Lue keskustelun säännöt.
MILLOIN tämä helpottaa? Vai helpottaako koskaan? (Lapsen kanssa)
12.03.2011 |
Jatkuvaa säheltämistä: roikkuu suihkuverhossa, paukuttaa vessanpöntön kantta, penkoo laatikoita ja kaappeja, kuljettaa tavaroita huoneesta toiseen, repii vessapaperia ja sanomalehtiä, hakkaa kaapinovia kiinni ja auki, penkoo roskiksia, sotkee sotkee sotkee... Omilla leluilla ei voi leikkiä yhtään! Itselläni on sellainen olo, että en yksinkertaisesti kohta JAKSA, tämä elämä on yhtä kaaosta.
heti jos teen itse jotain vähän aikaa - yritän laittaa vaikka meikkiä, lukea lehteä, istua hetken netissä, niin HETI alkaa hirveä sähellys siinä ympärillä tai vinkuminen, että pitäisi lukea kirjoja. Lapsi on 2-vuotias, ja ihmettelen, eikö tuon ikäisen pitäisi pikku hiljaa lopettaa tämä yleinen sotkeminen ja sählääminen, vai olenko ihan väärässä?
Kommentit (27)
Silloin ottaisit mieluiten sen vessanpöntön kannen paukuttelun... Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomion hakeminen taisi olla suurin syy,en juurikaan leikkinyt lapsen kanssa eikä sitä yksin leikkiminen kiinnostanut.
Meillä on pienestä pitäen opetettu mihin saa koskee ja mihin ei.Meillä pienestä pitäen tarkoittaa 6-7kk, kun lapset ovat oppineet seisomaan ja menemään tukia pitkin eteenpäin.Ei kukaan lapsista ole esim.tonkinut roskiksia tai paiskonut ovia.Vaikka muuten vauhtia piisaakin.
Nuorin nyt vähän vajaa 2v. ja häntä saa kieltää edelleen joistakin asioista, kuten siitä että sohvalla istutaan ei seistä.
Lehtiä annan lukea, joitakin aikoja sitten repi vielä lehdet ja kirjat.Otettiin hetkeksi aikaa pois, nyt selaa ihan nätisti.
Jos itse olen esim.netissä, otan lapsen viereen lukemaan lehteä/kirjaa tai leikkimään lelujen kanssa.
Tuota sähläämistä riittää varmasti ihan kouluikään asti ja vielä sen jälkeenkin.Niin se vain menee, että lapsen varttuessa ongelmat ja vaikeudet eivät katoa, ne vain muuttavat muotoaan.
ja sit 10-vuotiaasta lähtien...murrosikää odotellessa.
Silloin ottaisit mieluiten sen vessanpöntön kannen paukuttelun... Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teinit ovat jotain hirviöitä jotka aiheuttavat ongelmia ja joutuvat tekemisiin poliisin ja lastensuojelun kanssa????
No, toisaalta kun katsoo mitä ihmiset tälle palstalle kirjoittelevat en pidä sitä suurena ihmeenä. Vanhemmat eivät kunnioita lapsiaan ja päinvastoin, vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia ja siitä seuraa monenlaista ongelmaa.
Olen kasvattanut kolme lasta teini-iän ohi (nyt 15, 17 ja 19 v) eikä koskaan ole olllut ongelmia. Nuoret ovat reippaita, fiksuja, tottakai joskus ovat erimieltä ja sanovat sen myös. On todella paljon kiinni siitä, miten lapsensa kasvattaa.
Ja tuo viimeinen lausehan pätee myös pienempien lasten kohdalla, ei vain teinien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teinit ovat jotain hirviöitä jotka aiheuttavat ongelmia ja joutuvat tekemisiin poliisin ja lastensuojelun kanssa????
No, toisaalta kun katsoo mitä ihmiset tälle palstalle kirjoittelevat en pidä sitä suurena ihmeenä. Vanhemmat eivät kunnioita lapsiaan ja päinvastoin, vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia ja siitä seuraa monenlaista ongelmaa.
Olen kasvattanut kolme lasta teini-iän ohi (nyt 15, 17 ja 19 v) eikä koskaan ole olllut ongelmia. Nuoret ovat reippaita, fiksuja, tottakai joskus ovat erimieltä ja sanovat sen myös. On todella paljon kiinni siitä, miten lapsensa kasvattaa.
