Ääretön ahdistus erilaisen lapsen puolesta :(

Tärkeintä on vahvistaa lapsen itsetuntoa ja todella vakuuttaa hänelle, että hän on hyvä sellaisena kuin on. Koeta olla ahdistumatta, jottei lapsesi vaistoa sitä ja ahdistu itsekin erilaisuudestaan.



Ja sille, jonka ekaluokkalaista kiusattiin ja joka nyt on ryhmän ulkopuolella: älä luovuta vaan ota opettajaan yhteyttä. Opettajan tehtävä on ryhmäyttää luokkaansa ja pitää huolta, ettei kukaan jää ulkopuoliseksi. Vaadi, että asialle tehdään jotain, onhan ihan kamalaa syrjäytyä ryhmästä jo ekalla. Jos mikään ei silti muutu, vaihtaisin lapseni koulua.

et kai vain tyydy siihen, että jonkun äiti komentaa sinut hiljaiseksi jos lastasi kiusataan.

et kai vain tyydy siihen, että jonkun äiti komentaa sinut hiljaiseksi jos lastasi kiusataan.

Kiusaajien vanhemmat saattavat yrittää hiljentää opettajat, eivät usko kiusaamista tapahtuneenkaan ja uhkaavat oikeustoimilla, jos heidän lastaan syytetään. Minä en ole uhkailuista välittänyt, vaan puolustan aina kiusattuja niin kauan kunnes kiusaaminen loppuu. T. yksi opettaja

et kai vain tyydy siihen, että jonkun äiti komentaa sinut hiljaiseksi jos lastasi kiusataan.

Kiusaajien vanhemmat saattavat yrittää hiljentää opettajat, eivät usko kiusaamista tapahtuneenkaan ja uhkaavat oikeustoimilla, jos heidän lastaan syytetään. Minä en ole uhkailuista välittänyt, vaan puolustan aina kiusattuja niin kauan kunnes kiusaaminen loppuu. T. yksi opettaja

projekti? eikä kukaan voi lopettaa näitä jatkuvia kiusaamisia, musta tuntuu et tytöt kaikkein julmimpia ja usein eivät edes jää kiinni ja jatkavat aikuisena myös työelämässä ja vanhempana samoja touhujaan. olisi hyvä taito opettaa kaikille lapsille empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan.

eli kiusaajien vanhemmat ovat samanlaisia, itsekkäitä ja minä minä tyyppejä

vaikeaa on heidän kanssa neuvotella mistään





minun tyttö myös eskarissa, ja ei kelpaa tyttöjen kanssa leikkiin, vaan on ap sinun poikasi kaltaisen pojan kaveri

liekkö ovat keskenään kavereita?



minua myös pelotta tyttäreni puolesta, miten käy kun kouluun menee..

mielestäni ihan hyvin voi leikkiä pojan kanssa, mut miten nonko kellää kokemusta, miten onnistuu??



kouluun mennessä yleensä eskarilaiset sekoitetaan, eli eivät laita koko ryhmää samalle luokalle, just ton takia, kun jotkut on olleet vaippaikäisestä kavereita, niin siihen ei uudet pääse mukaan

ehkäpä sit helpottaa ja kaltainen kaveri löytyy??

taideharrastuksiin vaan (teatteri, tanssi, kuvis)! Kiinnostaisiko joku soitin? Tai kuoro yms... Koulukavereiden merkitys vähenee, jos kaveripiiri on muualla, ja sitten se homma ei ole niin "pakotettua" siellä koulunpihalla.

paljon harrastuksia, pianonsoittoa, tanssia yms

ei ollut vapaa-ajanongelmia



mut koulua on silti käytävä, ja voi vain kuvitella miten ikävää siel on kököttää välitunnilla, kun ei ole kaveria

ja kaikki ne tunnit kun tarttee olla pari, ja kukaan ei huolis kaveriks jne jne

Älä murehdi asioita joita ei tule tapahtumaan. Lapsesi selviää älykkytensä ansiosta hyvin. Hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Lapsi joka hyväksyy itsensä ei kärsi, koska ymmärtää toisten heikkouden, eikä alennu tasolle mikä aiheutta mielipahaa. Lapsesi on vahva paljon vahvempi kuin arvaatkaan.

sekin että tulee aina valituksi viimeiseksi, jää helposti syrjään kun ei tuppaudu suuna päänä joukkoon jne tuntuu herkästä lapsesta pahalta.



