Lue keskustelun säännöt.
Kellään syrjäytynyttä nuorta (täysi-ikäistä)
06.03.2011 |
kotona? Miten pärjäätte?
Meillä jo pari vuotta ollut tilanne aika hankala. Ei hae opiskelemaan, lukio jäi viittä vaille kesken, yhdessä työvoimakoulutuksessa ollut, mutta enää ei ole edes ilmoittautunut työnhakijaksi. Valvoo yöt (jossain), nukkuu päivät. On myös päihdeongelma.
Ei lähde nuorisoasemalle, jos varaan ajan. Tuntuu, että kaikki tiet ovat tukossa, en enää tiedä, miten auttaisin.
Kommentit (92)
22v. Päihdeongelmia, rikollista toimintaa, koulut jäi kesken....
Ei tuolle minkään voi.
Jos heitän pihalle, tulee viikon päästä takaisin, vaikka rikko ikkunan ja tulee siitä. Makaa sohvalla päivät. Yöt huitelee jossain.
Joskus aloittaa jonkun koulun/kurssin, pari kuukautta menee hyvin ja kohta taas ilmestyy sohvalle makaamaan.
Uhkailtu, kiristetty, lahjottu. Mikään ei auta.
On nähty sairaalakoulut, psyk osastot, koulukodit...Tuossa se taas löhöää, tekemättä mitään. Ei kuulemma huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksa sinäkin vielä 3. On tässä konstit vähissä, mutta pakko on pikkuhiljaa jotain keksiä, eihän tämä voi jatkua näin.
Pihallekaan ei voi omaa lasta potkia. Tuntuu, että menisi häneltä ainoa puheyhteys eli minä. Enkä tiedä, kenen nurkkiin sitten menisi makoilemaan.
Ihan aluksi otan yhteyttä tuonne Diakonissalaitokselle. Kiitos vielä 2!
Vielä jos jollain kokemusta, olisin kiitollinen kuulemaan, minkälaista elämänne on.
ap
22v. Päihdeongelmia, rikollista toimintaa, koulut jäi kesken....
Ei tuolle minkään voi.
Jos heitän pihalle, tulee viikon päästä takaisin, vaikka rikko ikkunan ja tulee siitä. Makaa sohvalla päivät. Yöt huitelee jossain.
Joskus aloittaa jonkun koulun/kurssin, pari kuukautta menee hyvin ja kohta taas ilmestyy sohvalle makaamaan.
Uhkailtu, kiristetty, lahjottu. Mikään ei auta.
On nähty sairaalakoulut, psyk osastot, koulukodit...Tuossa se taas löhöää, tekemättä mitään. Ei kuulemma huvita.
voihan itku
22v. Päihdeongelmia, rikollista toimintaa, koulut jäi kesken.... Ei tuolle minkään voi. Jos heitän pihalle, tulee viikon päästä takaisin, vaikka rikko ikkunan ja tulee siitä. Makaa sohvalla päivät. Yöt huitelee jossain. Joskus aloittaa jonkun koulun/kurssin, pari kuukautta menee hyvin ja kohta taas ilmestyy sohvalle makaamaan. Uhkailtu, kiristetty, lahjottu. Mikään ei auta. On nähty sairaalakoulut, psyk osastot, koulukodit...Tuossa se taas löhöää, tekemättä mitään. Ei kuulemma huvita.
voihan itku
Kyllä nuoren elämään vaikuttaa aika monet muutkin seikat, kuin kasvatus. Sen kerran, kun eksyt väärään porukkaan, se on menoa. Kaikki vaan eivät ole yhtä vahvoja.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin vanhempani alkavat olla seitsemänkymppisiä ja veli lähentelee neljääkymmentä. Oli välillä jotensakin elämässä kiinni, opiskeli ja oli naimisissakin, mutta avioero sai elämän häneltä jotenkin raiteiltaan. Aina ollut kyllä jotensakin erityismies.