Usein sen tempaukset vaan huvitti, mutta kun kolmatta kertaa viikon sisään siivos keittiöstä millon mitäkin sokeria tai kaurahiutaleita ym. niin alkohan se vähän väsyttää. Nyt 3 v synttärit lähenee ja poika on jo huomattavasti rauhallisempi. Leikkii isojen sisarusten kanssa ja joskus yksikseenkin. Mitää ihan älytöntä se ei oo tehny enää vähään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teinit ovat jotain hirviöitä jotka aiheuttavat ongelmia ja joutuvat tekemisiin poliisin ja lastensuojelun kanssa???? No, toisaalta kun katsoo mitä ihmiset tälle palstalle kirjoittelevat en pidä sitä suurena ihmeenä. Vanhemmat eivät kunnioita lapsiaan ja päinvastoin, vanhemmat eivät uskalla olla vanhempia ja siitä seuraa monenlaista ongelmaa. Olen kasvattanut kolme lasta teini-iän ohi (nyt 15, 17 ja 19 v) eikä koskaan ole olllut ongelmia. Nuoret ovat reippaita, fiksuja, tottakai joskus ovat erimieltä ja sanovat sen myös. On todella paljon kiinni siitä, miten lapsensa kasvattaa.
ja ne on ihan kyllä ihmisiä.
mulla on neljä lasta, joista nuorin on 2v. Pystyn lukemaan kirjoja, neulomaan, katsomaan tv:tä.
Lapsi leikkii, katselee kirjoja, välillä toki pyytää mua leikkimään tai lukemaan, välillä katsoo myös dvd:tä.
Touhuaa itsekseen tosi paljon.
Toki tuo leluja siihen huoneeseen missä mä olen ja leikkii siinä sitten.
Ja samalla tavalla on muutkin meidän lapset 2v:nä toimineet.
Onkohan lapsellasi joku ylivilkkaus juttu? minusta tuo ei kuulosta normaalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että "että vaan osaa kasvattaa lapsianne ja olette huonoja vanhempia".
Milläs sen sitten selitätte että joissakin perheissä on monta lasta ja kaikki muut ns. hyvinkäyttäytyviä ja fiksuja mutta yksi kusipäinen ja päihdeongelmainen joukossa? Samat vanhemmat kaikilla ja sama kasvatus.
että "että vaan osaa kasvattaa lapsianne ja olette huonoja vanhempia".
Milläs sen sitten selitätte että joissakin perheissä on monta lasta ja kaikki muut ns. hyvinkäyttäytyviä ja fiksuja mutta yksi kusipäinen ja päihdeongelmainen joukossa? Samat vanhemmat kaikilla ja sama kasvatus.
samassa perheessäkään. Esim meillä esikoista on kasvatettu hyvin tiukasti. Seuraavan onkin kasvattanut enimmäkseen lapsen isä, koska itse olin vaikeasti masentunut, kolmas on kasvatettu rakkaudella ja neljäs on lellitty pilalle.
Ja meillä toinen lapsi, joka vauva-aikana olin masentunut on ns häiriökäyttäytyjä :( eli koen,että minun henkinen poissaoloni on vaurioittanut lasta. elämäntilanteet muutenkin on erilaiset jokaisen lapsen kohdalla, voi tulla suuriakin kriisejä esim esikoisen vauva- ja taaperoaikaan, kun taas seuraavan lapsen ollessa samanikäinen voi tilanne olla ihan toinen.
Ja nämä kaikki asiat vaikuttaa laspen kehitykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jäljitellä aikuisten toimia. Se on normaalia.
mulla on neljä lasta, joista nuorin on 2v. Pystyn lukemaan kirjoja, neulomaan, katsomaan tv:tä.
Lapsi leikkii, katselee kirjoja, välillä toki pyytää mua leikkimään tai lukemaan, välillä katsoo myös dvd:tä.
Touhuaa itsekseen tosi paljon.
Toki tuo leluja siihen huoneeseen missä mä olen ja leikkii siinä sitten.Ja samalla tavalla on muutkin meidän lapset 2v:nä toimineet.
Onkohan lapsellasi joku ylivilkkaus juttu? minusta tuo ei kuulosta normaalilta.
Ap, älä välitä. Joidenkin on pädettävä sitten noin.
Meidän lapselle pahin aika oli tuosta 2,5-vuotiaasta 3,5-vuotiaaksi, jolloin jatkuvasti kokeili rajoja ja hermoja. Sillä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, saiko paukuttaa ovia tai rämpätä vessanpytynkannella. Meilläkin oli kotona ihan selkeät rajat, tiesi, mikä oli kiellettyä jne. mutta heti kun mentiin kylään, alkoi aivan järkyttävä meno. Monta kertaa lähdettiin kotiin kesken reissun, kun toinen vain riehui. Kyläpaikassa kyllä aina yrittivät estellä ja ei tuo haittaa jne. mutta kun se haittasi! Haittasi meitä vanhempia!
Tee kodistasi nyt sellainen, että lapsi ei kauheasti voi siellä tehdä pahojaan. Laita alimpiin laatikoihin tavaroita, joilla lapsi voi leikkiä (muoviastiat, puukauhat), tyhjennä vessankaapit tyhjiksi ja vessapaperit ylös. Tämä siksi, että olisi edes muutama paikka kotona, missä voit huoletta tehdä asiat loppuun (meikkaaminen, ruoan laitto) ilman että tarvitsee koko ajan käydä vääntöä lapsen kanssa. Toisaalta voit myös samalla antaa lapselle sitä positiivista palautettakin (hienostipa sait tyhjennettyä laatikon, osaatko myöskin laittaa ne kipot takaisin). Ota lasta mahdollisimman paljon mukaan kotihommiin ja muista kehua aina, kun se suinkin on mahdollista.
