Hassu kysymys,mutta onko normaalia että 10kk vauva ei itke?
Meidän 10kk ikäinen tyttö ei ole koskaan itkenyt 'kunnolla'. Hampaiden tullessa ei valvottu öitä ja jos vauva on itkenyt, se on ollut enemmänkin sellaista 'valittavaa'. Lapsi on pari kertaa pyllähtänyt niin, että naama on osunut lattiaan. Itkee ehkä 10 sekuntia ja on taas normaali. Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan, tuttavien lapset itkevät kurkku suorana mutta meidän tyttö ei ole koskaan sillä tavalla itkenyt..
Kommentit (18)
tasapainoinen ja onnellinen,todella nauravainen :) Mietin vain, että aina tällaiset pikkuseikat ovat olevinaan merkki jostain pahasta :( Mene ja tiedä sitten
ap
Mulla on työkaveri joka aloittaa joka aamu tavatessa ikuisen valitusvirren - jos ei muusta niin säästä. Joskus ollaan oltu samassa tilanteessa läsnä ja hänen tulkintansa on _aivan_ erilainen. Minä olen tämmöinen tylsä lässykkä, en niin jaksa käydä kierroksilla...
Että toiset itkee vauvana enemmän ja toiset vähemmän. Kyllä se lapselle vielä se temperamentti löytyy, ootahan uhmaikää :)
sukulaiset ja ystävät kyselevät vointiani jne, sanon että voin mainiosti. Vauva ei ole ikinä itkenyt yöllä täyttä kurkkua, on vain ilmoittanut nälästä tai märästä vaipasta. Kaikki ovat ihmetelleet, onko vauvalla kaikki hyvin. Vauvojen kuulemma täytyy itkeä.
ap
Mulla on työkaveri joka aloittaa joka aamu tavatessa ikuisen valitusvirren - jos ei muusta niin säästä. Joskus ollaan oltu samassa tilanteessa läsnä ja hänen tulkintansa on _aivan_ erilainen. Minä olen tämmöinen tylsä lässykkä, en niin jaksa käydä kierroksilla... Että toiset itkee vauvana enemmän ja toiset vähemmän. Kyllä se lapselle vielä se temperamentti löytyy, ootahan uhmaikää :)
On olemassa pieni osa lapsia, jotka ovat tyytyväisiä, eikä uhma- tai murrosiässäkään tule mitään suurta. He vaan kunnioittavat vanhempiaan, eikä ole syytä alkaa kapinoimaan heitä vastaan.
sukulaiset ja ystävät kyselevät vointiani jne, sanon että voin mainiosti. Vauva ei ole ikinä itkenyt yöllä täyttä kurkkua, on vain ilmoittanut nälästä tai märästä vaipasta. Kaikki ovat ihmetelleet, onko vauvalla kaikki hyvin. Vauvojen kuulemma täytyy itkeä. ap
Ei minunkaan itkenyt muuta kuin markaa vaippaa ja nalkaa, eika huutanut suoraa kurkkua vaan "valitti". Jos kunnon itkua tuli niin tiesin etta nyt koskee johonkin.
Ihana, alykas ihminen nyt isona.
On olemassa pieni osa lapsia, jotka ovat tyytyväisiä, eikä uhma- tai murrosiässäkään tule mitään suurta. He vaan kunnioittavat vanhempiaan, eikä ole syytä alkaa kapinoimaan heitä vastaan.
Siis ootko ihan tosissas. Sanoistasi saa sen käsityksen, että uhma- tai murrosikä johtuu epäkunnioituksesta vanhempia kohtaan.
Siis niillähän ei voi olla mitään tekemistä normaalin kehityksen kanssa...
Tä ni nii, vauvathan vierastaaki vaan siks kun ne on epäkohteliaita...............
Meillä on yksi sellainen kolmesta, jospa sinullakin.
Jos lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti, ei ole syytä huoleen:)
Rakasta lastasi!
Tyttö voi hyvin ja on luonteeltaan vahva. Tuntee olonsa koko ajan tyytyväiseksi ja turvalliseksi niin ei syytä itkuun. Ei itke tyhjästä.
Meilläkin, jos 10kk taapero itkee, niin hän lopettaa lähes välittömästi, kun saa lohdutusta. Itkut tulevat yleensä vain, kun sattuu. Useimmiten tulee oltua lähellä ja saan otettua syliin niin pian, että itkun äänet ovat meilläkin melko harvinaisia. Pari kertaa on itkenyt pidempään, mutta aina siis aiheestaja lopettaa pikimmiten, kun ei enää tarvetta/syytä itkeä.
On olemassa pieni osa lapsia, jotka ovat tyytyväisiä, eikä uhma- tai murrosiässäkään tule mitään suurta. He vaan kunnioittavat vanhempiaan, eikä ole syytä alkaa kapinoimaan heitä vastaan.
Siis ootko ihan tosissas. Sanoistasi saa sen käsityksen, että uhma- tai murrosikä johtuu epäkunnioituksesta vanhempia kohtaan. Siis niillähän ei voi olla mitään tekemistä normaalin kehityksen kanssa... Tä ni nii, vauvathan vierastaaki vaan siks kun ne on epäkohteliaita...............
erittäin kiltti vauva 4kk. On alusta asti nukkunut yönsä kokonaan, ei ole kuin muutaman kerran itkenyt suoraa huutoa, naureskelee eikä vierasta.
Sukulaiseni on ihan ymmällään että voiko noin kilttiä lasta olla ja vastaus on että voi. Ja ihanaa että muillakin on ihania vauvoja.
erittäin kiltti vauva 4kk. On alusta asti nukkunut yönsä kokonaan, ei ole kuin muutaman kerran itkenyt suoraa huutoa, naureskelee eikä vierasta. Sukulaiseni on ihan ymmällään että voiko noin kilttiä lasta olla ja vastaus on että voi. Ja ihanaa että muillakin on ihania vauvoja.
