Saatteko tehtyä kaikki kotityöt vauvan kanssa

Onnistuu jopa viikkosiivous vaikka vauvan lisäks paikalla on 2v ja 3v sisarukset.

Vauva viihtyy yksinkin hereillä tyytyväisenä.

En voi opettaa ainoastaan sylissä olemaan ja vauva ei edes kaipaa sitä.

3 minuutiksi. Vasta kun lapsi oli 1,6v, niin sain jotakin tehdyksi hänen valveillaoloaikanaan.



Äitini tai anoppini kävivät meillä säännöllisesti siivoamassa ja tiskaamassa.

Vauva oli itkuinen ja vaati kanniskelua paljon. Eikä siihen riittänyt aina ihan vain sylissäpitäminen vaan vaati kunnon heijaamista. Syöminenkin piti tehdä yleensä vauva sylissä, jos ei halunnut kuunnella huutokonserttia.



Eikä onnistunut nukkuessakaan. Vauva nukkui oikeastaan vain sylissä, vieressä ja liikkuvissa vaunuissa (kunnolla liikkuvissa, sisällä heiluttelu ei riittänyt). Heräsi heti, jos yritti nousta pois vierestä ja tuolloinkin veti usein max puolen tunnin pätkiä. Näin meni noin ekat puoli vuotta.



Olivat kotityöt siis aika lailla miehen vastuulla.

että minkälainen yksilö osuu kohdalle. Kokemusta on sellaisesta yötä päivää huutavasta pätkänukkujasta, joka karjui kaikkialla muualla paitsi sylissä. Ei sen kanssa pystynyt mitään tekemään. Ensinnäkin jo se fyysinen ongelma, että vauva on aina käsissä tai itsessä kiinni ja sitten se väsymys, jonka tuollainen kiljukaula tuo, tekee jo jossain määrin toimintakyvyttömäksi.



Tyytyväisemmän vauvan kanssa on enemmän voimia ja mahdollisuuksia, kun vauva tosiaan saattaa jopa köllötellä lattialla tai sitterissä. Silloin kotityöt on enemmän kiinni siitä, että onko miehellä paljon aikaa vai paljon töitä, ja jos töissä on kiireaika, niin silloin tietysti tulee tehtyä kaikki kotityöt. Mutta jos miehelläkin on aikaa, niin en mä ainakaan koe tarvetta suoriutua kaikista kotitöistä yksin.

isompi lapsi, mutta en pystynyt. Ei pystynyt myöskään mieheni kotona vanhempainvapaansa aikana.



Kotityöt tehtiin silloin, kun molemmat vanhemmat olivat kotona.



Yli 1-vuotiaan kanssa alkoi sitten onnistua vähitellen paremmin, kun lapsikin pystyi osallistumaan kotitöihin paremmin.

3 minuutiksi. Vasta kun lapsi oli 1,6v, niin sain jotakin tehdyksi hänen valveillaoloaikanaan.

Äitini tai anoppini kävivät meillä säännöllisesti siivoamassa ja tiskaamassa.

voi olla vaikeeta. En ottaisi anoppia tai äitiä siivoamaan. Mieskin jos tekee päivän töitä, ei tarvii kotihommia tehdä.

Mutta aika moni on ollut siinä tilanteessa, ettei vaihtoehtoja vaan ole.

3-4 kuukauden aikana ei onnistunut, vauva vaati koko ajan huomiota.



Nykyisin jo onnistuu, vauva esimerkiksi tykkää ryömiä imurin perässä :D

Nukkuessa tietysti onnistuu..

että ei se ole mikään "tietysti", että nukkuessakaan onnistuu. Kaikki vauvat kun eivät nuku yhtenäisiä unia...

