Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuvailtaa minulle todella tarkasti, kuinka synnytyksessä ponnistetaan, kiitos!
18.01.2011 |
Sain nimittäin edellisellä kerralla täältä palstalta nevon, että kannattaisi ponnistaa aivan kuin olisi p..skalla.
Tuloksena oli n. 2,5 h:n ponnistusvaihe ja kauheat peräpukamat.
Kannattaisiko yrittää ponnistaa ikäänkuin emättimellä? Siis jos vaikka tampooni sisällä ja yrittäisi puskea sitä ulos?
Hengitätkö ponnistuksen aikana sisään vai ulos? Itse taisin melkein unohtaa koko hengityksen. Keskityin vain selviämään hengissä.
Kommentit (20)
kuin olisi paskalla, eli ei tuo neuvo minusta huono ole. Voisiko pitkään ponnistusvaiheeseen olla jokin muukin syy, kuin tuo saamasi neuvo? En mä osaa sen tarkemmin kuvailla, itse yritin aluksi ponnistaa liikaa emättimen aukolle päin, missä kohti kätilö neuvoi suuntamaan ponnistuksen taemmas. Ja johan lähti sujumaan.
Ennen ponnistamista hengitin kunnolla sisään, ponnistuksen aikana sitten ilmat pihisivät ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, sen voin sanoa, että kun minä hukkasin suunnan ponnistuksessa, kätilö painoi emättimen suuaukkoa että homma hoitui.
Ennemminkin voisin sanoa että kuvittele puristavasi pihalle todella suurta tampoonia.
Niin itse sen ainakin kuvailisin.
puskin niin että meinas taju lähteä mutta tulivat kyllä nopeasti ulos. Jälkeen päin aina ollu koko naama ja etenkin silmät katkeilleiden hiussuonten peitossa....
vaan alapään lihaksilla. Itseäni nauratti ekassa synntyksessä, että ihan kuin olisi jalkaprässiä ollut vääntämässä ;)
Ensimmäisessä puolimakaavassa asennossa piti kätilön osoittaa mullekin vähän väliä ponnistuksen suuntaa painamalla emättimen suuta. Ponnistin puoli tuntia, oli vaikea ottaa tarpeeksi happea supistusten välissä koska asennon takia jättimäinen vatsa painoi keuhkoihin asti. En silti tajunnut vaihtaa asentoa!
Toisen lapsen kohdalla halusin heti ponnistaa kontallaan, käsiä nojasin pystyynnostettuun sängynpäätyyn. Vauva tuli helposti ja painovoiman vaikutuksesta sopivaan tahtiin, eikä suuntaa tai hengitystä tarvinut sen kummemmin miettiä. Kannattaa siis kokeilla muitakin asentoja kuin kätilön "määräämää"! (mikäli tietysti oma+vauvan vointi sallivat tämän)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen ponnistanut 3 lasta jakkaralla ja yhden kontallaan.
gynen tarkastuksessa mua on pyydetty ponnistamaan niinku synnyttäessä, enkä ole näiden neljän synnytyksenkään jälkeen selälläni osannut ponnistaa mitään!
synnytyksessä. Elimistöni vain pakotti minut ponnistamaan eli kuin olisi hillitön ulostamisen tarve.
Aivan samantyyppinen refleksi kuin oksentaminen. Mietitkö sinä, kuinka oksentaisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisi kuvitella valtava tampooni. Minä kun taas kuvittelin koko ajan valtavaa p..kaa. Siinähän on selvä ero, ponnistaako emättimellä vai peräaukolla...(ainakin teoriassa). ap
Peräsuolihan on aika lytyssä kun se vauva puskee koko lantion läpi. Ja ihan siltä se tuntuu kuin kakka tulis. TOSI ISO VAAN ;D
Peräpukamat on ihan normaalit synnytyksen jälkeiset vaivat.
Eihän sitä hengitetä vaan vedetään leuka rintaan ku eka on vetastu kunnolla henkee, ja sit vain työnnetään. Sitten jos mahdollista, nopee hengenveto, leukarintaan taas ja työntö.
Sitten jos kätilö käskee rauhottuun niin sitten hengittää miten parhaaksi tuntee.
Eli ei siinä varsinaisesti hengitetä ees, eikä kannata äännellä koska kaikki voima menee siihen.
Ehkä seuraava kerta on sitten jo helpompi. Sehän on yksilöllistä miten nopeesti se lapsi tulee ulos! Ei ole yhtä ja oikeeta tapaa. Mutta oon tehnyt vain miten on neuvottu ja hyvin selvitty. Pohjalla on tosin aika hyvät vatsalihakset. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäistä ponnistelin 1.5 tuntia, sitten vasta kätilö sano miten. Ja kolme ponnistusta ja vauva oli ulkona
Seuraava tuli 4:llä ponnistuksella (5 minuuttia kirjattiin ponnistusvaihe)
makoilin vaan, ja yritin jotenkin ponnistaa kun käskettiin. Synnytys sitten venyi ja venyi.
