Mikä oli mielestäsi parasta lapsuudessa? Onko lapsellasi mahdollisuus samaan?

Suomenlahden saaressa. Ei telkkaria, kännykkää, tai tietokonetta, vaan uintia, kalastusta ja leikkimistä kavereiden kanssa.



Ei ole mökkiä enää ja tuskin nykynuorta saisi ilman elektroniikkaviihdehärveleitään mihinkään. No, ehkä kahdeksi vuorokaudeksi?



Harrastuksia en kaipaa. Olen iloinen että osaan soittaa pianoa, mutta pakkopullaa se lapsena oli. Olisin pärjännyt ilmankin.

minullekaan tullut ekana mieleen, että kun vanhemmat huolehtivat ja rakastivat (lähinnä äiti toteutti tämän), se oli itsestäänselvää! Ja haluaisin sen olevan omille lapsilleni itsestäänselvää myös. Mieleen tulivat ulkoleikit mökillä ja kotona ja sisäleikitkin, kun ei ollut kiire mihinkään. Lähinnä kesät olivat loputtomia ja ihania, huokaus... Olen pitkän linjan kotiäiti ja samaa haluan lapsilleni antaa.

perjantaina koulusta kotiin, kun tiesi että on viikonloppu ja äiti aina kotona. Itse en ole kotiäiti, joten ihan samaa en voi lapsilleni antaa. No, toisaalta esikoinen sanoo, että oli ihanaa kun sai olla rauhassa koulun jälkeen kotona. Että hän nautti kun sai olla yksin, kun sisarukset oli vielä tarhassa...



Lisäksi tykkäsin Linnanmäki-keikoista serkkujen kanssa = Lapset ovat myös käyneet joka kesä.

Myös vieraiden käynti oli kivaa ja jännää, kun vanhemmat höpöttivät yömyöhään ja itse kuunteli sängyssä ja nukahti puheensorinaan. Samaa eivät omat lapset saa, koska meillä ei käy vieraita yhtään niin usein kuin lapsuudenkodissani kävi.

Lapsillani on mahdollisuus samaan samalla mökillä. Se on myös minulle rakkain paikka maailmassa.



Parhaita muistoja on myös urheiluharrastukseen liittyviltä leireiltä, osaan vieläkin kuvitella nenässäni sen urheiluopiston tuoksun jossa aina käytiin :) Samoin kisareissut olivat kivoja.



Mieleen on jääneet myös leikit pihan lasten kanssa, tuntui että kaikki olivat aina ulkona ja isolla porukalla leikittiin kirkkistä, kymmenen tikkua laudalla ja rosvoa ja poliisia.



En mä hyvipuistoja muistele, ei silloin kauheasti edes ollut muuta kuin Lintsi ja me asuttiin pienenä Lintsin vieressä että siellä tuli käytyä aika usein.

Ei ole mahdollista enää nykyään. Kaupungissa ei ole koskaan pimeää eikä hauskoja, lapsillekin sopivia, vaikka joskus vähän jännittäviäkin kuunnelmia enää lähetetä iltaisin. TV on korvannut radion.

ja kyllä, lapsellani on mahdollisuus saada ihan samat jos vain haluaa! tarjoamme parhaat mahdolliset edellytykset tähän touhuun, paremmat kuin itselläni oli silloin, esim. päästä kilpailemaan.

Mulla oli ihana metsä kodin lähellä. (Nykyisin se näyttää kyllä ihan tavalliselta mäntymetsältä, kuiva kangasmetsä). Mutta lapsuudessani se oli oikea peikkometsä, jonne vein leikkieläimiä yms. :)

ja tiellä pelattiin vaikka mitä. Koko ajan oltiin ulkona. Hyvät muistot!

kun ovat aikuisia, he tulevat vastaamaan samalla tavalla. Ei ole jäänyt päällimmäisiksi mieleen huvipuistot ja harrastukset.

yleensä meille tuli mun kavereitakin, jotka olisi muuten menneet tyhjiin koteihin. Yhdessä tehtiin läksyjä ja äidiltä riitti välipalaa kaikille. Sitten touhuttiin pihalla isolla porukalla, pelattiin, leikittiin, oltiin vaan. Jos joku yritti jotain kiusata sai kimppuunsa monta heikomman puolustajaa.

Samaa yritän tarjota lapsilleni, olen kotiäiti ja tulevaisuudessa pystyn työskentelemään kotoa käsin. Asumme maalla, mutta onneksemme lähellä (5km säteellä) asuu 4 mutta lapsiperhettä, niin kavereita löytyy täältäkin ja kovasti olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että ketään ei jätetä yksin ja tyhmille saa sanoa vastaan.

kun isovanhemmat hoiti meidät kouluikäisiksi asti. Ei tarvinnut aamulla herätä päiväkotiin. Omalla lapsellani ei valitettavasti tule olemaan samaa mahdollisuutta, koska isovanhempansa ovat iäkkäämpiä kuin minun aikanaan.

Lehmiä, sikoja, kanoja, lampaita jne. Perinteistä heinäntekoa, paljon serkkuja joiden kanssa leikittiin. Omalla lapsella ei ole maalaistalo-mummoa :(

päällimmäisenä mielessä se naapuruston lapsien kanssa touhuaminen. Mentiin pitkin mäkiä ja metsiä ja hauskaa oli aina. Välillä käytiin syömässä ja taas jatkettiin. Samoin mieleeni on jäänyt se kun kesäisin pyöräiltiin isäni veljen maatilalle hoitamaan kilejä ja lampaita.

Omilla lapsilla on ollut mahdollisuus naapuruston lapsien kanssa mennä pitkin mäkiä ja metsiä ja keksiä leikkejä.

Ja niin kauan kuin miehen kototila oli karjatila, oli myös mahdollisuus hoitaa lehmiä ja vasikoita. Enää sitä mahdollisuutta ei ole.

koko perhe katsottiinpa sitten vain televisiota. Omat lapsetkin nauttivat hetkistä jolloin olemme kaikki kotona eikä tarvitse lähteä minnekään.

1. Perheen yhteiset kesälomat kakkosasunnolla Välimeren rannalla

2. Paljon kavereita kerrostalossa, jossa asuimme

3. Mummola maalla navettoineen kaikkineen



Pystyn tarjoamaan 1. + 2., mummolaa ei enää ole.

Onnellinen lapsuus ei näytä olevan rahasta kiinni!