Jaahs meidän neiti taitaa olla aika suosittu:) Taas oli joku luokan pojista

Osalle ei muodostu itsetuntoa ja alkavat teinihuriksi, jakavat kaikille ja alamäki alkaa siitä. Mukaan tulee paskat miehet, huumeet ja alkoholi jne :)

näille pojille tämä ei ole oikeaa elämää lainkaan, ja määritä tippaakaan heidän elämäänsä missään vaiheessa. Selittäisitkö tarkemmin?

Tämähän se määrittää naisen elämää lapsesta

Taitaa määrittää poikienkin. Meidän adhd-poika on todella (todella!) kaunis lapsi, niin kaunis, että tuntemattomat pysähtyvät kadulla kehumaan jne. On raju, vilkas, sosiaalisesti kömpelö, mutta kas; tytöt tykkäävät! Ja kyse siis eskarilaisesta:D

näkönsä takia, vaan räväkkyyden. Eskarin komein poika tykkää kovasti. MUTTA tyttö jo noin pienenä tokaisi mulle, että kyllä voin ton x:n tyttöystävä olla, mutta ei sen kanssa voi naimisiin mennä, mä en jaksa kun ne muut tytöt koko ajan vaan yrittelee tulla meidän väliin. Tänäänkin yksi laski pulkalla jalkoihin, kun x halusi laskee mun kaa, eikä sen kaa...



Ei ennen vanhaan. Ton ikäsenä leikittiin nukeilla, eikä pohdittu parisuhdekiemuroita :D.

Ootko nyt äitinä jotenkin tosi tyytyväinen onnistuneesta kasvatuksesta tms? Tunnut olen niitä pinnallisia ihmisiä ketä elää lapsensa kautta. Mutta onnea nyt sitten tästä mahtavasta askeleesta lapsesi polulla....

ihastutaan sellaisiin ulospäinsuuntautuneisiin ja itsevarmoihin; he siis ovat suosittuja. Meidän tyttö siis ujo ja arka ja ollut kiusattukin, joten uskon että tekee kuitenkin itsetunnolle hyvää kun tykätään.ap

Osalle ei muodostu itsetuntoa ja alkavat teinihuriksi, jakavat kaikille ja alamäki alkaa siitä. Mukaan tulee paskat miehet, huumeet ja alkoholi jne :)

Kateus, huorittelu ja eristäminen.

En tajua miksi vanhemmilla (yleensä äideillä) on joku tarve kehuskella lastensa ihastumisilla ja ns.aikuisten jutuilla. Ihastuminen on ihan luonnollinen asia, joten miksi siitä pitää tehdä numeroa?! Ihan kun lapset olis jotain pikkuaikuisia ja on hassua kun ne puhuu jotain poika/tyttöystävä ja naimisiinmeno juttuja. Miksi pitää oikein heittää vettä myllyyn...

Enkä siis tarkoita, että ihastumisessa olis jotain pahaa tai että se ei olis hyväksyttävää!

älä AP välitä. Mukavaa, että tyttösi on nätti ja ilmeisesti myöskin mukava, eihän kukaan siitä luokan bitchistä tykkäisikään :D



Muistan elävästi kuinka kolmannella luokalla eräs Toni aiheutti niin paljon perhosia mun vatsaan ettei tosikaan!

Antoi sille ystävänpäivänä monta korttia, joissa oli sydämiä. Lähetteli tekstareita, on kysynyt opeltakin pääsisikö istumaan poikani viereen.

Poikaa ei kyllä ole ilahduttanut tällainen huomio yhtään, mutisee vaan kiusaantuneena että helkkari, keksisi nyt toi "Julia" jotain muuta tekemistä. Tytönkin tunteet on kyllä laimentuneet, kun ei ole saanut mitään vastakaikua.