Tokassa synnytyksessä taas ponnistutti niin valtavasti, että en olisi mitenkään pystynyt estelemään enkä miettimään suuntia. Sitä vaan otti henkeä ja pukkasi vauvaa pihalle peläten samalla että perse repeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutut ovat sanoneet että kontillaan tai synnytysjakkaralta oli parempi ponnistaa.
Esikoisen synnytin perinteiseen tyyliin puoli-istuvassa asennossa, mikä toimi ihan hyvin koska synntys oli nopea. Mutta nyt kun jälkikäteen ajattelen, niin luontainen asento olisi ollut kontallaan jotain tukea vasten. Mua ponnistutti jo ekan kerran kotona, ja silloin halusin vaan kontalleen, se oli vaan paras ja kivuttomin asento supistusten aikaan.
Mua auttoi kätiön neuvot paljon, eli kun hän sanoi että kuvittele ponnistaa selkärankaa pitkin.
Ensimmäistä ponnistin 1,5 tuntia kolmen kätilön avustamana. Oli aika rankka kokemus, joten toisen kohdalla päätin nopeuttaa urakkaa ja pinnistin kaikki voimani ponnistukseen. Se vaihe kesti vain viisi minuuttia, sillä seurauksin, että kohdunsuulle tuli 10 sentin repeämä. Ja eiku ommeltavaks=( Eli älkää kuitenkaan hoppuilko sen ponnistamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä ole mitään suuntia ajatellut, olen vaan ponnistanut. Tuli sieltä sekä lapsi että pari pipanaa. Ensin yritin niitä pipanoita pidätellä ja ponnistaa sitä tamponia, mutta kätilö vaan tuhahti ja sanoi, että ei tuosta mitään noin tule, pitää puskea kaikin voimin. Niin mä sitten tein, aina kun tuli supistus, ponnistin niin maan pirusti. Viisi kertaa kai ehdin ponnistaa ja vauva oli ulkona. En tiedä, mikä ponnistusvaiheen kestoksi tuli, mutta ei se kauhean kauan kestänyt.
Mä en pidättänyt hengitystä, vaan vedin keuhko täyteen ilmaa ja sitten ponnistaessani puhalsin sitä hiljalleen ulos. Ei katkeile verisuonet päästä (ja silmistä, kuten jollakulla täällä) niin helposti, ja uskon, että siitä saa voimaakin lisää. En mä urheillessakaan pidätä hengitystä.
en ponnistanut kakkaa vaan nimenomaan sitä "tampoonia" eli emättimestä sitä vauvaa ulos. Ihan eri asia on kuin kakan ponnistus. Ei ole sama mitä kohtaa ponnistaa. Sitten jotkut ponnistaa suu auki ja ilmat ulos, siinä menee kaikki teho pois. Ei myöskään naamaan, niin että naama verenpurkaumilla seuraavana pvnä. Joillakin on oikeen komee naama :D Eikä niskaan, niinkin jotkut osaa tehdä. Ei pitäs kuulua sellasta kitinää niinkuin usein näkee TV synnytyksissä, eli silloin tulee ilma ulos suusta!
ja kätilö sanoi ettei ole kakka vaan vauva. ponnistin vaa jotenkin (kai niinkuin kakkaa?) ja tuli 10min ulos.
puske alapään lihaksilla vaan vatsalihaksilla. Ihanko siis oikeasti se vauva pitäisi saada emättimen lihaksilla liikkumaan? Eikös ne ole liian alhaalla sitä varten ja tiellä, jos ovat jännittyneet?
puske alapään lihaksilla vaan vatsalihaksilla. Ihanko siis oikeasti se vauva pitäisi saada emättimen lihaksilla liikkumaan? Eikös ne ole liian alhaalla sitä varten ja tiellä, jos ovat jännittyneet?
ponnistin kovasti ekassa synnytyksessä, kun kätilö käski. Ja kyllä se oli vähän kuin olis isoa kakkaa tehnyt. Ponnistin oikein kovaa ja vauva tuli ulos yhdellä ponnistuksella ja repeämiä tuli. :/
Tokassa synnytyksessä olin mahd. rentona ja ihan vähän vaan ponnistin, kun supistus tuli. Lapsi tuli ulos 5 minuutissa ja ilman repeämiä. :) Kyllä se silloinkin tuntu vähän kuin olisi kakalla ollut, mutta en tosiaan kovin kovaa työntänyt.
Eli kai se on yksilöllistä. Kaikki ohjeet ei sovi kaikille tms.
Alue: Aihe vapaa
emättimestä ;) Ponnistuksen aikana ei hengitetä, vaan vedetään keuhkot täyteen ilmaa, pidetään suu kiinni ja ponnistetaan. Sitten muutama syvä hengenveto ja uusi ponnistus. Supistuksen aikana 1-3 kertaa näin.