"ystävästä"
Mulla on "ystävä", kenet olen tuntenu kolme-neljä vuotta. Tää aika ollaan oltu tiiviisti tekemisissä, soiteltu jollei nähtykkin, päivittäin.
Henkilö (tässä nyt vaikka nimellä Irma) sai lapsen yksinään, joka nyt on alle vuoden ikäinen.
Irma on alkanut seurustelemaan miehen (tai ehkä ennemin pojan) kanssa, joka on kaikkea muuta kuin vastuuntuntoinen. Poika petti Irmaa jo suhteen alussa, ja Irma valitti pojasta hyvin paljon kuinka se on kamala ja käytökseltään ala-arvoinen.
Sitten eräs kaunis päivä poika olikin Irman sanojen mukaan "aikuistunut" ja alkanut ottamaan vastuuta kuten vähintäänkin vuoden isäpuolen kuuluu. Ilmaisin mielipiteeni, ja epäilykseni kuten mielestäni ystävänä saa/voi tehdä.
Nyt Irma on niin onnesa kukkuloilla, ettei pidä enää edes yhteyttä minuun koska en halua/voi kyseistä poikaa tavata enkä halunnut heitä yhdessä meille viikonloppua viettämään.
Ystäväni laittaa lapsensa hoitoon lähes joka viikonloppu, jotta saa olla tämän pojan kanssa. Ja molemmiksi öiksi. Lapsi on liikaa heidän kuvioissaan. Myös lapsen poisantamisesta on ollut keskustelua Irman puolelta.
Onko mun velvollisuus oikesti mukamas hehkuttaa ah niin ihanaa onnea uudessa parisuhteessa, vai saanko pitää mielipiteeni lapsen parhaasta ja kenties ystäväni hyvinvoinnista (joka on aina ollut hiukan kyseenalaista, myös ennen tätä poikaa ja etenkin pettämisen aikana.)?
Itse asun pääkaupunki seudulla tällä hetkellä ja ystäväni keskisuomessa, joten välimatkan vuoksi emme edes vahingossa tapaa nykyisin.
Kommentit (8)
Jos mies ei ole narkkari tai väkivaltainen sinua kohtaan, niin ei ole mitään syytä olla sinun häntä tapaamatta. Jos mies on pettänyt ystävääsi, mutta ystävä on asian antanut anteeksi ja päättänyt jatkaa suhdetta, asian ei pitäisi kuulua sinulle mitenkään. Ymmärrän, että et välttämättä pidä miehestä, mutta ei ole sinun tehtävä määrätä ystävän elämää. Ystävät hyväksyvät toistensa puolisot.
On tietysti outoa ja ei-toivottavaa, jos ystävä puhuu lapsen poisantamisesta (kenelle?), mutta outo peruste sekin on olla tapaamatta tätä miestä.
Ei tietenkään ole mun asia kenen kanssa Irma seurustelee, ja onko mies nyt oikeastikkaan kamalan sopiva perheelliselle ihmiselle.
En vaan pysty näkemään yhtään hyvää syytä, miksi pitäisi ottaa meille kylään tämä mies (Irma todellakin saa käydä yksin ja lapsensa kanssa, milloin vain.) josta en pidä koska mies on kohdellut ystävääni huonosti, eikä sosiaalisessa mediassakaan ole kovin ruusuista kuvaa itsestään antanut.
Jos mies parin kk'n seurustelun jälkeen jo menee lapsen edelle, näen siinä jotain vikaa..
Kysyit että minne lapsi annettaisiin, kyseessä oli sosiaalitoimisto. (Asiaa en ole sen tarkemmin tutkaillut tahi kysellyt, kuinka "lapsestaan pääsee eroon", mutta sinne hän oli yhteyden ottamassa.)
Irman lapsi on minulle rutkasti tärkeämpi kuin Irman uusi mies, ja lapsensa etu menee mun silmissä Irman edun edelle.
Lähinnä rassaa se, ettei sitten pidetä mitään yhteyttä jos mä en halua/jaksa kuunnella "ah, ku poika vaihtoi lapseni vaipan ennen ku vietiin se hoitoon"-hehkutusta. Muu elämä toki kiinnostaa ja olen loputtomana tukena ollut ja tulen kai olemaankin.
eli ei ole sun kansa enää tekemisissä, koska et hyväksy hänen miestään.
En minäkään sellaista ystävää enää tarttisi.
Vaikka lasta ollaan antamassa pois miehen takia?
Kaikki pitää vaan hyväksyä ja hymyillä kauniisti? "voi kun kiva kun annat Nico-Petterin pois että saatte jorman kanssa olla kahden. Ihana kun Jorma pettää sua ja mainostaa sitä vielä sosiaalisessa mediassa! Todella söps tuo teidän onnenne! Ihanaa kun sinä valitat mulle kuinka karsee se mies onkaan"
Oikeasti?
Eikö ystävän apu menneessä (ennen poikaa) vaikuta, tai jatkuva tuki ja yöllisiin itkupuheluihin vastaaminen? Ystävänkö voi vaan hylätä, jos uudesta poikaystävästä ei pidä?
pienemmilläkin syillä.
Jos ystäväni ei voisi sietää mun miestä, niin aika vähän varmaan sen kanssa tekemisissä olisin, aika loogista.
ystäväsi uusi mies. Ja olla tukena jos hän taas pettää ja jättää. Sellaista on ystävyys.
ystäväsi uusi mies. Ja olla tukena jos hän taas pettää ja jättää. Sellaista on ystävyys.
Niin ilmeisesti. :/
En vaan tiedä, kiinnostaako minua enää siinä vaiheessa toimia taas paskasankona ystävälle joka on minut jo kerran "hylännyt" koska en pidä lasten laiminlyöntiä oikeudenmukaisena...
Harmillinen tilanne.
elämääsi, ei sun tarvitse mitään hehkuttaa, mutta ei sun tarvitse myöskään sanoa, mitä todellisuudessa ajattelet.