Vanhempani ovat päätyneet siihen, että veli asuu heillä ja sillä siisti. Eivät edes ehdottele poismuuttoa, koska ei siitä tulisi mitään. Veli käy kyllä töissä, mutta muuten on ihan autettava: ei esimerkiksi kävisi suihkussa jos ei muistutettaisi.
lapsi käy nyt ammattikoulua vielä 1,5v, sitten menee armeijaan. kai sitä voisi pitää rajana,että jos sen armeijan suorittaa,niin selkärankaa löytyy elämään muutenkin... ehkä.
kamalaa olisi,jos oma lapsi olisi juoppo,joka majailisi kotona.
en tiedä,mitä tekisin. jos potkisin ulos,huonompaan jamaanhan se siitä menisi,kodittomana kaikenmaailman juoppojen ja narkkareiden kanssa,kuolisihan se. on niin lapsellinen vielä,ettei osaa itsestään huolehtia,vaikka aikuinen onkin.. kamala ajatus.toivottavasti reipastuu ja alkaa kasvamaan aikuiseksi meillä ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kylläkin b-mies, koska sillä on toinen korva kuuro. Elämä voi heittää ihmistä miten vain. Kaikki varmasti toivoo lapselleen reipasta, tavallista, onnellista elämää. Aina se ei vain mene niin. Ja siihen vaikuttaa niin monet asiat, että siinä on vanhempana aika voimaton olo joskus.
mm. rankka elämä, koulukiusaus, syrjiminen, huono luonne, tarkoitan sellainen, ettei kukaan pidä. ei kaikilla mene hyvin. Jotkut on vaan tuomittu epäonnistumaan.
Mistä näitä sikiää? Missä vaiheessa on kasvatus mennyt perseelleen?
voihan itku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeija ja lukio on käytynä, mutta amk on kesken, ja masentuneelta vaikuttaa. On ollut pienestä asti jotenkin sosiaalisesti rajoittunut, murrosiässä oli ihme porukoissa, ja jotain tuntuu olevan pahasti pielessä. En osaa auttaa, eivätkä vanhempanikaan. Heillä hän tuntuu lähinnä asuvan.
vaikeista asioista. Tämän asian kanssa on loppujen lopuksi niin yksin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille nuorille ei vain minun ymmärrys riitä, ei vaikka olen opiskellut alaa jossa minun tehtäväni olisi auttaa ongelmanuoria. En pysty tekemään sitä työtä sillä en kestä katsoa saamattomia nuoria jotka odottaa että kaikki tulee itsestään eikä minkään eteen tarvitse tehdä mitään. Sittenkun tulee niitä vastoinkäymisiä niin hajotaan niihin heti.
Yksi tuttavani joka on lähes holhottavani, on 20.v nuori nainen joka ei saa mistään otetta. Joka asiasta ikäänkuin hakee huomiota ja tekee kaikesta draamaa. Kaikki on niin helv**** vaikeaa! Enempää yksityiskohtia kertomatta asiat joista tyttö tekee ongelmia on täysin naurettavia säälin ja huomion hakemista. Ihankuin nuo nuoret ei tajuaisi että jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan. Ryhdistyisi!! Tekisi niin mieti ravistaa ja huutaa, mutta ei sekään auttaisi. Näitä on niin vaikea ymmärtää koska itse olin 20.v jo täysin itsenäinen työssä kiinni oleva NAINEN!
