Lue keskustelun säännöt.
Ystävän keskenmeno :(
21.01.2011 |
Ystäväni ilmoitti eilen, että hänelle tuli keskenmeno juuri kun kaiken piti olla varmaa. Yhdessä jo haaveiltiin vauvakesästä ja muuta. Itsellä on jo kaksi lasta enkä ole kokenut vauvan menetystä. Olo on todella surullinen enkä tiedä, miten auttaisin ja tukisin. Menisinkö käymään? Mitä voin sanoa? Mitä viedä? Mikä lohduttaisi?
On avuton olo, auttakaa av-mammat niin voin olla vuorostani ystäväni tukena. Jos olette kokenut saman, mikä on paras apu/tuki/lohduke/lahja?
Kommentit (15)
Jätä lapset miehelle ja pitäkää tyttöjen ilta. Viiniä, keskustelua, juustoja ja suklaata. Niistä olisin ilahtunut itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mene ystäväsi tueksi..mutta ÄLÄ vaan ota lapsiasi mukaan.
minua auttoi eniten se että sain puhua,puhua ja puhua..myös suklaata sain paljon ja kukkasia ja itse halusin sytyttää kynttilän "vauvalle"..
ja itsellä oli ainakin pitkään sellainen olo etten halunnut nähdä tai kuulla muiden lapsista mitään..
mutta että haluaisit olla. Soita vaikka ensin ja kysy, voitko tulla käymään, ja ole valmis kuuntelemaan ja olemaan olkapäänä itkuille.
Aika tekee tehtävänsä, eikä lohdutukseen ole mitään taikatemppua. Kaikkein pahin temppu on se, että jätät ystäväsi yksin ja kuvittelet vain antavasi hänen olla rauhassa kysymättä edes haluaako hän olla rauhassa, kun et tiedä mitä tekisit/sanoisit. Minun ystäväni ja mieheni tekivät niin, ja jouduin hakemaan keskusteluapuni, tukeni ja itkun paikkani psykologin luota. Juuri silloin, kun olisin ystäviäni ja miestäni eniten kaivannut, he jättivät minut yksin, ja se näkyy suhteissa ja luottamuksessani edelleen, vaikka keskenmenostani onkin jo 11 vuotta. Sen jälkeen olen saanut kolme lasta, mutten ole koskaan esim. ottanut miestäni neuvolaan mukaan, vaan olen sanonut neuvolan terveydenhoitajalle ihan suoraan, etten halua miestä mukaan. Ystävilleni en ole raskauksista koskaan kertonut ennenkuin he ovat ne itse voineet nähdä. Mistään murheistani ja huolistani en puhu näille ystäville enkä miehelleni, vaan tilitän niitä siskolleni, joka oli ainoa joka ei antanut mun olla "rauhassa" silloin 11 vuotta sitten.
Älä anna olla "rauhassa" vaan tue jos sitä tarvitsee.
Anna ystävän puhua rauhassa tunteistaan. Älä missään tapauksessa sano niitä ärsyttäviä latteuksia "siinä oli varmaan jotain vikaa, parempi että tuli ulos nyt eikä myöhemmin", "sä oot vielä nuori, sä ehdit tehdä vielä monta lasta" jne.
kuuntele. Halaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille vastauksista. Juttelin ystävän kanssa ja menen viikonloppuna heille, ajattelin viedä suklaata ja kukkia ja ehkä kikkailla jotain herkkuruokaa. Ja ilman lapsia.
Ei tuo nyt niin kamala juttu ole, jos on eka sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppuisi kyllä ystävyys siihen, jos joku tulisi mulle tuossa tilanteessa lässyttämään jostain tyttöjen illasta tai auttamishalusta tai keskustelemisesta.
Mulle keskenmeno on henkilökohtainen asia, jota en kyllä halua puida kaiken maailman ihmisten kanssa. Oman miehen kanssa enintään. Eikä se mulle ole todellakaan mikään maailmanloppu, joka suistaisi mut raiteiltaan.
Siksi en tietysti kenellekään kertoisikaan asiasta, jotta voin olla varma, ettei tuollaisen asian kanssa mene ystävyys johonkin lässytysintoiseen. Mutta jos joku jotenkin tietäisi jo raskaudesta, niin pakkohan sille tietysti olisi jossain vaiheessa kertoa, ettei mitään lasta ole tulossa.
Mun keskenmenossa raskaudesta ei tiennyt muut kuin minä ja mies ja mummo. Sain siis olla rauhassa kuten halusinkin ja jatkaa normaalia elämää.
Ei tuo nyt niin kamala juttu ole, jos on eka sellainen.
Useamman vuoden yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi viikon erolla siskoni kanssa. Mulla meni nelisen vuotta ennen kuin olin kokonaan selvinnyt asiasta. Silloin sain kokea syntymän ilon ja onnen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt niin kamala juttu ole, jos on eka sellainen.
Arvaa vaan oliko "kamala juttu".
Eikä se mun mielestä ollut mikään "kamala juttu". Ymmärrän toki että monelle on, mutta olen samaa mieltä tuon edellisen kanssa että ei se kaikille ole mikään maailmanloppu eikä kaikki todellakaan halua puida sitä missään "tyttöjen illassa".
Ei tuo nyt niin kamala juttu ole, jos on eka sellainen.
Arvaa vaan oliko "kamala juttu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se mun mielestä ollut mikään "kamala juttu". Ymmärrän toki että monelle on, mutta olen samaa mieltä tuon edellisen kanssa että ei se kaikille ole mikään maailmanloppu eikä kaikki todellakaan halua puida sitä missään "tyttöjen illassa".
Ei tuo nyt niin kamala juttu ole, jos on eka sellainen.
Arvaa vaan oliko "kamala juttu".
On kuitenkin erittäin ikävää joidenkin tulla tänne väittämään, ettei se keskenmeno voisi olla kamala juttu. Minäkin olin melkein puolivälissä raskautta, joten minusta on aika normaalia, että olin todella murtunut ja jouduin pitkälle sairaslomalle. Vuosien jälkeenkin suren menetystäni.
Tyttöjen illat tosiaan eivät olisi minuakaan auttaneet, koska en halunnut edes nähdä ketään sen tuskan keskellä. Mutta sehän on yksilöllistä.
Mulla ollut 3 keskenmenoa eikä kukaan ole mulle olkapäätään tarjonnut. Homma pitänyt vaan hoitaa pois päiväjärjestyksestä ja töihin heti piakkoin. Mies ollu lähellä mutta eipä tuosta paljon apua ole ollut.
Ehkäpä siksi epäröin tehdä enää lapsia kun muhun vaan sattuu eikä saa muuta kun kaavinnan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kuitenkin erittäin ikävää joidenkin tulla tänne väittämään, ettei se keskenmeno voisi olla kamala juttu.
Joillekin se siis on kamala juttu ja joillekin ei. Se oli tarkoitettu vain vinkkinä ap:lle, että hän ei voi olettaa, että ystävä välttämättä edes kaipaa mitään lohdutusta tai että häntä pitäisi säälitellä.
Ei siis ole tarkoitus vähätellä toisten surua. Mutta ei ole ap:lle mukavaa, jos hän menee ystävälle kylään surunvalittelujen kanssa myötäitkemään, jos ystävä itse on ihan sujut asian kanssa.
Kiusallisten tilanteiden välttämiseksi halusin vain varoittaa, ettei keskenmeno ole kaikille mikään maailmanloppu.
ja mene käymään :)