Lue keskustelun säännöt.
Taidan seota, ahdistaa ja itkettää.
12.03.2011 |
En tienny että pää voi seota näin pahasti. Mielessä avioero, ei jaksa kun miehen kanssa on yksinäinen. Sen saa repiä joka vauva-touhuun mukaan, hyvin harvoin osallistuu tai tekee itse mitään oma-aloitteisesti. Halusin lapselleni erilaisen isän. Syytän itseäni miten olin niin tyhmä ja sokea etten tajunnut millainen mies on, miksi piti mennä tekemään muksu. Yksin yöherätykset nyt puoli vuotta, väsyttää, itkettää ja vituttaa. Vauva on ihan normaali eläväinen pikku perkele (tarkoitan tätä hyvällä), mutta esim pukiessa kiemurtelu kiristää hermot ihan äärimmilleen. Äskön rikoin sitten haalarista vetoketjun raivoissani. Pelottaa, voisinko napsahtaa niin pahasti että tekisin vauvalle jotain. Katteöin mll:n sivuja. Onko jollain kokemusta olisko sieltä apua? Neuvolassa puhuminen tuntuu kaukaselta ajatukselta, mutta nyt alkaa olla niin paha olla että jotain tarvitaan.
Kommentit (2)
täällä on monta kohtalotoveria, jotka ymmärtävät ja toivottavasti auttavat. Itsesyytökset on turhia, vaikka ymmärrettäviä, ei kukaan oikeasti voi toisesta mennä takuuseen. Voi olla etukäteen vaikka kuinka innostunut, mutta sitten ei jaksakaan vauva-arkea jne.
Kyllä voi niinkin napsahtaa, että jotakin tekee vauvalle, valitettavasti sellaista sattuu. Siksi on tärkeää, että haet apua vaikka terveyskeskuksesta jos neuvolassa et halua puhua (ymmärrän sen). Sitten akuutissa tilanteessa voit soittaa johonkin kriisipuhelimeen, ne on juuri tällaisia juttuja varten olemassa. TAllenna puhelimen muistiin valmiiksi jokin numero. esim. Suomen mielenterveysseura 01019 5202, ja sitten tartut luuriin heti kun päässä alkaa pimetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se neuvola on loogisin ja ensimmäinen paikka, jossa kannattaa puhua. Tiedän, että se on vaikeaa. Itselläni on esimerkiksi noin 15 vuotta itseäni nuorempi terkka ja on kyllä hankala puhua hänelle mistään.
Mutta se on niiden tätien työ ohjata apua, joten rohkeasti vain! Saisitko miehen mukaan neuvolaan? Voisit sitten mainita väsymyksestäsi siellä, jos mies ei kahdenkeskistä juttelua kuuntele.
Myös äiti/anoppi voisi olla hyvä apu, tai kuka tahansa sinulle läheinen.
Vauva-aika menee nopeasto ohitse, niin hyvässä kuin pahassakin. Itse sain mieheni mukaan, kun sanoin että häneltä menee pojan vauva-aika kokonaan ohitse eikä sitä saa koskaan takaisin.