Totuus on että helposti näin käy jos lapsi on sellaista tarkkailevaa tyyppiä, joka kiltisti odottaa omaa vuoroa, jota ei suuressa porukassa sitten ikinä tule.



Laittaisin pieneen kouluun ainakin, voi helpottaa.

Mulla ei ollu eskarissa yhtään kaveria. Jotenkin olin outo ja olen kai vieläkin, en edes tiedä mikä minussa saa kaikki kaikkoamaan.



Kaverittomuss ja kiusaaminen olivat inhottavia, mutta se vasta oli kamalaa, kun aikuiset kotona ja koulussa antoivat ymmärtää, että minussa on vikaa ja minun tulisi olla kuin kaikki muutkin.



Vaikka siellä esikoulussa/koulussa alkaisikin olemaan paskaa, niin anna lapsen edes kotona olla oma itsensä.

Oma lapseni on hyvin suosittu eskarissa, pärjäävä, villikin ja reipas - mutta kiltti. Mistä syystä hänen seurassaan viihtyvät ne rajummatkin kaverit, kuin myös ne hiljaisemmat.



Hän itse ihailee eniten parasta ystäväänsä, joka kuulostaa kovasti sinun lapseltasi. :) Jotain ihmeellistä heidän väleissään on ja luulen (toivon) että se ystävyys tulee kestämään läpi aikojen (äiti taas katselee vaaleanpunaisten lasien läpi, ok... :D ). Tuon lapsen seurassa omanikin unohtaa ne villit leikit ja rauhoittuu ja ihan selvästi jotenkin ihailee häntä.



Kai se riippuu ympäristöstä, ei vain omasta lapsestasi. Toivottavasti kohtaisi koulussa mukavia, ymmärtävisiä lapsia. :)

Ei pojan rauhallisuus välttämättä johda kiusaamiseen ja syrjintään; riippuu ehkä kokonaisuudesta, pidättyvyyden asteesta yms. Meillä on alakouluikäinen poika, joka on luokassaan rauhallisemmasta päästä, mutta näyttää tulevan hyvin toimeen sekä villimpien että arempien kanssa. Kiusaamishistoriaa ei ole juuri karttunut, mistä olemme äärimmäisen iloisia. Jos oikein raadollisesti ajattelee, asiaanhan vaikuttaa myös se, millaisia muita lapsia porukkaan sattuu tulemaan. Tarkoitan siis sitä, että onko joku muu, johon kiusaamisen kärki jostain syystä kohdistuu, jolloin samalla säästyvät muut "potentiaaliset kiusattavat".

vaan myös vähän erilainen. Se on vaikea selittää. Esikoinen on myös rauhallinen, mutta myös sosiaalinen ja hänellä on aina ollut kavereita. Mutta tuntuu, ettei tämä poika ole jotenkin samalla "aaltopituudella" muiden kanssa, siis ei löydä yhteistä säveltä vaan viihtyy siellä omassa mielikuvitusmaailmassaan. Se pelottaa. ap

Ei pojan rauhallisuus välttämättä johda kiusaamiseen ja syrjintään; riippuu ehkä kokonaisuudesta, pidättyvyyden asteesta yms. Meillä on alakouluikäinen poika, joka on luokassaan rauhallisemmasta päästä, mutta näyttää tulevan hyvin toimeen sekä villimpien että arempien kanssa. Kiusaamishistoriaa ei ole juuri karttunut, mistä olemme äärimmäisen iloisia. Jos oikein raadollisesti ajattelee, asiaanhan vaikuttaa myös se, millaisia muita lapsia porukkaan sattuu tulemaan. Tarkoitan siis sitä, että onko joku muu, johon kiusaamisen kärki jostain syystä kohdistuu, jolloin samalla säästyvät muut "potentiaaliset kiusattavat".