Poikaa kun kiinnostaa vaan sähly, jalkapallo ja tietsikkapelit. Tytöt on kiinnostuslistalla ehkä viimeisellä sijalla :)

Itsekin ihastuin jo ala-asteella yhteen saman luokan poikaan ja ei se vielä tuossa iässä pitkälle mennyt. Hyvä jos edes viereen uskalsi istua ujostelematta! ;) Sit joskus 5-6 luokalla kokoonnuttiin isolla tyttö ja poikaporukalla jonkun kotiin aina koulun jälkeen ja tanssittiin hitaita! Oiii...sitä aikaa. Joo, ja ei musta mikään pillerinpyörittäjä huora tullut. Ihan tavallinen yhden vauvan kotiäiti olen.

Meidänkin ekaluokkalaisen tytön luokalla kaikki tytöt tykkää eräästä pojasta, joka on selvä adh-tapaus, vauhdikas ja kovaääninen jne.

Poika oli sanonut meidän tytölle, että menevät isona naimisiin ja hän ostaa ison timanttisormuksen. Kysyin, että mitä muut tytöt siihen sanoi, mutta ne ei kuulemma kuulleet, kun he oli jossain nurkan takana. En ole asiasta ollenkaan innoissani:)

paras kaveri on poika.



Mua ärsyttää kun sen pojan äiti on niin innoissaan tästä paras kaveri -suhteesta ja koko ajan höpisee että ne on tyttö- ja poikaystävä ja syöttää niille kaikkia naimisiinmeno, hää yms juttuja. Puhuttelee mun tyttöäkin jo miniänä :o



Ihan älytöntä touhua, eikö ne voisi vielä tuossa iässä olla ihan vaan kavereita :|

paras kaveri on poika.

Mua ärsyttää kun sen pojan äiti on niin innoissaan tästä paras kaveri -suhteesta ja koko ajan höpisee että ne on tyttö- ja poikaystävä ja syöttää niille kaikkia naimisiinmeno, hää yms juttuja. Puhuttelee mun tyttöäkin jo miniänä :o

Ihan älytöntä touhua, eikö ne voisi vielä tuossa iässä olla ihan vaan kavereita :|

sillä isot tissit?

Ihan vähän tuonikäisten elämää seuranneena joudun muistuttamaan, että ihastukset tulevat ja menevät ja aika varmasti tykkäämiseen vaikuttaa sekin, miten hanakasti jakelee karkkeja tai kenen suositun tytön kaveri on. Aika usein se ihastuminen tunnustetaan sille tytölle, josta oikeasti tykätään, mutta kun ei sille itselleen uskalleta suoraa sanoa, niin väitetään, että "tykkään sun kaverista".

et kai kotonakin tee jotain itsestäänselvyyttä siitä, että lapsesi on kaunein ja paras. vaikutat sellaiselta ihmiseltä...

paras kaveri on poika. Mua ärsyttää kun sen pojan äiti on niin innoissaan tästä paras kaveri -suhteesta ja koko ajan höpisee että ne on tyttö- ja poikaystävä ja syöttää niille kaikkia naimisiinmeno, hää yms juttuja. Puhuttelee mun tyttöäkin jo miniänä :o Ihan älytöntä touhua, eikö ne voisi vielä tuossa iässä olla ihan vaan kavereita :|

Itse muistan kun oma äitini keksi että olisin kiinnostunut eräästä tuttavaperheen pojasta kun olin 7-vuotias. No en todellakaan ollut, mutta eiväthän ne vanhemmat sitä uskoneet. Muistan kuinka noloa se aina oli.

Ekan oikean ihastukseni koin 4-luokalla, mutta en äitini vouhkaamisen takia siitä kertonut, niin kuin en ole kertonut muistakaan pokaystävistä ennen kuin seurustelu on ollut vakavaa. Äiti aina vouhkaa näiden juttujen kanssa!!

AAARGHHH!



mulle tulee tosta vaan niin mieleen se karsee danonino-mainos, jossa MEIDÄN NEITI sitä ja MEIDÄN NEITI tätä.



Toistan: AAARGHHH!

tääl on joku toinenki samanmielinen!!



t. se toinen AAARGHHH!