Miten naiset pärjäisitte, jos jäisitte ensi viikolla yksinhuoltajiksi? Minkälaiseen asuntoon

Jos mies kuolisi, henkivakuutuksella maksaisin loput lainat. Eli jäisimme nykyiseen omakotitaloon.



Jos eron vuoksi yh.ksi, pitäisi muuttaa johonkin pienempään ja halvempaan, tähän ei olisi varaa, mies jäisi tähän.



Uskon, että pärjäisin. Vaikka toivon, ettei niin käy ikinä.

taloudellisesti ja käytännössä ihan ok. Olisi varaa jäädä nykyiseen taloonkin, mutta tuskin jäisin, koska se olis mulle ja yhdelle lapselle ihan liian iso. Olisi varaa, vaikka erottais, kuolintapauksessa myös.



Vaikeinta olisi varmaan selittää noin yhtäkkinen asia lapselle, oli kyseessä sitten kuolema tai salamaero. Ja itsekin voisin tunteissani hieman hämmentyä.

Niinkuin tähänkin asti. Olen aina ollut lapseni kanssa kaksin ja jatkaisimme asumista mukavassa asunnossamme etelä-Helsingissä edelleenkin.

Olen ollut totaaliyh, joten mitenkään musertava tilanne se tuskin olisi. Tosin nyt olisi kaksi lasta yhden sijasta.



Muutettaisiin varmaan kaksioon tai kolmioon (asumme nyt kerrostalokolmiossa, 2 lasta ja 2 aikuista).

Suurin osa huonekaluista on minun, jotka olen hommannut ennen kuin olemme miehen kanssa muuttaneet yhteen, joten olettaisin nappaavani mukaan suurimman osan (ja miehen luonteen huomioon ottaen hän varmaan tekisi mahdollisimman paljon lasten hyväksi muutenkin).



Eli tuskin mitään hätää olisi.

Kaksi lasta, 4h+k, käyn töissä ja saamme asumistukea.

Surullista sinänsä, että eron myötä sekä rahatilanne muuttui lasten ja minun osalta paremmaksi kuin myös kotitöiden määrä väheni.

myisin tämän, muuttaisin kenties pois hki, takaisin sinne, mistä olen muuttanut 20v sitten helsinkiin.



elämämme muuttusi järjettömän surulliseksi; en tiedä, miten jaksaisin ( elää ). lasten vuoksi olisi tietenkin pakko.



en halua enempää edes ajatella, en pysty, liian rankka aihe.

Olen säästänyt aika reilusti rahaa jo vuosien ajan. Mies ei sitä tiedä.

Mutta ei mulla mitään hätää taloudellisesti olisi, joten jäisin kyllä meidän omakotitaloon asumaan.

rahallisesti tilanne olis varmaan samanlainen kuin nyt tai vähän huonompi. Henkisesti voittaisin paljon kun uskaltaisin tästä "parisuhteesta" lähteä.

Nyt meillä on kolmio. Lapsilla yhteinen huone ja aikuisilla makuuhuone. Muuttaisimme 3 mahuuhuoneen asuntoon, jossa lapset saisi omat huoneet ja mulle oma huone.



Olisi varaa, kun ei tarttis miestä elättää. Ja aikaa jäisi harrastaa ja tavata ystäviä. Ja voisi ystäviä kutsua meillekin, kun ei ei olis mies jurottamassa paikalla.



Tätä on laskettu ja harkittu. Elämäni helpottuisi, kun suurin "lapsista" lentäisi maailmalle. Lapsille äärettömän rakas, joten sen suhteen olisin kusessa, jos kuolisi/lähtisi kokonaan lasten elämästä.

Jos ero tulisi, lapset jäisivät isänsä kanssa tähän, itse muuttaisin varmaan ensin vanhempieni mökille.

Olen pitkäaikaistyötön, joten jos sitten joskus ehkä saisin työmarkkinatukea tms, voisin palata takaisin kaupunkiin ja ehkä asua jossain yksiössä tms.

Lasten kanssa minulla ei olisi varaa asua (tuista tms. en tiedä, jos niitä saisi, sitten ehkä; mutta lapsille olisi varmasti parempi jäädä tuttuun kotiin).

