Hyvä ikäero ekan ja tokan lapsen välillä?

juuri sen takia, että lapsista olisi sitten seuraa toisilleen. Mutta samalla pelottaa, miten jaksaa vauvavuoden, jos tulokas sattuu olemaan hankala tapaus. Esikoinen on kohtuullisen helppo, mutta ekat kolme kuukautta hän kärsi koliikista ja välillä oli todella raskasta. Ja eikö synnytyksestäkin pitäisi palautua se vuosi ennen uuden yritystä?



Joku parin kolmen vuoden ikäero olisi varmaan tässä mielessä parempi, mutta sitten vanhemmalla lapsella on juuri uhmaikä kun vauvan kanssa on hankalinta. 4-5 vuoden ikäero menee jo liian pitkäksi, kun haluaisin kuitenkin useamman lapsen, mutta en kovin vanhana. Nyt ikää on 26 vuotta.



- Samaa pohtiva

Minulla ja veljelläni on ikäeroa 1,5 vuotta ja olemme aina tulleet hyvin toimeen keskenään. Siihen ja myös äidin jaksamiseen kyllä vaikuttaa minkälaiset lapset sattuu syntymään. Itse olin todella helppo lapsi: söin, nukuin ja leikein. Veljeni taas oli koliikkivauva, joka vaati paljon huomiota. Äitini onkin sanonut, ettei toinen lapsi olisi tullut yhtä nopeasti ellen olisi ollut niin helppo.



Minulla on myös minua 4 vuotta nuorempi pikkusisko, josta oltiin mustasukkaisia. Sisko oli aina pilaamassa leikit ja vanhemmat muka lelli sitä. Pienenä keksittiin aina kiusaa siskolle ja sitä vielä pahensi siskoni halu olla iso :D Nykyään ollaan kyllä siskonkin kanssa läheisiä mutta tuo syntymä sattui hiukan huonoon aikaan :D Suosittelisin näiden kokemusten pohjalta ikäeroksi paria vuotta, silloin sisaruksista on toisilleen eniten iloa myös pikkulapsina.

synnytyksestä on kulunut vähintään vuosi. Tuolloin ikäeroksi tulee se parisen vuotta, vähän riippuen siitä, kuinka nopeasti tärppää. Jostain olen lukenut, että liia pikainen raskautuminen nostaa huomattavasti ennenaikaisen syntymän ja keskenmenon riskiä. Tuttuni lapsilla ikäeroa on vain 11 kk ja nuorempi syntyi hieman ennen aikojaan.



Olisi myös hyvä pystyä imettämään lasta vähintään se vuosi, mutta mielellään kaksi vuotta, joten sitäkin ajatellen uutta lasta ei kannattaisi liian aikaisin tehdä.



Näin olen pohdiskellut, mutta jokainen tietysti harkitsee asian omalla kohdallaan ja tekee varmasti oikean päätöksen.

Ei ole ainoa oikea, mutta meille oikea 4 - 5 v.

Riittävät resurssit ja elämä on vaihtelevaa ja eri-ikäisten kanssa on hauskaa ja lapset riitelevät vähän ja ...

Lapset ovat vielä samaa sukupuolta eli ovat todella paita ja peppu. Samoja kavereita, samoja leikkejä.

Ja kokemusta löytyy. Meillä tytöt nyt 8,5v. ja 10v. tekevät yhdessä kaiken. Menevät laskettelemaan yhdessä, harrastuksiin, pitävät toisistaan huolen. Jne. Ja heti pienestä ovat myös leikkineet yhdessä ilman riitoja.

Nyt tulossa toinen satsi. toisen ja kolmannen välillä 7v. Kolmas muksu nyt siis 1,2v. ja neljäs tulossa syksyllä :)

Meillä kolme lasta 3,5 v. sisään. Lapsilla seuraa toisistaan.

Mulla ja siskollani oli 5 v. ikäero ja se oli mielestäni liian iso, eikä oltu samoissa kehitysvaiheissa.

Esikoinen ei osannut olla vielä mustasukkainen, ei uhmaikää.

Ovat kasvaneet kuin kaksoset parhaiksi kavereiksi. Vauvavaatteet siirtyivät toisen käyttöön aika pian.

Olin kauhean onnellinen, kun sain toisen pojan niin pian parheeseemme.

