Ahdistaa! Tämä mamma tarvisi Elämälleen suuntaa...

Tästä aiheesta on varmaan monia keskusteluja jo aijemmin käyty, mutta pakko purkautua silti...



Olen tooodella ahdistunut, kun mietin suuntaa elämälleni ja parhaita ratkaisuja työn ja kodin yhdistämisestä.

Äitiyslomani loppui pari kk sitten ja olen siis kotiäitinä hurjalla 300€ kotihoidontuella. Jotenkin pärjätään, kun mies käy töissä ja tuo rahaa, mutta nyppii tämä kädestä-suuhun eläminen ja ainainen rahojen laskeminen. Millään en lastani tahtoisi viedä hoitoonkaan, sillä hän on pieni vain hetken ja tahtoisin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Ajatus siitä että yhteistä aikaa 8 tunnin hoitopäivän jälkeen jää muutama tunti kauhistuttaa! Viihdyn kotiäitinä, mutta olen aina tehnyt töitä jo nuoresta asti ja sekin ahdistaa, kun nyt "olen vaan" enkä tuo rahaa talouteen , juu kuulostaa siltä, etten arvosta itseäni kotiäitinä, mutta ei se niinkään ole!

Olen saanut sosiaalialan koulutuksen ja työskennellyt päiväkodeissa, jonka vuoksi onkin hassua, miksi itse vastustan nyt oman lapsen kohdalla tarhaan menoa... En tiedä mikä olisi paras ratkaisu, kotiin jääminen ja opettelu nauttimaan siitä, että sellainen mahdollisuus on, vaikka jostain pitääkin taloudellisesti tinkiä, vaiko sitten töihin vaan ja lapsi hoitoon. Ei ne päiväkodit kamalia paikkoja ole, tiedän alan ammattilaisena sen, mutta että käytännössä joku vieras kasvattaa lapseni ja viettää suurimman osa päivästä hänen kanssaan... ;(