Nyt olen hoitovapaalla, tarkoitus on mennä kesällä takaisin töihin. Joutuisin siis ainakin hakemaan sossuta rahaa ensi alkuun. Mutta tähän nykyiseen kolmioon jäisin puolitoistavuotiaan lapseni kanssa. Vanhempani varmaan auttaisivat rahallisesti myös jos tarve olisi. Sitten kun palaisin töihin niin pärjättäisiin lapsen kanssa vallan mainiosti kahdestaan. Jos tosiaan jäisin yh:ksi niin olisihan siinä totuttelemista kun mies on osallistunut lapsen hoitoon ja arjen pyörittämiseen lähes yhtä paljon kuin minäkin. Ja aika yksinäiseltä varmasti tuntuisi aluksi.

saisin lainat maksettua, niin eiköhän se jo helpottaisi paljon, lisäksi mulla säästöjä. Erossa minä joutuisin muuttamaan, mikä kyllä sapettaisi, mutta kiitos avioliittolain saisin ihan hyvän taloudellisen lähtötilanteen, niin uskoisin pärjääväni taloudellisesti. Henkisesti olisin aivan rikki ja en ihmettelisi yhtään jos sairastuisin vakavasti masennukseen tms. Lapsia 3, alle 6v.

ja se olisi varmaan kolmio, ihan kivalta paikalta ja kohtuullisen läheltä nykyistä kotia. Sinne muuttaisin kahden lapsen kanssa. Myöhemmin ostaisin asunnon halvemmalta alueelta ja mahdollisesti etsisin uuden työpaikan samalta paikkakunnalta. Taloudellisesti tilanne heikkenisi, mutta pärjättäisiin varmasti ihan kohtuullisesti. Täyteen työaikaan joutuisin siirtymään ja lapsille tulisi varmasti rankemmat päivät. Mulla on sellainen asenne, että selviän kaikesta tavalla tai toisella.

Muuttaisin varmaan aluksi vanhempieni luo lapsen kanssa, mies jäisi nykyiseen asuntoon. Sitten kun valmistuisin ja pääsisin "oikeisiin töihin", ostaisin pienen asunnon tältä samalta alueelta, kuin missä nyt asumme.

Mies varmaan jäisi tähän, mulla ei olisi intoa pitää yllä OKT:tä yksin. Ois pakko muuttaa aika paljon muutakin elämässä.



Mutta kyllä mä pärjäisin jos vaan selviäisin erosta, joka tulisi aivan puskista.



Myös miehen kuollessa en usko että jäisin tähän taloon yksin lasten kanssa, vaikka se rakas meille onkin. Vakuutus kuitenkin kattaisi lainat, joten taloudellisesti voisi ihan hyvin jäädä.

Muuttaisin ainakin ok-talosta pois, jonnekin lähemmäs vanhempiani, kerros- tai rivitaloasuntoon.



Aika rankkaa olisi sikäli, kun on yksi vaikeasti kehitys/liikuntavammainen 9v, vilkas ja pirteä 1v ja kesällä syntyvä vauva. Voi olla, että esikoinen joutuisi asumaan pysyvästi laitokseen, ottaisin sitten kotiin lomille ja kävisin katsomassa.



Eniten harmittaisi/mietityttäisi se yksinäisyys ja yksin kasvattaminen.

niin henkivakuutus korvaisi puolet talolainasta, jota ei ole muutenkaan enää paljoa jäljellä.



Jos taas mies löytäisi nuoremman, niin mies saisi valita maksaako lainaosuutensa kerralla vai lasten täysikäisyyteen mennessä, mutta kummassakin tapauksessa talo jäisi minulle ja lapsille (avioehto).



Minulla taas ei olisi mitään syytä harkita eroa, koska olen täysin tyytyväinen avioliittoome.

Ei tässä juuri mitään ole sellaista, jota en pystyisi itse hoitamaan. Isä kai sitten auttaisi, jos tulisi liian vaikea tilanne. Normaalit talon työt menee kyllä.



Talo on mun nytkin ja lainaa on aika vähän. Avopari ollaan, joten talosta ei tarvisi miehelle antaa mitään.

muuttaisin takaisin kotikaupunkiini, jossa muutkin sukulaiset asuvat. Varmaan ensi hätään joutuisin muuttamaan äitini luokse, kunnes saisin asunnon hankittua ja kelaan ja sossuun hakemukset.



Minulla on yksi lapsi, olen itse äitiyslomalla ja työtön. Luultavasti saisin heti töitä äitiysloman loputtua sukumme yrityksestä, jos muuttaisin kotikonnuille.

Miehen henkivakuutuksella maksettais loput lainat. Sit vaan elettäis eteenpäin.