Vaimoni on alkoholisti

mä juon vain pari paukkua nyt. Ei se tee minusta alkoholistia että juuri viikonloppuna jotain juon. En minä viikolla mitään ota.

Menehän nukkuu sinä siitä, mä tuun sitten perässä. Piparia ei kyllä tänään sitten irtoa kun noin kirjoitat.

Myöntääkö vaimo itse oelvansa alkoholisti?



Jotenkin pitäisi saada hänet motivoitua paranemaan tuosta, se on ainut tie.

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan.



Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit.

joitko päivittäin.

olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen

kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina.

Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina. Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

todella kiva kuulla näitä selviytymistarinoitakin! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

..mut sitten mua alkoikin vaan vitutamaan tuommoiset munattomat luuserit!

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina. Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

todella kiva kuulla näitä selviytymistarinoitakin! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Selviytymistä toivon itsekin kaikille muille ongelmasta kamppaileville! Omalla kohdallani ehkä vaikein asia oli tiedostaa se, että mukavia baari-iltoja ei enää ole eli se sosiaalinen puoli, ihmisten tapaaminen ja hauskanpito. Mutta kun vaakakuppiin laittaa oman terveytensä ja parisuhteensa niin kyllä ne baarikäynnit aika merkityksettömiä on. Mieheni lopetti myös oikeastaan tykkänään, vaikken sitä häneltä vaatinut. Vieraisilla hän jotain saattaa juoda mutta kotona meillä ei alkoholia ole.

Ulkopuolista apuahan on myös saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Häpeä pitää lopettaa saman tien, myös läheisten - useinhan toisen ongelmaa peitellään muulta perheeltä tai suvulta. Ainakin Al-Anon tarjoaa apuja alkoholistin läheisellekin, siellä voi olla ihan hyvä käydä juttelemassa. Lukuisilla perheillä tämä ongelma on, ei sen kanssa tarvitse olla yksin..

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan.

Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

Miehesi on i.diootti.

Kuka haluaa ruman pöhöttyneen juopon akan?

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina. Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

todella kiva kuulla näitä selviytymistarinoitakin! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Selviytymistä toivon itsekin kaikille muille ongelmasta kamppaileville! Omalla kohdallani ehkä vaikein asia oli tiedostaa se, että mukavia baari-iltoja ei enää ole eli se sosiaalinen puoli, ihmisten tapaaminen ja hauskanpito. Mutta kun vaakakuppiin laittaa oman terveytensä ja parisuhteensa niin kyllä ne baarikäynnit aika merkityksettömiä on. Mieheni lopetti myös oikeastaan tykkänään, vaikken sitä häneltä vaatinut. Vieraisilla hän jotain saattaa juoda mutta kotona meillä ei alkoholia ole.

Ulkopuolista apuahan on myös saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Häpeä pitää lopettaa saman tien, myös läheisten - useinhan toisen ongelmaa peitellään muulta perheeltä tai suvulta. Ainakin Al-Anon tarjoaa apuja alkoholistin läheisellekin, siellä voi olla ihan hyvä käydä juttelemassa. Lukuisilla perheillä tämä ongelma on, ei sen kanssa tarvitse olla yksin..

Baarissa voi pitää hauskaa selvinpäin..paitsi jos on juoppo.

Eivät ihmiset halua olla juopon seurassa...teet heille palveluksen jäämällä kotiin

Eroa. Et voi pelastaa häntä. Ja jos on pakko pelastaa asu erillään, toivottavasti hänellä on muita läheisiä tukena.

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan.

Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

Yleensä mies ottaa eron nopeammin juovasta naisesta, kun taas naiset voivat katsoa vuosikymmeniä juovaa miestä. Mies kokee miehisyytensä kadonneen koska ei pysty määräämään ja hallitsemaan vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan.

Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

Yleensä mies ottaa eron nopeammin juovasta naisesta, kun taas naiset voivat katsoa vuosikymmeniä juovaa miestä. Mies kokee miehisyytensä kadonneen koska ei pysty määräämään ja hallitsemaan vaimoaan.

kukaa haluaa housuun kusevan puliakan...yöks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina. Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

todella kiva kuulla näitä selviytymistarinoitakin! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Selviytymistä toivon itsekin kaikille muille ongelmasta kamppaileville! Omalla kohdallani ehkä vaikein asia oli tiedostaa se, että mukavia baari-iltoja ei enää ole eli se sosiaalinen puoli, ihmisten tapaaminen ja hauskanpito. Mutta kun vaakakuppiin laittaa oman terveytensä ja parisuhteensa niin kyllä ne baarikäynnit aika merkityksettömiä on. Mieheni lopetti myös oikeastaan tykkänään, vaikken sitä häneltä vaatinut. Vieraisilla hän jotain saattaa juoda mutta kotona meillä ei alkoholia ole.