Meillä samanlainen 3,5kk tytsy. Itkee vain vaatteita pukiessa ja väsyneenä ja nälkäisenä, muuten pelkkää hymyä. Kaikki ihmetelleet miten hyväntuulinen ja "helppo" lapsi. Olen odottanut muuttuuko tämä jossain vaiheessa. Ihanaa jos hän olisi tuollainen persoona pitempäänkin! :)
erittäin kiltti vauva 4kk. On alusta asti nukkunut yönsä kokonaan, ei ole kuin muutaman kerran itkenyt suoraa huutoa, naureskelee eikä vierasta. Sukulaiseni on ihan ymmällään että voiko noin kilttiä lasta olla ja vastaus on että voi. Ja ihanaa että muillakin on ihania vauvoja.
Meillä samanlainen 3,5kk tytsy. Itkee vain vaatteita pukiessa ja väsyneenä ja nälkäisenä, muuten pelkkää hymyä. Kaikki ihmetelleet miten hyväntuulinen ja "helppo" lapsi. Olen odottanut muuttuuko tämä jossain vaiheessa. Ihanaa jos hän olisi tuollainen persoona pitempäänkin! :)
olematta ilonpilaaja, pakko todeta että tuohan itseasiassa on sitä helpointa aikaa (vaikka yöllä joutuukin ehkä syöttämään)..
mutta voi tosiaan olla, että sitä temperamenttia alkaa myöhemmin löytyä... meidänkin tyttö oli todella tyytyväinen, aurinkoinen, rauhallinen ja vähäitkuinen tapaus (känisi vähän nälkää jne., mutta todella harvoin itki ihan kunnolla) aina siihen asti, kunnes omaa tahtoa alkoi löytyä siinä 1 v 2 kk iässä. Nyt kaksivuotiaana sitä itkuakin (protestisellaista) tulee monta kertaa päivässä, kun asiat eivät mene oman mielen mukaan. Aurinkoinen ja rauhallinen meidän tyttö on yleensä edelleen, mutta kyllä sitä tulta ja tappuraakin löytyy.
mutta sitten muuttui.. Nauroi ja hymyili, ei itkenyt nälkää, ei hampaita, ei väsymystä ei mitään, ei edes mustelmaa silmäkulmassa. Ei tylsistynyt vaikka pitkiäkin aikoja matkustettiin ym. Jossain vaiheessa mun mies vihjaili että onkohan tuo enää normaalia.. :D no sitä ihanaa aikaa kesti reiluun vuoden ikään.. Nyt on täysin normaali kiukutteleva (ja myös itkevä) 2v tyttö.
että onko tuo NORMAALIA niin ei. Normaaliahan se ei ole ttä vauva ei itke. Monestihan puhutaan lapsista joille vanhemmat huutavat koko ajan tai muuten laiminlyövät että lapset oppii miellyttämään ja ivät uskalla näyttää negatiivisia tunteita. Ei tietenkään niin ettäkö teidän vauvallanne se johtuisi tästä, mutta kehottaisin kyllä rohkaisemaan lastanne näyttämään myäs niitä ei niin edustavi puoliaan ja antaa lapsen oskus vähän sittne känistäkin eikä heti riehnittää apuun. Näin lapsi oppii että on aivan hyväksyttyä näyttää myös negatiivisia tunteita. Ja tiedän kyllä mistä puhun koska nykyään psykologilla käyn läpi näitä asioita kun olin tosi pitkään se aina iloinen, hymyilevaä, aurinkoinne kiltti ja ihana lapsi kunnes nykyään aikuisena se kaikki siään padottu viha ja aivo on alkanut pulppuamaan ja se oma sisäinen lapsi nostamaan päätään ja sanomaan ei. Jäi vaan niin hyvin mieleen psykologin sanat että lapsi pyrkii ÁINA tekemään sitä mitä saa kiitosta ja hyväksyntää.. minulla se oli tämä ihana aurinkoisuus ja iloisuus ja täydellisyyden tavoittelu.
Jossain vaiheessa se ainainen hymyilykin vaan alkaa vituttamaan ja alkaa miettimään että olenko minä tosiaan tämmöinen eikä usko tulevansa hyväksytyksi jos e aina ole naama näkkärillä.
Tämmöinen näköknta vaan asiaan.. Itse yritä aina oman tyttöni kohdalla välttää sanomista "elä itse" ei tässä nyt mitään hätää" jne.. vaan pikemminkin kannustan asta näyttämään tunteensa sanomalla esim että "äiti ymmärtää että sinuun sattui ja itke vaan, kotona saa itkeä ja ei aina tarvitse olla iloinen yms.."
tuota kirjoitusvirheiden harmoniaa kun nykyisessä läppärissä on kirjaimet niin lähekkäin että nopeasti kirjoittaessa usein jää jokin kirjain kokonaan pois.. sorge. :)
Mulla samanlainen tyttö, nyt jo 10-vuotias ja on niin ihana vieläkin, että tekisi mieli halia sitä vaan koko ajan. Fiksu ja suosittu kaverina, ei mene muotioikkujen mukana, vaan uskaltaa olla oma itsensä eli aivan ihana lapsi.
Myöskin hänen mielipiteensä ovat varsin fiksuja. Saatan äitinä jäädä joskus oikein miettimään niitä pitkäänkin. On auttavainen, empaattinen jne.
Pelottaa kun murkkuikä tulee. Miten käy, kun kaverit muuttuvat yhä pinnallisimmaksi. Nyt jo kypsynyt muutamaan kaveriin, joille jotkut vaatemerkit ovat suurempaa kuin elämä:(