Silti se on rankkaa, tiedän. Mutta nyt meillä on aivan ihana 4-vuotias, jolla ei ole mitään ongelmia. Lapset ovat temperamentiltaan erilaisia. Se, että jonkun lapsi on viihtynyt kirjan parissa tuntitolkulla, ei tee siitä lapsesta sitä normaalia ja omastasi epänormaalia. Normaalimpaa on, että lapsi saa olla oma itsensä ja näyttää tunteensa ja jopa pahanolonsa ilman että vanhemmat sen heti tukahduttavat. Lapset ovat luonnostaan äänekkäitä (paitsi näiden kommentoija-äitien) ja nauttivat aika usein melun tuottamisesta. Kun sitä kanavoi oikeaan aikaan ja paikkaan, pääset itsekin helpommalla. Nyt kun tulee kevät, voitte viedä vanhoja kattiloita ulos paukutettavaksi, ja koeta keksiä lapselle paljon fyysistä puuhaa ulkona, niin kotona sujuu rauhallisemmin. Äänikasetit ovat myös hyviä rauhoittumiseen, mutta niitä ei kannata käyttää milloin vaan, vaan aina tiettyyn aikaan rauhoittumiseen.
Ylivilkkaaksi minäkin luulin meidän lastamme, kun sain näitä palautteita av:n täydellisiltä mammoilta, mutta nlatäti ja päiväkodin henkilökunta olivat ihania ja häivyttivät nämä luulot pois. Kertoivat ihan päivittäisillä esimerkeillä, miksi lapseni oli normaali lapsi eikä ylivilkas. Tsemppiä!
ja jäljitellä aikuisten toimia. Se on normaalia.
että roikkuu aikuisen lahkeessa mutta minusta älytön tuhoaminen ja niinkuin ap sanoo roskisten kaivelu, vessanpöntön paukuttelu ym ei kuulu asiaan.
Nytkin meillä 2v istuu minun jaloissani ja leikkii palikoilla.
kun menen keittiöön, hakee omat leikkiruokansa tms keittiöön ja leikkii siellä.
kun istun sohvalla ja luen kirjaa 2v tulee viereen lukemaan omaansa.
jos menen laittamaan pyykkejä koneeseen, niin 2v tulee myös laittamaan pyykkejä tai leikkimään kylpyleluilla. tämä on minusta normaalia. mutta se ei ole jos lapsi sinkoaa paikasta toiseen ja tekee luvattomia esim repii vessapaperia tai tonkii roskiksia. eihän aikuinenkaan niin tee (kun oli puhe aikuisen jäljittelystä)
Teinien kanssa pärjää oikein hyvin. Ei mitään paiskomisia tai huuteluita ole ollut, vaikka vanhimmat lapset ovat jo täysi-ikäisiä.
Myöskään uhmaiän aikana ei yhdenkään lapsen kanssa ollut hankaluuksia, vaikka vauhtia joskus olikin. En koskaan antanut lasten kiipeillä pöydillä tai keittiön tasoilla, kuten työkaveri kertoi heillä olleen. Kirjoja ei meillä revitty, vaan luettiin.
Lapset tarvitsevat ohjausta ja huomiota, syliä ja hyväksyntää.
Kotityöt sain aina tehtyä ja päivärytmi oli säännöllinen. Sekin kai toi turvaa lapsille.
Aikuinen on aikuinen ja määrää pikkulapsen toiminnot. Teinien kanssa jo neuvotellaan asiat, mutta pärjätään kyllä. Turha kauhistella teiniaikaa, sillä silloinkin selviää, jos säännöt ovat selvät jo varhaislapsuuden vaiheessa.
kun kääntää, paukuttaa jne.
Yleensähän lapset kiinnostuvat puhelimista ja kaukosäätimistä, vaikka eivät OSAA niitä oikein käyttää ja käsitellä. Sama vessapaperin kanssa, pitäähän siihen tutustua- tai siis voi sen kieltää, mutta tottakai lapsi haluaa sitä rullaa tutkia.[
i]
j mutta se ei ole jos lapsi sinkoaa paikasta toiseen ja tekee luvattomia esim repii vessapaperia tai tonkii roskiksia. eihän aikuinenkaan niin tee (kun oli puhe aikuisen jäljittelystä)
ja tuntuu että päivät on yhtä kaaosta ja katastrofia vaan aamusta iltaan. Onneksi lapset menevät päivähoitoon pian ja minä töihin!
Neuvon silti, vaikka olen itse samassa liemessä. Sokea taluttaa sokeaa.
Aamulla herätyksen jälkeen huomion ja hellyyden tankkaus. Leikkihetket ja rutiinit. Etukäteen varoitus äidin omasta ajasta. Jos oikein hankala tilanne ja oma hermo meinaa mennä, selittää lapselle, että nyt ei jaksa, tai sitten vaan ja antaa sitä huomiota.
Kai tämä helpottaa sitten, kun kaverit tulevat tärkeiksi.