Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa!
14.03.2011 |
Pelkään että olen tulossa hulluksi tai jotain. Olen alkanut vakavasti epäillä ettei minusta olekkaan perhe-elämään. Haluaisin asua yksin. Tämä ei ole mikään päähänpisto vaan olen ajatellut näin jo kuukausia. Mitään ei ole tapahtunut, kaikki on hyvin, perhe voi hyvin. Meillä on yksi lapsi, aloittaa tänä vuonna koulun. Rakastan lastani yli kaiken, olen aina hoitanut häntä hyvin. Mutta en jaksa enää perhe-elämää. En jaksa jatkuvaa sekamelskaa, melua ja häslinkiä, jatkuvaa siivousta ja pyykkäystä ja aikatauluja ja kuskaamisia. Tämä kuulostaa naurettavalta mutta aivan aidosti olen väsynyt näihin elämän perusjuttuihin. Juuri tämän vuoksi pelkään että olen psykoottinen tai jotakin, ja asiat luisuvat käsistä.
Kommentit (11)
Minulla on samanikäinen lapsi plus pari koiraa. En käsitä, miten teidän arkenne on sitten tuollaista jatkuvaa häslinkiä ja sekamelskaa? Okei, mun lapseni ei harrasta mitään aikatauluun sidottua, joten mun ei tarvitse kuskailla, mutta kuitenkaan ei ole toista aikuista tätä arkea jakamassa.
Työ-/hoitopäivän jälkeen lapsi jää usein ulos, mä saan rauhassa käyttää koirat ja laitella ruokaa, syödään yhdessä ja vaihdetaan kuulumiset, lapsi leikkii, mä katson Emmerdalea tms., ennen kuin huomaankaan on taas ilta ja lapsi menee nukkumaan, ja mulla on ilta omaa aikaa käydä koirien kanssa vielä lenkillä ja katsella tellua, lukea tms.
Ei siis ole tarkoitus käännellä veistä haavassa, ihmettelen vain miten teidän arkenne rakentuu, kun en omaani koe ollenkaan yhtä raskaaksi. Pyykkiä pesen kerran viikossa, jäljet siivoan aina heti - ei meillä silti ole "jatkuvaa siivousta ja pyykkäystä".
Tekeekö miehesi tarpeeksi kotitöitä sitten, hoitaako kuskaamisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö niitä harrastuksia voi vähentää? varmaan on lapsellekin raskasta jos pitää koko ajan olla menossa.. miten mies? mihin osallistuu? ei mikään ihme, että olet väsynyt... väsyin itsekkin kun luin tekstisi... elämä on liian lyhyt, tee siitä järkevämpi... sulla on siihen oikeus ja vain sinä itse voit tehdä siitä paremman! voimia ja tsemppiä! keskustele miehesi kanssa... jos ei kerro niin ei osaa toinen arvata ja ei varmaankaan osaa lukea sun ajatuksia...
Meillä on ahdas asunto joka häiritsee mua. Meillä on aina tavarat levällään. Kerran viikossa pyykkääminen ei tulisi kuuloonkaan, muuten en ehtisi viikonloppuna muuta kuin tuijottaa pesukonetta. Imuroin lähes päivittäin, meilläkin on lemmikeitä.
ap
Miten voi tulla niin käsittämättömän paljon pyykkiä?
vaikka 3-henkinen perhe - mies ja minä urheilemme 4/krt vko. Kaikki jotkat tietävät mitä liikunta on tietävät myös pyykkimäärän! :-) Siinä ei mitään ihmeellistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
marttaliiton sivuilla on ihan hyviä vinkkejä tähän. mutta hidastaa voi ihan konkreettisestikin. tee rauhassa ne asiat joita teet. tämä on ihan käytännössä kokeiltua. olen aina ollut ihminen, jonka pitää saada kaikki tehtyä valmiiksi ennen kuin on aloittanutkaan minkään tekemistä. tämä on monesti johtanut todella uupuneeseen oloon ja hirvittävän paljon jää tekemättä, kun ajattelen, että kun tähän nyt kuitenkin menee niin kauan aikaa ja tämä on kuitenkin niin mahdottoman raskasta jajaja...
yhtenä päivänä tuskailin kehitysvammaisen lapseni hitautta pukemistilanteessa kunnes yhtäkkiä aloinkin miettiä, josko kannattaisi tuskastelun sijaan vain testata hänen tapaansa elää. aloin ihan tietoisesti tehdä asioita rauhassa, en suostunut miettimään sitä, miltä kaikelta juuri sillä hetkellä tekemäni asiat vievät aikaa, vaan keskityin vain siihen, että nyt juuri teen tätä (juuri nyt vain ripustan pyykkejä kuivumaan. juuri nyt lähden viemään lasta harrastukseen. juuri nyt sitä ja tätä.)
oman pään mehiläispesä rauhoittui samantien. toki vanhat tavat herkästi pyrkivät takaisin, mutta huomasin, että minulla on selvästi enemmän mielenrauhaa ja kärsivällisyyttä, kun keskityin elämään pelkästään kulloistakin hetkeä. ja yllättäen sain paljon enemmän aikaiseksikin, kun en yrittänyt hosua kaikkea valmiiksi niin sanotusti jo eilen. kokeile vaikka yhden päivän ajan niin näet toimiiko sama sinulla, vai täytyykö sinun etsiä jotain muuta apua.
ja tässä vielä linkki marttojen sivuille.
http://hidastaelamaa.fi/2011/03/martat-10-vinkkia-hidastamiseen/
tekstiä näillä palstoilla sataan vuoteen. Hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaipaat rauhaa ja yksinoloa niin voisko mies hoitaa lapsen harrastuskuskaukset ja käydä vaikka sillä aikaa kaupassa niin saisit olla rauhassa kotona sen aikaa? Tai aloita joku oma harrastus että saat olla itseksesi sen aikaa?
Ja tuli mieleen vielä että suhtaudutko siisteyteen turhan tiukasti? Kannattaa ottaa 2-4krt/kk siivooja jos suinkin rahat riittää! Kun tulet töistä niin on ihanan siistiä! Meillä 3kpl pieniä ja otimme viime talvena siivoojan ja se kyllä tepsii sikäli että kun kun kerran viikossa on perusteellinen siivous niin kämppä pysyy monta päivää ihan siistinä.
Mutta jos kovasti ahdistaa niin käy ihmeessä juttelemassa jossain.
Ja jos se ei ole mahdollista, niin yritä ainakin miettiä, että lapsesi kasvaa koko ajan ja pystyy olemaan jatkuvasti itsenäisempi. Tietysti tulee tarvitsemaan sinua, mutta jossain vaiheessa tulee ainakin meteli ja häslinki siltä osalta hiljenemään.
Mutta väsymys voi olla tuo avainsana tuntemuksiisi, väsyneenä ajatus kulkee oudosti ja pienetkin asiat ovat maailmanloppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies on mielellään lapsen kanssa että välillä pääsen muutamaksi tunniksi "pois". Mutta on alkanut tuntua että haluaisin olla KOKO AJAN YKSIN, ilman vaatimuksia, ilman aikatauluja. Olenko mielisairas? Tämä on pelottavaa.
ap
Kaikki hyvin mutta tuntuu, että pää hajoaa kaikken ylimääräisen sählinkiin.
Yksi kysymys sulle: oletko itse ainoa lapsi? Minä olen ja tuntuu, että se on osasyynä tähän kaikkeen. Olen tottunut olemaan yksin ja rauhassa ja se on minun energianlähteeni.