Mieheni huutaa ja karjuu uhmaikäiselle

näkee ettei miehesi ole aikuinen teidän perheessä eikä osaa keskustella asioista etukäteen. Miehesi luulee myös, että hän on vahva ja pätevä kun huutaa lapselle! Oikeasti heikot ihmiset huutaa ja itsensä hillitsevissä on voimaa!!



Pitäisi muistaa myös, että sitä saa mitä tilaa. lapsi opetetaan nyt selvittämään asioita huutamalla. Aikuisena myös lapsesi huutaa muille-myös teille kun osat vaihtuu. Jonain päivänä te olette vanhoja ja haluatte kohdeltavan itseänne sivistyneesti-eikö?

Koska äitinä tajuat asian puutu asiaan napakasti ja vaadi miestäsi käyttäytymään vastuullisen aikuisen tavoin. Tulette hämmästymään lapsessanne tapahtuvaa muutosta.



Kuten arvaatte tämä on tapahtunut omassa perheessäni ja siksi tiedän varmasti tämän huutamisasian. Minua harmittaa etten ymmärtänyt asiaa aivan varhaislapsuudessa. Mutta kun tajusin asian huutaminen loppui siihen ja lopputulos on tosi hyvä.



Katsokaa vaikka näitä suomalaisia leffoja. Esim. Taivaan tulet. YÄK!!!

Hyvä leffa pilattu älyttömällä rääkymisellä samoin tämä toinen kotimainen. Pelkään kauheasti, että se näytetään joskus ulkomailla -OPETUS FILMINÄ- miten suomalaiset kommunikoi.

Pelko ei ole turha! Aikoinaan Ryysyrannan Jooseppia näytettiin Ruotsissa monta kertaa vuodessa. Kyllä hävetti!

Myös mies sanoo, että olen liian lepsu kun en huuda enkä noppaa. Hän on ankara kasvattaja ja sattuu sydämeeni katsella touhua johon en pysty itse puuttumaan. Viimeinen vaihtoehtoni on muuttaa lasten kanssa muualle.

ja tiukalla kasvattamisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Miehesi on ehkä tyhmä kun ei opi vaikka oot sanonut.

Kumpikohan se uhmaikäinen lapsi oikein on?

Lapsen kuuluukin uhmitella tuossa iässä eikä sitä

voi estää ja ikätaso on otettava huomioon.

Ihan pieni lapsi ei voi edes käsittää kaikkea.

Sun pitäis saada tuo huuto, siis miehen, loppumaan jollain konstilla!!

Ja sun ei tarvii pelätä lastensuojelua, ethän sinä ole tehnyt mitään!!

ja tiukalla kasvattamisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Just näin on. Lapsia huomioidaan hellävaroen, ei huutamalla. Tiedän kokemuksesta.

napakka pitää olla mutta ei saa huutaa. Silloin lapsi van pelästyy liikaa ja toivottu tulos on päinvastainen. Oikeesti pitää jutella ja koettaa puhumalla selvittä miksi joku juttu mättää. On vaativaa mut palkitsee myöhemmin.

Huutamista paremmin meillä tehoaa se kun laskeutuu lapsen tasolle ottaen kevyesti olkapäistä kiinni, katsoo silmiin, sanoo matalalla ja vakavalla äänellä miksi ei saa tehdä jotain ja mitä siitä seuraa jos kuitenkin niin tekee.

Huutamista paremmin meillä tehoaa se kun laskeutuu lapsen tasolle ottaen kevyesti olkapäistä kiinni, katsoo silmiin, sanoo matalalla ja vakavalla äänellä miksi ei saa tehdä jotain ja mitä siitä seuraa jos kuitenkin niin tekee.

Ja olen yrittänyt saada miestäkin toimimaan noin, mutta mies vain suuttuu mulle ja huutaa sitten minulle, että ei sitten enää kiellä lasta ikinä mistään jos kerta ei lapselle saa sanoa mistään. Joko/tai on miehen linja. Jos vaikka laitan pyykkejä kodinhoitohuoneessa, kuulen oven läpi lastenhuoneesta asti kuinka mies karjuu kun lapsi tekee jotain väärää.

Mistä mä voisin hakea tähän apua ilman että mua tai miestä leimataan huonoksi vanhemmaksi? Että emme joudu lastensuojelun kynsiin tms.? Minä nimittäin olen rakastava ja hellä äiti, enkä haluaisi menettää lastani.

Minulla on ongelmia ekaluokkalaisen kanssa ja hakisin apua, mutta pelkään että "iso pyörä lähtee liikkeelle" ja olemme lastensuojelun syynissä ja lapsi ja koko perhe menee tiukkaan tarkkailuun psykiatrisine selvityksineen ja huostaanottouhkineen.



Mutta entäs jos sanot miehellesi, että siinä vaiheessa kun pitää kieltää tai komentaa, hän ei tee mitään, vaan pyytää sinut paikalle.



Tutustu MLL:n sivustoon lapsen ikäkehityksestä, ja printtaa sieltä toimintaideoita ja ajatuksia sekä lapsen kehitykseen ja ikätasoon liittyvää tietoa.



Miehesi toimii väärin, jollan ikivanhalla toimintamallilla ja ilmeisesti hänelle on huudettu pää punaisena aina, kun tehnyt jotain väärää tai ei-toivottua. Hän toisaa varmaan kotoa opittua mallia.

Tai sitten miehesi vaan ei jaksa sitä, että lapsella on oma tahto, ja omaa toimintaa siten että ei vaan istu paikallaan tai leiki sievästi ja sotkematta..

Se, että lapsi ei olekaan harmiton tai nukke vaan vaatii koko ajan vahtimista, ohjaamista, ojentamista, kieltämistä, perään katsomista, se voi miehelle olla hankala asia.



Mutta yritä lähteystä miestä toisella tavalla. Toiminta on ehdottomasti väärää.

Entäs jos esimies tulisi hänelle huutamaan aina, kun hän tekee väärin?

entäs, jos sinä huutaisit miehellesi aina kun tämä toimii ei-toivottavasti?

Huutamalla mikään ei mene perille; lapsi sulkee korvansa eikä viesti mene perille ja huutajan oma arvovalta ja auktoriteetti rapistuu. Pelkoon ja uhkailuun pertusta kasvatus ei tuota pitkäikäistä tulosta, jossain vaiheessa lapsi kasvaa, eikä enää pelkää eikä kunnioita, ja miten silloin hoidetaan nämä kasvatukselliset asiat?



Kyse ei siis ole "otteesta lapseen" nyt, eikä ensi vuonnakaan, vaan pidemmällä aikavälillä. Lapsi pitää saada tottelemaan puhetta siten, että taustalla on kunnioitus, ei pelko.