Lue keskustelun säännöt.
Kumpi näistä on parempi tapa kasvattaa lapsia?
20.01.2011 |
Kyse siis ala-asteikäisistä lapsista.
a) vanhempi pitää tiukkaa kuria, että läksyt tulee tehtyä. Jos on väärä vastaus, niin laittaa kumittamaan pois. Pelata saa puoli tuntia illassa. On tarkat säännöt sille "miten pitää elää". Lapsilla omat osuutensa kotitöistä ja aina pitää sänky pedata.
b) vanhempi pitää tärkeämpänä ihmissuhdetta, että lapset keskustelevat ja tuntevat voivansa olla omia itsejä kotona, ettei tarvitse elää suoritusten kautta. Tarkistaa, tuliko läksyt tehtyä, mutta ei tarkista niitä. Pelata saa 1-2 tuntia illassa. Kotitöitä on ehkä joka toinen päivä, ja sängyn petaamista ei koeta tärkeäksi.
Kukaanhan ei ole joko-tai -ihminen, mutta
- kasvaako vaihtoehdosta a) suorittajalapsia, jotka havahtuvat keski-ikäisenä siihen, että aina elämä on ollut suorittamista.
- kasvaako vaihtoehdosta b) laiskoja lapsia?
Kommentit (7)
av-mammat ota kantaa lastenkasvatuskysymykseen...mikäs teitä tänään vaivaa:-)?
Eniten siis toivon ajatuksia omaan kokemukseen perustuen. Jos tunnistat jomman kumman tavan, miten SINUT on kasvatettu, niin ota kantaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a ilman muuta.
Sänkyä ei tosin tarvitse tarkkaan pedata mutta muuten kyllä pidetään kuria.
koska vaihtoehdot ovat huonoja. Käytännössä nuo molemmat ovat yksi ja sama asia. Tunnen perheitä joissa, pelataan rajaton pleikkaria rajaton määrä illassa, siis todellakin jopa aamuun asti. Lapsi saa olla tekemättä yhtään mitään, jos lapsi niin päättää. Kotitöitä ei siis tehdä edes joka toinen päivä, vaan ei siis todellakaan koskaan. Lisäksi lapset saavat soittaa suuta vanhemmilleen, koska vanhemmat eivät uskalla antaa mitään rangaistuksia, ettei lapselle tulisi traumoja. Ja se suorittamisen puoli. Ei se ole varsinaista suorittamisen vaatimista, jos neuvoo läksyissä, ja korjaa vääriä vastauksia. Suorittamisen vaatimista on se, jos lapsen pitää olla aina hyvä, jopa paras, ja lasta kehutaan vain suoritusten kautta.
koska opitaan noudattamaan sääntöjä ja osallistumaan kotitöihin jne. B-vaihtoehdossa on suuri vaara tulla hiukan laiskemmaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja meillä mennään tuon A:n ja B:n väliltä. Nämä asiat riippuu eniten siitä millainen kukin lapsi on.
tosin aika paljon saa pelata/ilta. Meillä kyllä saa pelta kerralla sen tunnin tai puoltoista, mutta ei joka ilta pelata ollenkaan.
Läksyt katotaan, että on tehty, kotitöitä on jokaisella. Tällä hetkellä ne on jaettu niin, että jokainen sai valita sen minkä tekee mieluimmin ja on jo sovittu, että ensi kerralla pitää sitten valita se epämieluisin. Ja tämä juuri sen takia, kun vuorosysteemillä tuli jatkuvasti napinaa ja ne epämieluisista joutui huomauttamaan sata kertaa. Ehdotin sitten kokeilua, että kk saa tehdä sitä mieluisaa ja toisen kk epämieluisaa ja jos tulee napinaa vuorosysteemi palaa takaisin. Kyseessä siis jo 11-ja 13-vuotiaat. Pienempien ei vielä juuri tarvitse kuin viedä roskakori tai tyhjentää tiskikone silloin tällöin.
Mutta tämä juuri on minusta sitä keskustelua ja joustoa, jotta kaikilla perheessä olisi hyvä olla, eikä vain 1 tai 2 määrää mitä ja miten tehdään. Petaaminen jää usein minultakin tekemättä, niin miten voisin vaatia sitä lapsilta? Itse jouduin aikanaan joka aamu petaamaan, eikä se oppi pysynyt sitten enää omassa kämpässä. Toisaalta taas 11-v. petaa joka aamu sänkynsä ja tykkää muutenkin, että on siistiä. Suorittajuutta kaihdan ylipäätään ja toivon, ettei lapsistani nyt ihan laiskojakaan tule. Ei heille kaikkea tarjota valmiilta pöydältä valmiiksi tehtynä, alle 10v pitää kuitenkin mielestäni vielä leikkiäkin ja olla vaan lapsi.