G: oletko eronnut?

Kahdesta avoliitosta olen eronnut, ekalla kerralla siksi ettei seksistä tullut oikein mitään ja tokalla siksi ettei mies halunnut lapsia.

Emme päässeet yksimielisyyteen asuinpaikasta - mies halusi asua toisella mantereella. Toinen syy oli miehen pakonomainen uskottomuus, jota en ollut valmis hyväksymään. Viimeinen niitti oli se, kun mies asetti terveyteni ja henkeni vaaraan teollaan.

teinisuhteena alkoi.. itse kasvoin aikuiseksi, mies ei

Olen onnellinen tasa-arvoisessa avioliitossa. Mies on herkkä kuuntelija, ymmärtäjä, kantaa vastuun yhdessä kanssani lapsista, kodista yms. Kunnioitus ja luottamus on a ja o. Mies antaa minulle omaa aikaa tarpeen vaatiessa ja minä miehelleni. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin. Riitojakin tulee, niitä lähinnä silloin kun jompi kumpi on väsynyt tai stressaantunut. Mistään hammastahnatuubista tai likaisista sukista lattialla ei tarvitse riidellä.

Ensi kesänä vietämme 20-vuotishääpäiväämme.

olen. Syy: molemminpuolinen jatkuva ärsytys, naljailu, seksi ei minua kiinnostanut (lievästi sanottuna) ja siitäkö riitoja ja erouhkailuja syntyi...näistä ja monista muista pienistä asioista johtuva ikuinen ahdistus ja koko perheen loppumaton kireä ilmapiiri.

Mies on hyvä toisenlaiselle naiselle ja minä hyvä nainen toisenlaiselle miehelle. Eipä erimielisyyksiä parisuhteessa voi pelkästään toisen niskoille vierittää. Meillä vastaan tulivat arvomaailmoiden ristiriidat (ja yksilökohtainen joustamattomuus) kuluttamisesta, ruoan ja vaatteiden eettisyydestä, katsomuksellisuudesta sekä omistamisesta.



Mies muuttui avioliiton aikana (opiskelujen ja uuden tuttavapiirin kautta) hyvinkin erilaiseksi ihmiseksi kuin se mies kenen kanssa menin naimisiin. Kumpikaan ei enää ollut valmiita myönnytyksiin elämänvalinnoissaan. Kirkosta suostuin eroamaan ja lihan syönnistä luopumaan, autostakin. Omistusasunnosta, uutena (käyn myös kirppiksillä) hankituista vaatteista, tietystä kosmetiikasta ja ulkomaille matkustelusta (lentokoneella) en. Lisäksi en ollut valmis luovuttamaan kolmannesta palkkatuloistani erilaisten järjestöjen tukemiseen. Miehellä ei tässä vaiheessa enää ollut työtuloja muualta kuin kyseisten järjestöjen palkkalistoilta. Enkä halunnut värjätä hiuksiani mustiksi ja kasvattaa rastoja, ottaa tatuointia tai lävistyksiä. En myöskään suostunut suitsuttamaan ja hyväksymään aktivistitoimintaa (jossa usein hidastettiin tai tuhottiin toisten ihmisten elinkeinoelämää), jonka johdosta mies joutui usein pidätetyksi.



Elämästäni tuli liian kahlittua ja paheksuttua, koska en ollut, enkä olisi vieläkään, valmis luopumaan niistä asioista, joista nautin ja joiden eteen opiskelin kuusi vuotta yliopistossa, että saavuttaisin ne. Edelleen ajattelen, että ex-mieheni kaltaisia ihmisiä tarvitaan herättämään keskustelua ja yhteiskunnan hiljaisia epäkohtia. Keinot vain olivat usein liian radikaaleja, enkä itse saanut sellaisesta elämästä hyvää oloa. Emme kumpikaan olleet onnellisia enää yhdessä, koska elämässämme oli liikaa ristiriitoja eikä enempää halua joustaa puolin tai toisen niiden ratkaisemiseen.



Uusi parisuhteeni perustuu samanlaiselle arvomaailmalle ja unelmille. Pystymme hyväksymään toisemme tällaisina ja parisuhde on luonnollinen. Ex-mieheni uusi parisuhde on myös tyydyttävä ja olemme edelleen väleissä. Välillä hän soittaa minulle, voisinko tulla antamaan kyydin rautatieasemalle tai kuljettamaan jotain suurempaa välineistöä mielenosoituspaikoille. Kerran soitti, voisinko käyttää hänet Ikeassa (minulla on farmariauto). Onneksi kaupungissamme on erittäin hyvin toimiva julkinen liikenne.

Olen. En repostele toisten asioilla täällä netissä, joten eron syy jääköön arvoitukseksi. Sen voin sanoa, että kaikki keinot oli kokeiltu eron välttämiseksi kyllä, mutta väistämättömäksi se osoittautui.

syynä narsistinen mies joka kävi vieraissa kolme eeri kertaa.

Olen onnellinen tasa-arvoisessa avioliitossa. Mies on herkkä kuuntelija, ymmärtäjä, kantaa vastuun yhdessä kanssani lapsista, kodista yms. Kunnioitus ja luottamus on a ja o. Mies antaa minulle omaa aikaa tarpeen vaatiessa ja minä miehelleni. Elämä soljuu mukavasti eteenpäin. Riitojakin tulee, niitä lähinnä silloin kun jompi kumpi on väsynyt tai stressaantunut. Mistään hammastahnatuubista tai likaisista sukista lattialla ei tarvitse riidellä.

Meillä oli tasa-arvoinen liitto, mies on hyvä isä, ei riidelty pikkuasioista. Mutta miehen suurin halu oli viettää aikaansa nettipelissä, se ohitti avioliiton ja suhteemme. Ei myöntänyt riippuvuuttaan ja monen vuoden keskustelut eivät tuoneet tilanteeseen ratkaisua. En halunnut tarjota lapsillemme kotia jossa riippuvuus hallitsee elämää joten erosimme. Nyt molemmat ovat tyytyväisiä elämäänsä.

eron syy oli paska mies.

Eron syy oli paska ja väärä nainen. Ehkä se on jollekin hyvä, mutta ei se ole ketään saanut kuuntelemaan sitä natinaa ja valitusta ja mollaamista kovin kauan. Minä kestin lasten voimalla pisimpään tähän mennessä.