Ikäerolla ei niinkään väliä, mutta kolme lasta on huono määrä. Oma kokemus. Tympäisi olla aina se kolmen porukassa ylimääräinen kolmaspyörä. Yksi, kaksi tai neljä on hyvä määrä.

siinä mielessä tää on hyvä ikäero, että - toistaiseksi ainakin - niin monet samat asiat kiinnostavat heitä ja esim. suurin osa vaatteista sopii molemmille ja ylipäätään, he leikkivät todella paljon keskenään, oikeastaan vaan koko ajan enemmän.



Toki riitojakin on, päivittäin, mutta silti sanon, että plussan puolella ollaan:) - ainoa mikä tässä pelottaa, on 2 tulevaa murrosikäistä samaan aikaan...huuuui....



tyttäreni ovat tosin nyt vasta 4v ja 6v.

Mutta lapsia tarttee oikeasti haluta ja omata piiiiitkän pinnan. ;)



Meillä tämä ikäero on kahdesti.

Hankalinta oli kun yksi lapsista oli 3- vuotias vauvan syntyessä. Esikoinen ei ole reagoinut uuteen vauvaan. Mutta kakkosen luonteenlaatuun sopi enempi protestoiminen ja 3- vuotiaan uhma oli hänellä päällä kun lapsi syntyi.

Seuraavana vuonna meni tasasemmin. :)



Meillä esikoinen on rauhallinen viilipytty. Hän kiikutti vaippapaketteja roskiin ja haki pyyhettä tai vaihtovaippaa yms.



Meillä lapsilla ei ole allergioita, kaikki on hyviä nukkumaan ja ruokahaluja löytyy. Isommat lapset on keksineet että jos toinen ei tykkää parsakaalista niin hän tykkää ja jos toinen ei tykkää herkkusienistä niin hän tykkää niistä. :))

Molemmat on tyttöjä. Paljon on seuraa toisilleen. Eka ei toisen syntyessä ollut enää ihan vauva vaikka aika pieni vielä olikin. Tosi vähän nahistelua.

Oi, jäi oleellinen pois! Eli esikoinen ei NEGATIIVISESTI reagoinut uuteen vauvaan, hänelle uusi vauva on ollut aina ihana asia! ;)



22

Esikoinen oli just sen verran "iso" että omat kädet riitti kahden lapsen hoitamiseen. Olipa esikoisesta suorastaan apuakin vauva-arjessa, kantoi minulle tavaroita, kun imetin sohvalla yms. Ja kun oli hyvä puhumaan jo tuossa iässä, hänestä oli minulle oikeasti seuraa päivän aikana. Sisällekään emme hautautuneet, kun isompi oli jo tottunut pääsemään ulos joka päivä ja puistoissa saimme seuraa muista perheistä.



Myöhemmin ikäero on ollut taas sen verran pieni, että samanlaiset lomareissut ym yleensä kiinnostaa molempia. Lapset ovat leikkineet ja touhunneet paljon yhdessä sen jälkeen, kun kuopus täytti 3v. Sitä ennen lähinnä tappelivat, kun pienempi vaan sotki isomman jutut. Nyt lapset ovat jo 12 ja 14 ja yhä tulevat hyvin toimeen keskenään (asiaan tietysti kuuluu pari pientä tai isompaa riitaa päivässä!)

en osaa perustella muutoin kuin kertomalla, että meillä on toiminut erittäin hyvin!

Eivät enää nahistelisi keskenään ja isommasta olisi apua pienemmän hoidossa.

Eivät enää nahistelisi keskenään ja isommasta olisi apua pienemmän hoidossa.

tarvitsee apua toisen oman lapsen hoitoon? Silloin varmaan kannattaa tehdä vain se yksi lapsi.

ovat nyt parhaat kaverukset. Heistä pienestä pitäen ollut todella paljon seuraa toisilleen. Ei ollut mustasukkaisuutta, ja samat lelutkin kiinostavat.



Kaksi seuraavaa lasta ovat sitten melkein 3 vuoden ikäerolla, tarkalleen 2v8kk. Isompi oli vauvan syntyessä todella hankala, mustasukkainen ja uhmakas. Mun mielestä pieni ikäero olo paaaljon parempi:)

sen aikaa kun käy esim. lenkillä tai kaupassa. Kätevää jos sellainen on omasta takaa.