Meidän vauvan jos joskus harvoin saikin nukkumaan, niin ei samaan aikaan voinut mitään touhuta, tai heräsi heti. Vuosia myöhemmin selvisi, että lapsi kärsii ääniyliherkkyydestä, eli vaikkapa joku kattilan kolahdus kuulosti vauvan korvaan pommin räjähdykseltä tai imuri kuulosti suihkukoneelta pään yläpuolella. Eipä ihme, että heräili superherkästi. Kyllä mä sen tiesinkin, etten voinut vauvan nukkuessa tehdä kotitöitä, laittaa pyykkikonetta päälle tai käydä suihkussakaan. En vain tiennyt miksi vauva oli niin vaikea.

Vauva (3kk) köllöttelee tyytyväisenä lattialla ja katselee ympärilleen, varsinkin jos juttelen ja laulelen sille puuhastellessani. Varsinkin imuroiminen ja muu siivoaminen onnistuu loistavasti, sillä vaikka vauva ei olisi suostunut päiväunille aiemmin, se nukahtaa heti kun imuri käynnistyy. :D

Ensimmäisen elinkuukauden aikana ei kyllä onnistunut yhtään mikään (edes vessassakäynti jos olin yksin kotona!), sillä diagnosoimaton refluksitauti sai aikaan sen ettei vauvaa voinut laskea sylistä HETKEKSIKÄÄN, koska hirveä itku alkoi heti kun sen laski makuuasentoon. Nyt kun oireet ovat kurissa lääkityksen ja ruokavalion avulla, niin meillä on hyvin rauhallinen ja tyytyväinen vauva. :)

synnynnäisestä temperamentista, kuin opettamisesta. Itse en haluakaan "kouluttaa" lastani viihtymään yksin, pieni vauva tarvitsee paljon läheisyyttä, kotityöt on toisarvoisia. Ja anopin apu kelpaisi ilman muuta, jos sellainen olisi mahdollista, mutta hän on vaikeasti sairas.



Minulla vauva viihtyy kantorepussa ja -liinassa ja saa samalla paljon läheisyyttä. Kädet saa vapaaksi ja huomaan heti, jos vauvallani on nälkä tai muu hätä.

Vauva viihtyy yksinkin hereillä tyytyväisenä.

En voi opettaa ainoastaan sylissä olemaan ja vauva ei edes kaipaa sitä.

Miten tämä käytännössä tapahtuu eli miten vauva opetetaan ainoastaan sylissä olemaan?

Samaa mieltä: tää on ihan tuurikysymys. Refluksivauvaa joutuu vaan kanniskelemaan, koska vauva ei oikein viihdy kuin pystyasennossa. Toiset tykkäävät tarkkailla sitteristä, toiset nukkuvat päiväunia vartin pätkissä, jolloin kantoliina voi olla hyvä ratkaisu.

Nukkuessa en imuroinut, koska vauva heräsi heti. Pidin kyllä radiota päällä ja saatoin tyhjentää ja täyttää pesukonetta tai astianpesukonetta mutta en imuroida, kun vauva ei siitä äänestä tykännyt. Viihtyi kyllä sitterissä vähän aikaa, eli sain välillä syötyä niin, että vauva istui sitterissä ja katseli meikäläisen syömistä...



Kun alkoi viihtyä leikkikaaren alla, elämä helpottui... Imurointia piti silti harjoittaa silloin kun mies oli kotona. Ja viihtyi muuten rinnalla päivälläkin 8 tuntia vähintään, joten mitään suursiivousta sinä aikana ei tehty.



Kuopus oli sitten vielä hankalampi, kun ehdottomasti koko ajan viihtyi vain sylissä. Onneksi älysin hankkia kantoliinan, ja sen kanssa saatiin tehtyä ruokaa ja imuroitua. Päivässä käytin kantoliinaa vain tunnin (lääkärin suositus, kun vauva oli "liian pieni"), mutta se oli pelastava tunti! Kuopus nukkui 30-45 minuuttia kerrallaan, mutta sinä aikana ehti/sai tehdä kaikkea, joten isotkin siivoukset onnistuivat, kun pitkin päivää niitä teki.