Ulkopuolista apuahan on myös saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Häpeä pitää lopettaa saman tien, myös läheisten - useinhan toisen ongelmaa peitellään muulta perheeltä tai suvulta. Ainakin Al-Anon tarjoaa apuja alkoholistin läheisellekin, siellä voi olla ihan hyvä käydä juttelemassa. Lukuisilla perheillä tämä ongelma on, ei sen kanssa tarvitse olla yksin..

Baarissa voi pitää hauskaa selvinpäin..paitsi jos on juoppo.

Eivät ihmiset halua olla juopon seurassa...teet heille palveluksen jäämällä kotiin

Ihmiset haluaa pitää hauskaa baarissa, ei pitää huolta jostain humalaisesta alkkis akasta.

Olet vastenmielinen

Hienoa että on rohkeita naisia, jotka esimerkillään luovat toivoa vielä kärsiville. Alkoholismi on samallalailla naisten ,kuin miestenkin sairaus.

itse katsoin tässä vahingossa ksi päivä vuoden sisällä otettuja kännykkäkuviani kännissä, siis itsestäni, jotenkin hävetti katsoa sitä naama turvoksissa olevaa sikaa, ja päätin ettei koskaan enää alkoholia tähän ruumiiseen, se hyvän olon tunne on niin lyhyt ja aina muisti poikki, tosin en käy koskaan ulkona koska pidän baareissa istuvia juoppoja tyhminä idiootteina, itse join aina vain kotona 10 vuotta kaljaa

nyt en juo, hermot on aika paskana mutta ei maha mitään

Juu, tammikuu 2001, vastaukset vähän viiveellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse alkoholistina tai entisenä sellaisena tiedän, että mikään järkipuhe ei auta - kumppani voi vain toivoa että ongelmainen ensinnäkin laittaa korkin PYSYVÄSTI kiinni ja hakee lisäksi apua, jos sitä tarvitsee. Se on kamalan raskasta läheisille. Itse olen juonut joskus kaupasta tullessakin kaljaa, ettei olisi paljastunut ja jemmannut niitä tölkkejä pitkin asuntoa. Oksentanut ja tärissyt niin ettei edes lusikkaa saanut suuhun. Mieheni syötti minua..Hän kesti rinnalla mutta itse onneksi sain sen juomisen loppumaan. Onnea teille. Alkoholismista voi todellakin toipua ja jos ei toivu niin se voi viedä hengen.

joitko kauan ja kuinka nopeasti alkoholisoiduit. joitko päivittäin. olen huomannut että järkipuhe ei auta, olen vuosia hokenut ja hokenut että lopeta juominen kyse ei ole miehestäni mutta ihan äärettömän raskasta katseltavaa ja kuunneltavaa. en enää jaksa- miten minun pitää suhtautua kun itse alan saamaan ahdistuskohtauksia koko ihmisestä.

ja aamuisista loiventavista ei ollut pitkä matka putkijuomiseen. Rankkaa vaihetta kesti ehkä kolmisen vuotta - en siis juonut koko ajan mutta putki alkoi pamahtaa päälle jokaisen viattoman juomiskerran jälkeen. Ja olo tietenkin paheni..eihän siinä vaiheessa ole enää krapula vaan vieroitusoireet. Sitten kun mieheni tosiaan syötti lihalientä lusikalla ja alkoi itkeä niin päässä naksahti. Olin niin kamalassa kunnossa, varmaankin reilun viikon juomisen jälkeen. Mutta: tippaakaan en enää voi ottaa elämäni aikana. Selvisin ihan omin ja mieheni avuin eikä viinahimoa ole ainakaan vielä tullut. Olen nyt ollut vajaa 2 vuotta raittiina. Koomista tilanteessani oli se, että aiemmin seurustelin alkoholistimiehen kanssa. Kiltti juoppo mutta eihän siitä mitään tullut, piti päästää irti kun hän ei ongelmaa tunnistanut. Se oli pirun raskasta, itse käytin silloin ihan kohtuudella alkoholia :(

todella kiva kuulla näitä selviytymistarinoitakin! kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Selviytymistä toivon itsekin kaikille muille ongelmasta kamppaileville! Omalla kohdallani ehkä vaikein asia oli tiedostaa se, että mukavia baari-iltoja ei enää ole eli se sosiaalinen puoli, ihmisten tapaaminen ja hauskanpito. Mutta kun vaakakuppiin laittaa oman terveytensä ja parisuhteensa niin kyllä ne baarikäynnit aika merkityksettömiä on. Mieheni lopetti myös oikeastaan tykkänään, vaikken sitä häneltä vaatinut. Vieraisilla hän jotain saattaa juoda mutta kotona meillä ei alkoholia ole.