Ja jos kerran kaverikin on jo löytynyt, joka on samalla aaltopituudella, niin hyvä juttu :)



Muista kerhua poikaasia ja hänen "erityisyyttään". Liikaa kuitenkaan korostamatta sitä.

Minä olin juuri tuollainen lapsena ja kiusattiin päiväkodista yläasteen loppuun asti. Vanhempiani vain vitutti kun en osannut olla muiden kaltainen. Mitenpä olisin oppinut, kun ei koskaan otettu mukaan mihinkään kun olin niin outo.



Jos kiusaamista ilmenee niin siihen kannattaa tarttua HETI eikä odottaa miten tilanne jatkuu. Älkää kuitenkaan tukahduttako lasta, silloin hän ainakin uskoo olevansa outo ja erilainen ja suojelun arvoinen.

pilaan lapsen huolehtimalla ja suremalla siksi että hän on outo.



Miten selvisit vuosien kiusaamisesta. Et varmaankaan enää ole outo, ainakaan kirjoituksesi perusteella. Löysit kuitenkin paikkasi maailmassa? ap

Mä puutuin ja tän kiusaajan äiti soitti mulle raivona että anna olla viimeinen kerta kun tulet syyttämään hänen lasta... Ja en syyttänyt, vaan halusin jutella tämän äidin kanssa kun lapsensa oli mukana kiusaajaporukassa. Kukaan ei siis tiennyt mitä todella on tapahtunut, kaikilla lapsilla oma versio. Heikoin hävis.



Tämä äiti kielsi tyttöään leikkimästä mun lapsen kanssa ja nyt lapseni (ekaluokkalainen) on nyt ryhmässä ulkouolinen ja vihaa koulua. Kiva!

tuntuu, että on epäonnistunut vanhempana koska on synnyttänyt lapsen joka ei pärjää muiden kanssa. Eli oma vika jos lasta kiusataan. Helpompaa olisi olla kiusaajan vanhempi :( Toivottavasti tyttösi tilenne selviää! ap

Mä puutuin ja tän kiusaajan äiti soitti mulle raivona että anna olla viimeinen kerta kun tulet syyttämään hänen lasta... Ja en syyttänyt, vaan halusin jutella tämän äidin kanssa kun lapsensa oli mukana kiusaajaporukassa. Kukaan ei siis tiennyt mitä todella on tapahtunut, kaikilla lapsilla oma versio. Heikoin hävis.

Tämä äiti kielsi tyttöään leikkimästä mun lapsen kanssa ja nyt lapseni (ekaluokkalainen) on nyt ryhmässä ulkouolinen ja vihaa koulua. Kiva!

myös menee ikään kuin lukkoon jos toinen on henkisesti vahvempi vaikka muuten onkin oikein tomera liiankin tomera ja iso kokoinenkin on, hän jännittää kovasti uusia tilanteita ja niistä pitää puhua ja puhua paljon etukäteen, vilkas mielikuvitus löytyy kanssa.



Ap;n poika taitaa olla sellainen taiteilijasielu ja hänen kannattaa panostaa siihen. Koulukiusatuksi joutuu yleensä joukosta erottuva, mutta vahvistamalla itseään siitäkin voi selvitä ja ap:n huoli voi olla ennenaikaista muutoinkin. Erilaisiahan me ollaan kaikki kerro siitä pojallesi meillä on oikeutemme olla omia itsejämme, eikä mitään yhteistä massaa sen oivaltavat tulevat loppujen lopuksi pärjäämään parhaiten, Mottoni on: kaikkia ei tarvitse mielyttää, mutta ketään ei saa satuttaa.