Mikä oli mielestäsi parasta lapsuudessa? Onko lapsellasi mahdollisuus samaan?

Isossa lapsijoukossa, ilman valvontaa.

On lapsillani mahdollisuus samaan.

Syötiin lihapiirakkaa tai -pasteijaa ja maattiin sohvalla.

Oli ihanaa lukea Akkaria ja herkutella tuoreella sämpylällä.

Mun lapsilla on myös mahdollisuus samaan. Mä olen kotona, vaikka lapset ovat jo isoja ja leivon paljon.

Omillani on mahdolisuus samaan

maaseudulla... siellä oli turvallista, kaikki tunsivat kaikki, siellä mentiin ja lujaa... Nykyään en osaa kuvitella päästäväni lapsemme samalla tavalla...

kotona leikkien, tehden läksyjä, syöden yhdessä.



Lapsellani ei tule olemaan mahdollisuutta moiseen viikolla eikä viikonloppuisin kiitos minun ja mieheni vuorotöiden... (Kumpa jo löytäisin uuden työn niin tämäkin tilanne saataisin muuttumaan :( )

huvipuistoja tai sirkuksia?

ja joo, lapseni saa saman.

huvipuistoja tai sirkuksia?

itse tykkäsin enemmän mukavista rutiineista ja asioista, joita osasin tehdä jo itse. Sirkuksessa saa vain töllätä ja huvipuistossakin osallistuminen ja itse tekeminen on rajattua.

Luulen että on, mutta ei samalla lailla kuin minulla.



Isäni on käsittämättömän ihana ihminen!

sellaisessa ympräistössä, jossa oli paljon lapsia. Tämä helpotti lapsen elämää, joka oli kotona ihan kauheaa.



Lapsia ei asu meidän lähellä syrjäseudulla, mutta muutoin voin tarjota sata kertaa paremman lapsuuden omille lapselleni.

Huvipuistoihin ja ulkomaille. Ja kyllä, omien lapsien kanssa matkustamme joka talvi ulkomaille ja sitten kesällä kierretään suomea. Pidin myös siitä kun minulla oli sisko ja kaksi veljeä. Aina lomalla tehtiin sitten kaikkea kivaa, koskaan ei tarvinut olla yksin. Tämän takia halusin itsekin monta lasta ja meillä on nyt neljä :) Lapseni ovat siis saaneet juuri ne asiat mitkä itse koin hyviksi lapsena.

Kyllä mun lapsuudessa oli parasta huolehtivat ja rakastavat vanhemmat.



Samaa toivon pystyväni omille lapsilleni antamaan.



Lomamatkat ja huvipuistot on sitten vaan ihan kuorrutusta siihen päälle.

harrastuksia?

harrastuksia?

Umpiväsyneenä talvi-iltaisin raahautumista, kun on juuri saanut koulun jälkeen olla kotona pari tuntia, bussilla toiselle puolelle kaupunkia, sieltä kotiin klo 19/20.

Ei ole mahdollista enää nykyään. Kaupungissa ei ole koskaan pimeää eikä hauskoja, lapsillekin sopivia, vaikka joskus vähän jännittäviäkin kuunnelmia enää lähetetä iltaisin. TV on korvannut radion.

ja lapseni myös nauttivat omista itse valituista harratuksistaan.

No mä kyllä kaipasin harrastuksia ja kavereita ihan tavattomasti. Asuttiin maalla eikä siellä ollut oikein kumpiakaan.



Siitä huolimatta mulla oli rakastavat ja huolehtivat vanhemmat. Kyllä ne harrastuksiin kuskasivat, mutta olisin kaivannut vielä enemmän.

Että vanhempani rakastavat minua. Joten en kyllä edes osannut ajatella että se olisi joku hyvä asia. Se oli itsestäänselvyys minulle. Koin siis hienona sen että vanhemmat vei meitä matkoille ja ottivat mukaan juhliin. Esim. monta hienoa muistoa on sukulaisten häistä ja synttärijuhlista. Meillä lapsilla oli aina tosi hauskaa. En kaivannut mitään harrastuksia. Soitin pianoa toki mutta ei se minulle niin tärkeää ollut. Matkat, juhlat ja se että kaverit tuli yökylään, ne jutut muistaa parhaiten.

Se on aikaa jota kaipaan. Nyt vietän samaisella perntömökillä kesät lasteni kanssa. Silloin varsinkin tulee ikävä lapsuuden kesiä, ja omia vanhempia.