Ulkopuolista apuahan on myös saatavilla ja sitä kannattaa ottaa vastaan. Häpeä pitää lopettaa saman tien, myös läheisten - useinhan toisen ongelmaa peitellään muulta perheeltä tai suvulta. Ainakin Al-Anon tarjoaa apuja alkoholistin läheisellekin, siellä voi olla ihan hyvä käydä juttelemassa. Lukuisilla perheillä tämä ongelma on, ei sen kanssa tarvitse olla yksin..

Baarissa voi pitää hauskaa selvinpäin..paitsi jos on juoppo.

Eivät ihmiset halua olla juopon seurassa...teet heille palveluksen jäämällä kotiin

Ihmiset haluaa pitää hauskaa baarissa, ei pitää huolta jostain humalaisesta alkkis akasta.

Olet vastenmielinen

En ole varmaan koskaan ollut sataprosenttisen nollaprobillejuhlissa, mutta kuulostaa kivalta. Mielikuvissani nuo juhlat olisivat sellaiset, joissa pelataan lautapelejä ja ollaan ikään kuin "nuoria". Ne olisivat sellaiset hauskat juhlat, joissa nauretaan elämän pienille iloille! Olen kyllä ollut juhlissa joissa juodaan vain vähän alkoholia. Ne ovat sellaiset fiksut juhlat, joissa tunnen itseni aivan ulkopuoliseksi.

Kadehdin ihmisiä, jotka ovat juhlissa selvin päin, siis sellaisissakin joissa muut juovat. Se on yleensä sellainen fiksun ja terveen ihmisen merkki. Myönnän kyllä, että saatan myös ainakin äkkiseltään epäillä tällaista henkilöä alkoholistiksi, mutten menisi siitä takuuseen.

Alkoholismia on niin monen asteista ja näköistä. Ei tarvitse viikkoa juoda ollakseen riippuvainen. Meillä menee viikonloput juodessa ja krapulassa, vaikka viikko kuivisuvin oltaiskin. Mutta pakko saada perjantaina, ihan tarpeeks  paskaa sekin on.

Vierailija kirjoitti:

mä juon vain pari paukkua nyt. Ei se tee minusta alkoholistia että juuri viikonloppuna jotain juon. En minä viikolla mitään ota.

Menehän nukkuu sinä siitä, mä tuun sitten perässä. Piparia ei kyllä tänään sitten irtoa kun noin kirjoitat.

Tiedätkö, sinulla on nyt selvästi vähän vakavampiakin ongelmia. : Sinulla on jostain syystä hirveän paha olla ja alkoholi triggeröi sinua valtavasti. Voin lyödä vetoa, että olet itsekin joutunut kasvamaan epävakaassa perheessä, mutta et ole vielä kyennyt myöntämään sitä itsellesi, joten tämä provoilu on ainoa sietämäsi tapa käsitellä asiaa nykyhetkellä.

Olet todennäköisesti mies (voin toki olla väärässäkin), joten olet vieläkin vahvemmin oppinut olemaan puhumatta tunteistasi ja hautaamaan ne sisääsi, koska pelkäät heikkoutta itsessäsi. Alitajuntasi viestittää, että totuuden suora, rehellinen kohtaaminen tekisi aivan liian kipeää sinulle.

Toivon tosissani, että kykenet pikkuhiljaa ottamaan ensimmäisiä askeliasi tuon pelon kynnyksen yli ja alat kysyä itseltäsi kysymyksiä, kuten vaikka "miksi koen näin kovaa tarvetta trollailla pyllyseksiketjussa, miten asia koskettaa minua".

Myöntäminen on eheytymisen alku ja edellytys. Mitä ikinä oletkaan kokenut, et ole ansainnut sitä. Et vaikka olisit ollut "tuhmakin". Tai peräti "paha". Lapsen moraali ja empatiakyky kehittyy vuovaikutussuhteessa lähiaikuisten kanssa, ja jos lähiaikuiset ovat sairaita lapsellakin on suuri riski sairastua psyykkisesti tai jopa kehittyä persoonallisuushäiriöiseksi.

Kaikkea hyvää sinulle ja matkallesi kohti parempaa itsetuntemusta ja tulevaisuutta!