Diabeteslasten vanhemmat. Mistä olette huolissanne tällä hetkellä?

ketoasidoosista on juurikaan haittaa, sillä ainakaan meille ei kukaan asiasta ole koskaan sanonut.



Itse lähinnä pelkään mahdollisesti tulevia liitännäissairauksia, sekä tietenkin pahoja hypoja. Hypojen vaara kai kasvaa lapsen kasvaessa, kun hän liikkuu yhä enemmän kodin ulkopuolella ja ottaa itsestään hoitovastuuta -> ymmärtääkö aina ihan varmasti, että verensokeria on seurattava ja hypoglykemian välttämiseksi on syötävä riittävästi?



Viime aikoina on puhuttu siitä, että 1-tyypin diabetes voi olla parannettavissa joskus. Vaikka en ole uskonnollinen, rukoilen sen päivän koittavan mahdollisimman pian. Meidän lapsen ja kaikkien muiden pienten diabeetikkojen vuoksi.

jossain Diabetes-lehdessä, että D1 on teoriassa parannettavissa. Joskus tulevaisuudessa on edessä sekin päivä...



Jatketaan rukoilua.

Vuosi meilläkin takana ja arkeahan tämä jo on. Eniten harmittaa lapsen puolsta, kun ei haluaisi olla erilainen ja siksi ei oikein ole motivaatiota kodin ulkopuolella huolehtia itsestään. Hän mm saattaa syödä "vaan muutaman karkin" kaverin luona pistämättä ja illalla onkin sokerit 20.

Tulevaisuus huolettaa: koulunaloitus reilun vuoden päästä (kun päivähoidossa kaikki on sujunut todella hyvin) ja tietysti teini-ikä. Jaksaako tyttö hoitaa itseään? Mitä teemme, jos hän suhtautuu sairauteensa välinpitämättömästi? Miten saamme tytön motivoitua hoitamaan itseään mahdollisimman hyvin?

Takana diabeteksen rinnalla elämistä hänellä 13 vuotta. Nyt kova murrosikä ja teiniangsti päällä. Unohtaa laittaa inskaa ja ei välitä sokrujen mittauksista. Häpeääkin diabetesta.



Välillä aurinkoa päivässä, välillä suurta myrskyä.



Toivon, että muutama vuosi menee nopeasti.