistutettiin=)
Tosi mukavat muistot!
Vuoden päästä äiti sitten myönsi, että ei se hänen lapsensa mikään tukilapsi ollut, vaan tuettava.
Tässä yksi kokemus. Itse ryhmä oli kotoisa, mutta kouluun siirtymisen jälkeen tuli ongelmia ryhmäytymisen ja entisen päiväkotikaverin vanhempien kanssa. Kukaan ei tuntunut olevan kiinnostunut entisen tukilapsen hyvinvoinnista.
https://www.vauva.fi/keskustelu/3152447/erityislapsen-vanhemmat-vahatte…
Vierailija kirjoitti:
Vuoden päästä äiti sitten myönsi, että ei se hänen lapsensa mikään tukilapsi ollut, vaan tuettava.
Hys hys ei saa särkeä persulin puollustusmekanismeja..!
muutamassa erityisryhmässä töissä, eikä se tukilapsen rooli ole mitenkään erityisempi. Ei siinä lapselle ole muuta eroa kuin se, että ryhmässä on nyt erityislapsia. E-ryhmät ovat yleensä pienempiä ja niissä on enemmän aikuisia. LTO on erityislastentarhanopettaja.
Ne erityisrymät, joissa itse olen ollut, ovat olleet rauhallisia ja toimineet hyvin. Niissä tukilapsia on ollut enemmän kuin e-lapsia.