En tiedä mitä näiden kanssa tekisi, en todellakaan. Minusta jotenkin tuntuu että nämä nuoret on pääseet elämässä liian helpolla ja vanhemmat ovat paaponeet heidät pilalle. Ei olla saatu lapsuudesta tarpeeksi eväitä käsitellä pettymyksiä. (vain minun oma teoria) Omalta osalta yritän olla ymmärtäväinen ja kärsivällinen näitä kohtaan, mutta en anna maata kotonani puoleen päivään, yritän saada nämä osallistumaan kotitöihin, ja tekemään sen mielellään jos suinkin mahdollista. Toivon todellakin että 5.v kuluttua asia olisi muuttunut.
se yleensä on niinpäin että elämä on ollut liian vaikeaa, jolloin on lamaannuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ryhdistäydytä, ja ainahan tuollaisessa tilanteessa kyseessä on sairaus, joko mielenterveysongelma, tai päihdeongelma. Tai molemmat. Koulukiusaaminen ajaa tehokkaasti tuohon. Ikävää tuollainen haukkuminen, kun ei tunnuta asiasta mitään ymmärtävän.
Ystäväni on syrjäytynyt koulukiusaamisen takia. Kiusaaminen alkoi heti ala-asteella ja jatkui ylioppilaaksi pääsyyn saakka. Hänellä on myös ongelmia perheensä kanssa, varsinkin perheen isän, jolla ei kyllä taida olla kaikki kotona. Lukion jälkeen ystäväni työskenteli perheyrityksessä mutta sairastui keskivaikeaan masennukseen. Hänen isänsä mielestä masennus ei ole sairaus ja ystältäni kiellettiin mm jääkaapin, sähkön ja netin käyttö kotonaan.
Ystäväni pelasti ystävät, joita hänelle oli onneksi siunaantunut ja joilta hän uskalsi pyytää apua. En tiedä miten hänelle muuten olisi käynyt, sillä jo pankissa käyminen oli hänelle painajainen. Ystävien tuella hän kävi kuitenkin avaamassa itselleen säästötilin ja hankki verkkopankkitunnukset, ilmoittautui työkkäriin ja hankki oman asunnon. Nyt yritämme rohkaista häntä hakemaan kouluun mutta ymmärrettävästi se ei ole hänelle kaikkein helpoin asia. Hän on kuitenkin taiteellinen ja hyvä käsistään, joten uskoisin hänen pääsevän haluamiinsa kouluihin mikäli hän vain saisi rohkeutta. Pikkuhiljaa hän on myös saamassa korjattua välejään vanhempiinsa, joten luotan siihen, että hänen syrjäytyminen on saatu estettyä. Hänen asuntonsa on myös jonkinlainen tukiasunto, jossa on yksiöitä mutta myös yhteinen keittiö ja oleskelutila. Parasta on, että alun peloista huolimatta ystäväni on viihtynyt paikassa ja jopa ottanut kontaktia muihin asukkaisiin :) Olen niin onnellinen hänen puolestaan.
kanssasi. Periaatteesi "jokainen on itse vastuussa omasta onnestaan" on armoton. Olet varmaan nuori iältäsi toivon, muutoin kukaan meistä ei tuolla ajattelutavalla voisi koskaan missään elämäntilanteessa turvautua toisten apuun.
Ihmiset ovat erilaisia, nuoretkin. Kaikki eivät ole yhtä vahvoja ja lähtökohdatkin vaihtelevat. Toinen on valmis itsenäiseen elämään 18-vuotiaana, toinen ehkä 5 vuotta myöhemmin, jos silloinkaan.
ap
mutta voin hyvin uskoa, että hänestä tulee tällainen syrjäytynyt nuori/aikuinen. Surettaa jo valmiiksi. Mutta, toivon samalla, että tukitoimet jotain auttaisi...
Hgin sos lautakunta rahoittaa sellaista projektia, jossa ongemaisten nuorten vanhemmille ryhmiä. järjestettiin ainakin ennen Ihmissuhdetyö Filiassa Kuortaneenkadulla (kysy vaikka sieltä).
Siellä ainakin unohtuu ajatus että on ainoa, jolla on vaikea nuori ja voi saada oikeasti uutta näkökulmaakin. Suosittelen.
17-29-vuotiaille nuorille. Sieltä työntekijä voi tulla nuoren kotiinkin,jos nuori ei lähde tapaamaan työntekijää toimistolle.Auttavat nimenomaan syrjäytyneitä nuoria.